Päivää, hyvä päivä. Eli päivä Rinkelinä.

Päiviäni voisi kuvailla pohjalta lähtevällä, kerran nousevalla ja sitten taas laskevalla aaltoliikkeellä. Kulkee kuin normaalijakauman käyrä. Ihan itsestään. Pakotettaessa nousuja pystyn mahduttamaan päivään toisen jos kolmannenkin – kahvin ja innostuksen voimin. Kuten esimerkiksi eilen yömyöhään työpaikan pikkujouluissa tanssahdellessani.

Tässä kuitenkin pieni kurkistus perjantaipäivään. Ihan vain koska itse tykkään udella toisten arkea. Tavallinen arki ei ole ikinä tylsää kuultavaa. Kyllä me tiedämme, kuinka viikonlopun juhlissa kaava useimmiten kulkee: syödää, juodaan ja jorataan. Möngitään toivottavasti jossain vaiheessa kotiin. Viikossa on kuitenkin viisi muutakin päivää, jotka usein vieläpä ovat kiirettä ja touhua täynnä. Jokaisella on niihin oma kaavansa. Tässä minun omani.

Kello 06.05

Käyrän ja päivän alku. Se on aina varovaista hiippailua. Rauhassa, rauhassa hyvä päivä tulee. Se on mottoni päivänaloitukselle. Vaikka olen useimmiten suhteellisen virkeä aamuisin, tykkään ikään kuin kasvattaa päivää tuntien edetessä. Rempseimmilläni – siellä aallonharjalla – olen keskellä päivää.

Ennen vannoin suolaisen aamupalan nimeen. En voinut kuvitellakaan syöväni aamupuuroa makeana. Nyt olen kuitenkin jo pidemmän aikaa tehnyt luomukaurapuuroni mantelimaitoon, josta tulee makea vivahde. Keson kanssa syötynä se on niin taivaallista, että odotan aamua jo pelkästään puuroannoksen vuoksi. Odotus tuntuu aina suhteellisen pitkältä, sillä alan kaipaamaan sitä jo ennen viimeistä lusikallista.

Oikeaoppisen puuro-raejuustoaamupalan syöntitekniikan voit käydä opiskelemassa täältä.

Vapaapäivät ovat siitä mukavia, että silloin ei välttämättä tarvitse harjata hiuksia ollenkaan. :3 Perjantai ei ollut kampavapaapäivä, vaan aamulla oli pakko irvistellen selvittää takut. Inhokkipuuhaa. Muistan pienenä satukirjan, jossa vanha noita kampasi tytön hiuksia sata vetoa jokaikinen päivä. Se oli kai jotenkin maagista. Mietin aina, että ihan hirveää, tyttörukka.

Yritän muka kärkkyä aina tarjouksia ja sillä tapaa säästellä pennosia. Eihän siitä useinkaan mitään tule. Myöhästyn tai vaihtoehtoisesti katselen kassalla, kun käsieni kauttaa kulkee viimeinen tarjouskanapaketti. Perjantaiaamuna tajusin edellispäivän hedelmäsosetarjouksen.

Kello 07.00

Suunnittelen liikuntakertani joka viikko etukäteen ja istutan ne työvuoroihin sopiviksi. Harvoin tulee tilanteita, etten oikeasti ehdi missään välissä suorittamaan haluamaani treeniä. Perjantaiaamuna lähdin lenkille ennen töihin lähtöä. En koe liikuntojeni sumplimista ja suorittamista pakkona tai vaivana. Minulle ne ovat vähän kuin aamupuuro: rutiini ja nautinto yhtä aikaa.

Lenkin ja suihkun jälkeen pakkasin eväät töihin. Kuuden tunnin työpäivänä minulla on kaksi 12 minuutin kahvitaukoa, joten eväät on suunniteltava sen mukaan. En kykene kiireessä syömään ”kovia” ruokia, varsinkaan suuria määriä. Mahani tulee herkästi kipeäksi ja turpoaa. Kuitenkin energiaa on saatava, sillä nälkäisenä keskittymiskykyni on alhainen ja mielialani suorastaan jäätävä.

Olen usein miettinyt, kuinka en kestä näläntunnetta kovinkaan hyvin. Tai kestän, jos saan vain maata hiljaa ja yksin jossakin nurkassa. Ehkä sietokyky on yksilöllistä. Tosin mielestäni nälkä on selkeä kehon viesti ja pyyntö, ei sivuutettava turha seikka.

