Kolmen päivän ennätysvapaa edessä ja arvatkaa, kuka idiootti herää klo 06.19? No ei varmaan tarvitse edes vastata, haha. Tämä pikkupölkkypää täällä. Minkäs teet, kun uni ei enää tule, keksin tosin ainakin kaksi syytä: 1) No vatsa kurni. Piste. Silloin on noustava ylös. Eilen energiavaje taisi jäädä liian suureksi, kun töissä ehdin vetäistä seisaaltaan kassaa päivystäessäni kaksi onnetonta riisikakkua (jotka muuten kyllä ovat taivaallisia, mutta kovin köykäisiä). Illalla vatsa ei sitten vetänyt enempää kuin leivät, maitorahkan ja päärynän. 2) Sain valtavan innostusaallon alkaa taas kirjoittelemaan. Siis ihan omia tekstejä pöytälaatikkoon. Ehkä alitajuntani suunnittelee minusta seuraavaa Sofi Oksasta (no ei nyt oikeesti), jonka uusimman kirjan muuten aloitin eilen. Aika rajua tekstiä ainakin alkurivit; aivoja mössätään ja ihmisten sisälmyksiä tallotaan. Tai sitten nykypäivän ihmiset ovat vain niin herkkiä, sellaista se todellisuus kai sitten oli sota-aikoina (jälleen listaani yksi syy lisää olla onnellinen).
Täällä kuitenkin kökötän yksinäni keittiön jakkaralla ja katselen ulos valkenevaa aamua (ilmaus tosin antaa ehkä hieman liian ruusuisen kuvan; vettä tihuttaa ja ilma on synkkä, toivoton, masentava…hups, minne se positiivisuus ja juuri löytynyt syksyrakkaus katosi?). Tällä hetkellä tunne on juurikin sellainen, että tämä päivä tulee olemaan seuraavanlainen:
Parittomat sukat ja hullunkiilto silmissä kertonevat riittävästi. Onko tänään pakko työntää nokkaa ulos ovesta? Eikö Santulla ole juurikin sen vuoksi tänään välipäivä opiskelusta, että hän voi käydä kaupassa, viedä lakanat kuivumaan kuivaushuoneeseen, hoitaa pakollisten sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja käydä shoppailemassa minun parhaalle ystävälleni syntymäpäivälahjan? Minä voin vaikka säkkärissä rötkötellessäni soittaa sen vihapuhelun Urpolle liian suurista pesukoneenliitäntäreissun matkakuluista. Asia sovittu (ainakin minun puolestani).
Höpläytinpäs. Aion minä mönkiä kohta salille treenailemaan – onneksi menomatka on pelkkää alamäkeä. Voinhan sitten aina herättää ja soittaa Santun kyytsäämään polkupyörällä minut takaisin kotiin, hahaa. Samallahan Santtu hoitaa kaksi kärpästä yhdellä läimäyksellä, kun ei tarvitse raahautua itse erikseen salille tekemään jalkatreeniä – ylämäkipyöräily Elina kyydissä ajaa asian paremmin kuin hyvin.
 |
| Serkukset<3 |
 |
| Kolmen päivän vapaan kunniaksi aion kyllä laittaa Santun lakkaamaan kynteni! Töissä ku meillä ei saa olla kuin nysät ja tylsän tyhmät kynnet:< |
Edellinen viikonloppu sujui joutuisasti syntymäpäivillä vieraillen ja tämä tuleva viikonloppu jatkaa samalla teemalla. Huomenna juhlistamme parhaan ystäväni kaksikymppisiä (vaatekriisivaatekriisi) ja sunnuntaina kahvittelemme pikku-Saran synttäreiden kunniaksi. Menin jo sanomaan, että tänä viikonloppuna Krista ja Rosa saavat raahata minut vaikka korvasta tuulettumaan tanssilattialle. Olen nyt keväästä asti suunnitellut lähteväni tyttöjen kanssa ulos. Mutta oma sänky on joka kerta houkutellut enemmän. Keski-ikäistyvä kaksikymppinen (paitsi että en ole edes vielä kahtakymmentä)?
Kyllä minäkin joskus pukeudun, en nyt ihan aina kulje rikkinäisissä (ja rakkaissa) Puman kollareissa, joihin mustikka on iskenyt takapuoleen merkkinsä lähtemättömästi, heh. Kuvista kyllä huomaa, että massaa tämäkin tyttö hieman ehkä tarvitsisi. Ruokaa, ruokaa ja huoletonta elämää – hippusellinen ehkä myös sitä salitreenailua;)
Pitäkää pitsaperjantai!
Ps. Oh babybaby! Muutama uusi lukija on putkahtanut elämääni! Laskeskelin muutama päivä sitten blogin synttäreitä miettiessäni, että keskimääräisesti tasaista lukija per kuukausi -vauhtia mennään, hahaa:D Mutta nythän tuo vauhti on jo jotakin 1,083333… -luokkaa. How cool is that!? Pistetään vielä paremmaksi! Noei, ihan silkasta kirjoittamisen ilostahan minä blogia pidän (and how cliché is that!?), mutta on se silti kiva tietää, että joku jaksaa löpinöitäni lueskella:>
Elina Heidi Rinkeli 
No musta oot ainakin tällä viikolla yhden uuden lukijan 🙂 Tätä blogia lukiessa tulee jotenkin tosi hyvälle tuulelle, osaat kirjoittaa ikävistäkin asioista positiivisesti!
TykkääTykkää
Uusi lukija ilmoittautuu 🙂 bongasin sut tällä viikolla. Harvemmin ehkä kommentoin, mutta aina löpinät luen läpi, joten kiva, että kirjoittelet. Olet kaunis tyttö ja diggaan sun pukeutumistyylistä!
-A
TykkääTykkää
No niin olenkin ja tulin ihan superiloiseksi!:)<3
Ehkä tää mun positiivisuusprojekti on sitten kantanut hedelmää:D Kiitos!
TykkääTykkää
Voi hitsi, tosi kiva kuulla – ja tervetuloa muuten! Mä itsekin luen monia blogeja päivittäin, mutten aina vaan jaksa kommentoida, vaikka postaukset suurta iloa minulle tuottavatkin.
Oi kiitos!<3
TykkääTykkää
Kommentoin tuonne jo aiemmin kirjoittamaasi postaukseen äsken, mutta kun sulla ei ole sitä kommenttien tarkistusta päällä niin kommentoin nyt tähän uusimpaan, että huomaat käydä lukemassa jos blogger ei ilmoita mitään uusista kommenteista 🙂 Onko sulla muuten sisaruksia? 🙂
TykkääTykkää
Hehe, mä odotan näitä kommentteja kuin kuuta nousevaa, joten ei pelkoa, kyllä mä yleensä huomaan:D Vastailinkin jo kellokysymykseen.
Juu on mulla 2 isoveikkaa<3
TykkääTykkää
Voi miten suloinen tuo serkuspotrettikuva onkaan! :)♥
TykkääTykkää
Mun pikkuiset serkkutytöt on hurjan suloisia<3
TykkääTykkää