Eilen syötiin kakkua.
Vaikka vatsat toisilla jo pullottivatkin ja housunnappia oli ehkä avattava vaivihkaa. Mansikkaa hillona, rahkana ja tuoreina koko komeuden päällä. Kyllä aina yksi kakunpala (tai suklaamousseannos) mahaan mahtuu – ihan jo äidinkin kunniaksi.
Pääruokaa söimme kuitenkin ennen makeaa. Vaikka brunssista olikin kyse, löytyi noutopöydästä kuitenkin myös lämpimiä, kuten lohta, uunijuureksia ja pikkupottuja. Prinssinnakkejakin. Kana-ananasvartaat olivat kuulemma pienemmille syöjille, mutta perheemme nuorimpana oikeutin itseni nappaamaan vartaan lautaselleni. Maistui se kaksikymppisenkin suussa hyvältä!
Lämpimiä ruokia emme tosin maistelleet tyhjin vatsoin, sillä brunssin kylmät ruoat käytiin läpi ensimmäiseksi. Uskokaa tai älkää söin ensimmäistä kertaa parsaa. Ei ole tullut tilaisuutta aiemmin maistaa. Cheddar-parsa-cashewpähkinäsalaatti oli hyvää, mutta ei vetänyt vertoja tonnikala-pastasalaatille. Heh. Perinteinen on parasta. Isoveljen pakottamana maistoin myös neulamuikun. Olen kammonnut niitä niiden sisälmysten vuoksi. Kai ne putsataan ennen ruokalautaselle päätymistä?
Konditoriaherkut ovat aivan omaa luokkaansa kahvilassa. Kun vain ajattelenkin daimjuustokakkua…
Tavallisena arkena kahvilassa tarjoillaan kotiruokalounaan lisäksi erilaisia toasteja ja salaatteja. Menu sisältää myös esimerkiksi itsetehtyjä hampurilaisia, eli purkereita ja munakasta. Viikonlopun brunssi kruunaa lauantait. Itselleni tämä oli vasta toinen kerta kyseissä kahvilassa.
Nettisivuillaan paikka esittelee itsensä sisustus-kahvilaksi. Sen lisäksi, että kahvila on sisustettu vanhanaikaisesti ja persoonallisesti, sijaitsee se myös erikoisessa miljöössä: vanhassa tehdasrakennuksessa.
Olimme äitienpäiväbrunssilla kahvila Kinuskillassa. Isoveikat, minä ja äiti. Yksi uupui, sillä sen karvaisimman meistä oli valitettavasti jäätävä kotiin luiden pariin.
Sävy sävyyn. Ihan vahingossa olin valinnut päälleni oranssia Kinuskillan teemavärin mukaisesti…
..ja niin oli äitikin. Oranssia ja vahingossa. Ainakin olimme tyylikkäinä liikenteessä ja sovimme värimaailmaan. 😀
Sää oli aivan mahtava. Mahtavan lämmin! Kaivoin balleriinat esille kaapista, jossa ne kyhjöttivät talven etelänmatkan jäljiltä. Sukkahousut sen sijaan saivat jäädäkin kaapin perukoille. Tässähän edetään jo hyvää vauhtia kohti kesää!
Rahkahauva. Vili auttoi hiukan äitiä aamupalalla rahkan syömisessä ja villiintyi siitä ihan täysin. Tuloksena koko kuonon peittävä valkoinen parta. 😀
Äiti aamiaisella. Perinteisesti olen vienyt aamupalan aina sänkyyn, mutta säästin kaikkien (etenkin sen karvaisimman) hermoja ja katoin suoraan pöytään.
Banaani-mansikkarahka. Operaation rahkapurkki äidin(kin) kouraan ensimmäinen vaihe onnistui suunnitelmien mukaan. Ensikosketus maitorahkaan on luotu. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin. 🙂
Kokki työntouhussa. Kolistelin, pilkoin, sekoitin ja omin pikkukätösin valmistin äidille aamiaisen Elinan tapaan, eli terveellistä, mutta sitäkin herkullisempaa. Tässä kohtaa kello taisi lyödä vasta puoli yhdeksän ja totesin olevani hiukan aamun aikatauluani edellä.
Kuitenkin ennen aamiaisen kimppuun käymistä annoin pienen ja vaatimattoman lahjani. Koska joululahjaksi annoin äidille erikoiskahvinkeittimen, oli lattemuki äitienpäivälahjaksi juuri passeli. Ihan jo senkin vuoksi, että se on väriltään äidin lemppari. Kelpaa kahvitella, eikä vahingossa unenpöpperöisenäkään unohda, mikä on päätoimeltaan. Äiti. 🙂
Lempeä aamu. Aamusella saapuessani äidin pihalle ilma oli jo niin lämmin, että takki oli miltei liikaa. Rakastan suunnitella yllätyksiä ja osin punaiset poskeni helottivat silkasta innostuksesta. Oli se äiti aika yllättynyt tupsahtaessani oven taakse, tosin unelias ehkä sitäkin enemmän. Heh.
