Päivät pitkät piippaillessa sitä ehtii miettimään jos jonkinlaisia asioita. Ihan siihen hetkeen, aikaan ja paikkaan (ja asiakkaisiin) liittyviä juttuja, mutta myös kaikkea aivan muuta. Useamman kerran olen pelästynyt asiakkaan tupsahtaessa eteeni, niin omissa maailmoissa varsinkin rauhallisempina hetkinä useasti olen. Pientä päätäni vaivaavat elämän pienet jutut, kuten legendaarisen ampparimehujään mahdolliset makumuutokset, mutta myös maailmanluokan suuret asiat.
Pohdin oikeasti aika paljonkin tätä yhteiskuntaa ja sen toimintaa. Etenkin rehellisyyttä. Voin sanoa jollain tapaa Santun opettaneen minulle kriittisyyttä kaikkea tätä ympärillä olevaamme kohtaan. Enkä tällä nyt tarkoita, että epäilisin koko ajan kaikkessa olevan jotakin mätää, vähintäänkin pienimuotoisia salaliittoja. Vaan yksinkertaisesti ihan tervettä eri vaihtoehtojen pohdintaa. Ei minulla nuorempana tullut mieleen kyseenalaistaa esimerkiksi television uutisia. No, en minä sitä järjestelmällisesti tänäpäivänäkään tee, mutta pidän aina mielessä, että joku niidenkin takana seisoo – toisinaan pelkästään ehkä raha. Silmät on hyvä pitää auki, uskomattomalta tuntuvakin kun on periaatteessa mahdollista. Mietitäänpä nyt vaikka Pohjois-Koreaa: se joskus joku on mielestäni jotakin käsittämätöntä ja todistaa, että yhteiskunta voi viedä ihmisiä kuin pässiä narussa. WTC:stä en edes puhu mitään, koska äiti tätä lukiessaan luultavasti vain haukottelisi (lisää). 😀
Eräänä iltana luin iltapalaa syödessäni tuttuun tapaan taas mainoksia: oli koomarkettia, ässää ja cittaria. Tarjouksessa Coca Cola Vaniljaa, kahdeksan eineshampparia kahdella eurolla, roiskeläppiä kasa muutamalla kolikolla, vaalea pullaleipä melkeinpä puoleen hintaan, pari pakettia pekonia päälle. Mietin asiakkaitani ja sitä, kuinka moni oikeasti juoksee tarjousten perässä ihan selkeästi. Illalla tuntuu, että olen jo koko päivän tuijotellut samaisia tarjouslappusia, osaan ne ulkoa. Todellisuudessa ei vain tunnu, vaan niinhän periaatteessa olenkin: hyvin moni asiakas lastaa hihnalle tismalleen samat mainoksen tuotteet.
Se oli kuulkaas ihan oma päätös lähteä polkemaan siihen rankkasateeseen. 😀
Ymmärrän, että monelle se on lähes pakon sanelemaa: monta suuta ruokittavana ja pennosten on riitettävä koko kuukaudeksi. Onhan se edullista, jos välipalaksi kelpaavan hampparin hinnaksi jää vain joitakin kymmeniä senttejä. Eri ryhmään kuuluvat tietenkin he, jotka tietoisesti haluavat ostaa sen roiskeläpän itse tuotteen vuoksi. Oikeasti voisi puhua melkein tarjousten uhreista. Ja he melkein säälittävät minua. Miettikääpä, kuka loppupeleissä periaatteessa oikein laatii heidän ruokavalionsa? No, ne jehut jossain ylhäällä lähellä tavaratalon johtoa, ne ukot ja akat, jotka miettivät (niin ammattinsa puolesta) vain rahaa, mahdollisimman suurta voittoa ja isoja asiakasmääriä. Ei heidän mielessään varmastikaan käy tarjoussopimuksia diilatessaan monipuoliset ja terveellisesti koostetut ruokavaliot, vaan jokin aivan muu. Mutta ajatella, millainen ”vastuu” heillä on (vaikka eivät he nyt oikeasti missään vastuussa ole)! Päättävät niin monen suomalaisen päivittäisen ruokavalion. Aika karmivaa, jos oikein ajattelee.
Mikä ohjaa sinun valintojasi ruokakaupassa asioidessasi?
