Voi sniff. Ja atsiuh. Yleensä tämä on alkanut vasta heinäkuun puolella, kun heinäkasvit kukoistavat. Olen nyt aamun aikana (ja kello on vasta hiukan vaille kahdeksan) kuluttanut kohta varmaankin jo paketillisen Nessuja. Niin ja meinannut repiä silmät irti päästä. Ihan vähän vain olen kyrsiintynyt tähän allergia-aikaan. Veikkaan, että aika monella muullakin siellä ruudun toisella puolella on samansuuntaisia tuntemuksia, vai kuinka?
Tuo kesä tietysti paljon ihaniakin asioita nuhanenän, kutiavien silmien, hyttysten ja muiden ötököiden, käärmeiden ja kyltymättömän jätskinälän lisäksi. Ihan ehdoton ykkösjuttu minulle on ainakin vapaus: ovesta voi juosta ulos vaikka ilman kenkiä, sen enempää ajattelematta tai (kerros)pukeutumatta. Kesäisin onkin ihana keventää myös meikkikerrosta ja muutenkin hiukan hellittää tiptop-ulkonäöstä. Heiii kesän lapsi mä oooon. Ennen kesä merkitsi vapautta myös koulun ja opiskeluiden suhteen, kokonaiset kaksi kuukautta täysin vapaata ja huoletonta elämää. Tänä kesänä asiat ovat ainakin minulla hieman toisin, sillä nimenomaan yritän saada töitä. Kesäpäivät eivät kuitenkaan lopu kellon lähestyessä kuutta, niin kuin talvisin tuppaa olemaan, vaan silloin se päivän paras aika vasta alkaa! Kesäillat ovat parhautta: leppoisia, täynnä mahanpohjassa kutkuttavaa tunnetta, lämpöä, naurua ja laskevaa aurinkoa. Tänä kesänä aion ainakin kerran valvoa pikkutunneille asti ja nauttia ulkona kesäyön taianomaisesta tunnelmasta.
Arvatkaa kuka vetäisi eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna shortsit jalkaan? Ja siltikin oli todella lämmin, suorastaan helle, eikä hytisyttänyt yhtään! Voi sitä autuutta. Olin ihan superhyvällä tuulella koko eilisen päivän, siitäkin huolimatta, että onnistun polttamaan tyttöjen kanssa terassilla (kauden avaus!) ollessani molemmat käsivarteni – ja taisi nenäkin illalla hieman punoittaa (siis auringosta). Tajusin vasta, että tällaisten ilmojen jatkuessa minun on kyllä käytävä ostamassa jostakin shortsit. Vaatekaapista nimittäin löytyy vain yhdet ainoat. En vain tiedä mistä niitä lähtisin metsästämään, sillä haluan mukavan tuntuiset ja mukavasta kankaasta tehdyt pöksyt, en farkkuisia ja tiukkoja.
Punainen nenä ja pisamat.
Eilen käväistiin katsomassa myös ylioppilasjuhlien juhlapaikkaa, eli suunnittelemassa hiukan koristeluja ja tarkistamassa musiikinsoittomahdollisuudet. Vaikutti ihan mukavalta (ja ennen kaikkea viiiiileältä) paikalta – tilaa ainakin pitäisi olla riittävästi. Nyt on lähdettävä autokorjaajien höynäytettäväksi, Peukun takarengas on yön aikana tyhjentynyt jälleen:(
Aurinkoista tiistaita!
Elina
Ps.
Pps. Iski tässä pari päivää sitten kriisi blogin nimen suhteen. Silloin, kun alotin kirjoittelemaan, en ollut selaillut kuin harvakseltaan muutamia blogeja. Ajattelin oman blogini nimen olevan hyvinkin omaperäinen ja hienosti keksitty, mutta toisin taitaa olla, hah. Nyt punninnan alla onkin uusi nimi: toisaalta olisi kiva pitää tämä vanha (samankaltaisista huolimatta), mutta toisaalta taas uusi nimi houkuttaa. Onko teillä mielipiteitä?
Elina Heidi Rinkeli 
hihi mäkin poltin terdeilyllä nenän ja kädet 😀 hassua kun ei edes rasva auttanut, niin valkoinen olen! 😀
mulla on sulle tunnustus mun blogissa ❤ !
TykkääTykkää
Jep, salakavala aurinko! Ei osaa varautua, kun vieno tuuli käy, eikä tunnu niin kuumalta:S
Ooh, kiitos paljon!<3
TykkääTykkää