Kukkia äidille. Matkalla pysähdyin poimimaan pikkukimpun valkovuokkoja läheisestä pöheiköstä. Perinteet ovat minulle tärkeitä ja valkovuokkoja olenkin hakenut äidille joka vuosi, kun se vain on ollut suinkin mahdollista – pikkutytöstä lähtien.
Lähtökuopissa. Santtu nukkui vielä, kun lähdin kahdeksan aikaan polkemaan äidille. Tai nukkui ja nukkui, nakitin hänelle nimittäin toisen leivän paistamisen. En sitten tiedä, eikö herätys toiminut vai mikä meni vikaan, kun aamupäivällä kotiin palatessani pellillä odotti paistunut taikinalätty. 😀 Aiemmin soitin ja vielä varmistin, onnistuiko leipä. Joojoo, kuului vastaus. Eihän sitä kenellekään voinut lahjaksi antaa, mutta mukisematta Santtu söi leipää iltapalaksi. Haha.
Kuorma pakattu. Kaikki tarvittava mukana vastaleivottua leipää myöten.
Aamu-Elina. Tässä vaiheessa päivää, klo 6.45, olin jo pyöräyttänyt leivän, valmistanut oman aamupalani, syönyt sen ja juonut aamukahvit päälle – pitkällä kaavalla.
Onnistunein mikropuuro ikinä. Eikä ole sarkasmia. Näyttää tajuttomalta liisteriltä ja sitä se kuulkaas olikin. Kylmää, paakkuista ja paksua. Nam! 😀 Koska kaikki tasot olivat jauhon, kippojen ja taikinan peitossa, jouduin syömään aamiaiseni jakkaralla puurokulho sylissä. Ei haitannut!
Kohoamassa. Laitoin leipätaikinan tekeytymään ennen omaa aamupalaani. Äidille vain parasta, eli tuoretta leipää aamiaispöytään.
Kello 5.36 olin jo työntouhussa. Oikeastaan heräsin jo viiden aikoihin. En malttanut enää nukkua.
Aamunaloitus. Koko äitienpäivä alkoi jo ennen puoli kuutta lottorivin tarkistuksella. Ei mätkähtänyt pääpottia, edes pienempää, mutta ihan kiva päivä edessä oli kuitenkin. 🙂
”Kysynpähän vaan, että kuinka moni heräsi aamulla puoli 6 leipomaan ihan vain sen vuoksi, että äiti saisi aamupalalla mahdollisimman tuoretta leipää? 😀 Onneksi mulla on maailman paras äiti, joka ansaitsee vielä paljon enemmän.”
Elina Heidi Rinkeli 
Mikä puhelin sulla on? 🙂
TykkääTykkää
Olen näissä niin huono. Joku Nokia Lumia vähän isompi. Santulla on sama, mutta pikkuisempi. 😀
TykkääTykkää
Ihana päivä! ❤ Onpa sun äidilläsi ihana tytär! 😉 On pitäny käydä testaa tota Kinuskillaa pitkään, kun se on niin kehuttu...
TykkääTykkää
Lumia 900 tai 920?
TykkääTykkää
Vitsi että tää oli mukava postaus 🙂 Meni silleen vaihe vaiheelta ihanasti ja niin herkkukuvia ja söpö koiruus ja nätti sinä 🙂 Meinasin kirjottaa että eteni vaihe vaiheelta, mutta eikö tää niinku takautunu(?) että lopusta alkuun 😀
TykkääTykkää
Joo 900, tarkistin tietävämmiltä. 🙂
TykkääTykkää
Hei, käy testaamassa ihmeessä, jos liikut lähellä (tai vähän kauempanakin:D)! Ihana paikka!
TykkääTykkää
Vitsi kun kivaa, että pidit, hihi. 🙂 Itselläni on vähän vaikeuksia kirjoittaa tällaista tavallista höpinälätinää, kun omaan korvaani se kuulostaa helposti kauhean teennäiseltä ja tönköltä, liian pintapuoliselta. 😀 Mutta välillä tällaistakin.
Ja juu, tosiaan lopusta alkuun. 🙂
TykkääTykkää
Itelläki on 900 🙂 ja on hyvä!!
TykkääTykkää
Jee, samiksia! 😀 On tosiaan hyvä, ei moitittavaa. 🙂
TykkääTykkää
😀 aluks piti ottaa 920, mutta maksaa paljon ja päädyin tähän!
TykkääTykkää