Olenkin tässä lähiaikoina miettinyt päätöksentekoa. Kuka oikeasti määrää omaa päätöksentekoani? Olen tunnetusti ollut aina hirvittävän huono tekemään päätöksiä. Ja hirvittävän huono vastustamaan ulkopuolista painetta. Sanoin eilen Santulle, että minäkin haluaisin sijoittaa joihinkin pieniin osakkeisiin, että josko Santtu voisi vähän auttaa. Mitähän hän vastasi: ettei voi päättää puolestani ja olla vastuussa rahojeni kohtalosta (sillä nähtävästi tietää, etten ole (vielä) täysin perillä sijotusjutuista). 😀 Äh, voi juku. Joskus se ulkopuolelta tuleva päätöksenteko voisi olla ihan toivottavaa, varsinkin sen tullessa tutulta ja luotettavalta taholta. On asioita, joissa voi luottaa toiseen, ei aina tarvitse tehdä päätöksiä aivan itse.
Mikä tai kuka ohjaa sinun päätöksentekoasi? Kuljetko varmasti omaa reittiäsi, vai annatko helposti itsesi tulla houkutelluksi sivupolulle?
Ps. Edelleenkään en tarkoita, etteikö roiskeläppä silloin tällöin olisi enemmän kuin suotavaa. Kyllä minun ainakin joskus tekee mieli eineskanahampparia, mutta en ostaisi sitä tarjouksen vuoksi, vaan oman mielitekoni johdosta. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
Fiksuja ajatuksia! <3 Joskus kaupan kassalla istuessani tulin miettineeksi, että ostaisikohan kukaan näitä X-tuotteita, jos ne eivät olisi näin hyvässä tarjouksessa...? Toki on paljon tuotteita, jotka joku ostaisi muutenkin. Myönnettäköön, että juoksenhan minäkin tarjouskahvin perässä ;) Juoksen tosin vain ja ainoastaan sen takia, että juon sitä kahvia muutenkin ja kahvi nyt vaan on nykyään niin pirun kallista! Pihiys iskee, kun näen, miten halvalla sitä kahvia sitten välillä saa ja juoksen kauppaan hakemaan niin paljon kuin antavat ostaa (eli kaksi pakettia) ;) :D MUTTA en tosiaan osta tarjoustuotteita vaan koska ne on halpoja vaan siksi, että ostaisin ne muutenkin. Minä päätän! :) Tosin tiedän, että joitakin viedään kuin pässiä narussa näiden tarjousten kohdalla... :D
Ja ne uutiset. Suomessa nyt onneksi voi luottaa uutisiin edes jonkun verran, mutta tulee välillä mietittyä, mitä jätetään kertomatta? Meidän mielikuvia saadaan helposti muokattua välittämällä vain tietynlaisia asioita ulkomailta, tiettyyn sävyyn esitettynä. Yhtäkkiä ei osatakaan kyseenalaistaa annettuja faktoja.
TykkääTykkää
Olipa fiksuja ajatuksia! Itse katselen tarjouksia, mutta ostan tarjouksesta vain tuotteita, jotka olisin muutenkin ostamassa. Jauhelihaa, kanasuikaletta, valmis vispipuuroa – näitä ainakin tulee kyttäiltyä aina tarjouksen osuessa kohdalle. Mutta sitten tulee myös mm. televisiota, tietokonetta tms. isompaakin ostaessa tutkittua, että ”olisiko jossain nyt se hyvä ja kannattava tarjous”, ja jos on, niin sieltähän sitä tulee tuotteen hakeneeksi 🙂 Itse päätän siis, mitä ostelen (:
TykkääTykkää
p.s. Jätin sinulle haasteen blogissani 🙂
TykkääTykkää
Hehe, aivan! 😀
Ja siis kyllä minäkin tarjousten perään katselen ja tietenkin ostan, jos sopivia ilmaantuu. En millään tavoin tarkoittanut, etteikö se kannattaisi tai olisi järkevää, JOS ostopäätös pohjautuu pääasiassa itse tuotteeseen, eikä halpaan hintaan (noin niin kuin yleisesti ottaen). 🙂
Ja ihan totta. Mitä kaikkea jätetäänkään uutisoimatta, ken tietää. Hrrr. :S
TykkääTykkää
Juuri näin! Samaa rataa kulkevat minunkin ostopäätökseni. 🙂
Meillä on Cittarissa muuten vähän väliä valmisvispipuuropöniköitä eurolla;D
Ps. Kiitos!<3
TykkääTykkää
Pps. Alkoi tekemään mieli vispipuuroa! :DD
TykkääTykkää