Miten sä teet noille hiuksille, että ne kasvaa noin?
Vastaan aina, etten tiedä. Ja hetken päästä tarkemmin mietittyäni, etten mitään: ne vain kasvavat.
Ehkä koska se on niille luonnollista? Elinalla on aina ollut pitkät kutrit, ihan pikkutytöstä asti. Ehkä ne vain ovat sellaiset hiukset – siis tykkäävät kasvaa, kun annetaan vapaat kädet. Ja luonnolliset – terveet – olosuhteet.
Ehkä minulla ei sitten olekaan ollut ikinä mitään hätää.
Ehkä vartalollani on samaan tapaan oma mallinsa? Reisillä, lantiolla, olkapäillä. Ja kasvoillani myös. Kun niille vain annetaan mahdollisuus toteuttaa Elinaa. Ehkä voinkin aivan täysin luottaa kehooni. Olla yrittämättä muuttaa jotain sellaista, mikä on täysin luonnotonta, Elinalle siis.
Ehkä minun ei tarvitsekaan yrittää survoa itseäni mihinkään muottiin.
Kyllä se keho tietää, kuinka päin aat ja ceet ja geet ja teet ovat DNA-juosteessa asettuneet. Jos minulta puuttuisi pikkusormi, en luultavasti yrittäisi kasvattaa sitä takaisin. Vaan hyväksyisin osana (hmm, tai osattomana) minua. Ja vaikka olen sataseitsemänkymmentäyksi senttiä pitkä, en silti koskaan mieti, kuinka hirvittävän väärän pituinen olen.
Tajuaminen ja sisäistäminen ovat kaksi eri asiaa. Sellaiselle ihmiselle, joka ei pystynyt vuosiin seisomaan häpeän vuoksi jalat vierekkäin, on aika hirvittävän iso harppaus sisäistää tällainen asia.
Että minä olen sellaista mallia kuin Elina Heidi Rinkeli.
Elina Heidi Rinkeli 
<3! Ihana kirjoitus!
TykkääTykkää
Ne asiat, joita ei voi itsessään muuttaa, ovat loppujen lopuksi niitä parhaita asioita, koska niin kuuluu olla 🙂 Ihania ajatuksia, oli taas ilo lukea!
Ja tuo tukka – aina yhtä upea!
TykkääTykkää
Jep, tärkeä itsellenikin!:))
TykkääTykkää
Juurikin niin!:) Harmittavan kauan vain kestää sen tajuaminen oikeasti.
Hehe, kiitosta vain. ❤
TykkääTykkää
Iteki oon miettinyt, että hitsit kun tuon tajuaminen on ottanut niin kauan! Prosessi on vielä kesken, parikymmentä vuottakaan ei vielä ole riittänyt, mutta lähellä jo ollaan. Minun muotillani ei ole tehty yhtään toista samanlaista ja juuri siksi olen täydellinen näin – vaikka se ulkomuoto muuttuu ja muokkautuu, perusminä pysyy samana, ainutlaatuisena ja arvokkaana sellaisenaan. Sama pätee siis kaikkiin meihin, Elina Heidi Rinkeliin ja Myymiin ja jokaikiseen kaduntallaajaan. 🙂
Toisaalta se, että tuon tajuaminen kestää, on opettavaista sekin. Kai se on sitä paljonpuhuttua kasvua. Jokatapauksessa on lohdullista huomata, että on kykeneväinen muutokseen minäkuvan, itsearvostuksen, tunteiden ja asenteidenkin saralla. Me ollaan hyviä tämmöisinämme, ja voi kuinka hienoa olisikaan, kun kaikki maailman teinitytötkin uskoisi sen itsestään. Niiden pitäis lukea Rinkeli-Elinan blogia. 😉
TykkääTykkää
Oikein hyvää mallia, ja hoksaavainen teksti. 🙂 kauniit on hiukset ja kaikki sentit pitkässä varressa, joita se elina kantaa. ❤
TykkääTykkää
Ei mitään järkevää lisättävää, heh. Pilaisin vain hienot pohdintasi. Sen vain totean, että toivon todella itsekin, että kaikki maailman teinitytöt (ja vanhemmatkin) tajuaisivat sen. Olisinpa itse tajunnut jo silloin joskus. Ehkä alan tässä pikkuhiljaa nyt tajuamaan…:–)
Kiitos tästä!<3
TykkääTykkää
Hihi, kiitos. 🙂 Teitsikin on aikas mahtavaa mallia! 😉
TykkääTykkää