Klo 15.30

Minua ei ole luotu hälinään ja melskeeseen. Väsyn ihan hirveästi melun keskellä. Ehkä se on jonkinlaista henkistä väsymystä. Tosin kassatyö itsessään on rankkaa. Oikeasti sekä fyysisesti että henkisesti. Etenkin joulunaikaan. Toisinaan tuntuu, että kassa on koko kaupan negatiivisuuden keskittymä. Kassaneidille asiakas purkaa ihan kaiken. En ikinä unohda kertaa, kun yritin selittää tuohtuneelle rouvalle asiaa. Hän ei korvaansa lotkauttanutkaan. Sinänsä minulle aivan sama. Mutta se puhdas viha katsoessani häntä silmiin, se oli aika järkyttävää.

Työpäivän jälkeen poljin tuhatta ja sataa kotiin. Minulla on aina kiire hiljaisuuteen. Työpäivien jälkeen autojen melukin raastaa korviani. Kotiin päästyäni heitin ulkovaatteet lattialle ja lämmitin ruokaa. Siivosin takin naulakkoon vasta vatsa täynnä. Kuten tavallisesti.

Ruoan jälkeen köllähdän lähes poikkeukseutta sängylle tai sohvalle lepäämään, kuten perjantainakin. Selailen ehkä lempiblogejani ja luen Pakkista, heh. Tämä alkaa olemaan jo päiväkäyräni loppupuoliskoa, selkeää laskua. Samainen lasku tapahtuu, vaikka olisinkin töissä iltavuorossa. En vain ole iltaihminen. Tai tavallaan olen, sillä pidän illoista. Hiljaisista, rauhallisista ja väsyneistä.

Mielestäni on tärkeää suoda itselleen päiviin omia hetkiä, eikä vain ajatella tehtävästä ja velvollisuudesta toiseen.

Kello 17.30

Iltaisin ajatukseni ei toimi parhaiten, enkä mielelläni esimerkiksi opiskele päivän päätteeksi. Harvoin kirjoitankaan mitään. Tuntuu, että silloin olen jo koko valveillaoloaikanani ajatellut ihan liikaa. Pienoisen pakon edessä olen kuitenkin opetellut iltaopiskelua. Ei ehkä tehokkainta, mutta tyhjää parempaa.

Perjantaina luin ja laskin kemiaa. Se on mielestäni ihan kivaa.

Karvapallo hyppäsi ovesta sisään kuuden hujakoilla. Lähdin äidin kanssa vielä kauppaan ostamaan joululahjoja ja asusteita lauantaisia pikkujouluja varten. Vili jäi meille odottamaan siksi ajaksi.

Kello 19.30

Iltapala säkkärissä. Olen vähäsanainen iltaisin. Haluan vain hautautua oman pääni sisälle. Ja myöhemmin peiton alle. 🙂

Toisinaan on kiva kirjoittaa pintaliitoa. Ei niin syvällistä ja traagista. Olen tähän asti kokenut höpöttelyn jotenkin turhana kirjoitteluna, minulle. Mutta oikeastaan tällaista oli mukava kirjoittaa. Oliko lukea? Vain sittenkin aivan turhaa? Harhaudun liian usein ajattelemaan, että Rinkelissä kirjoitusten tulee olla aina valtavan sykähdyttävää ja oivaltavaa, enkä sen vuoksi tartu kaikkiin kirjoitushoukutuksiin päässäni. Vaikka tosiasiassa tämä on ajatusteni tyhjennyspaikka ja aika useinkin ne ajatukseni ovat kaikkea muuta kuin syvällisiä. Hehe.

20 vastausta artikkeliin “Päivää, hyvä päivä. Eli päivä Rinkelinä.”

Tämmösiä on tosi kiva lukea, koska toisten arkea on kiva kurkistaa. 🙂 Tämmösiä voisu lukea useamminkin. Mukavaa viikkoa! 🙂

Jaa tämä:

Aiheeseen liittyy

Jaa tämä:

20 vastausta artikkeliin “Päivää, hyvä päivä. Eli päivä Rinkelinä.”

Jätä kommentti Peruuta vastaus