onnellisuus

Sunnuntain onnellisin, väittäisin.


Tiedätkö sen tunteen?
Kun peilin edestä kulkiessa on aivan pakko irvistää – masua niin nipistää. No, onnesta!
Kun tuolilla malttaa istua puolestatoista minuutista pienen osan.
Kun mieluummin vetelee omia muuveja olkkarissa muun maailman vielä nukkuessa.
Kun elämä tuntuu aamusta asti rajattomalta – vihdoinkin.
Kun ei ole keinoa pitää kokonaista tunnetta sisällä. Se on niin valtava!
Kun tuhahduksenkin uhalla on kuiskattava onni toisen korvaan päivän ensimmäisillä tunneilla.
Kun kädet tuntuvat siiviltä, joilla liidellä.
Kun jotain on ehkä tapahtunut.
Kun oma elämä muuttuu – hetkessä hetkeksi – pumpuliseksi.
Kun suupieliin yltävä hymy tuntuu auttamatta liian kapealta. Kuvatakseen päällimmäisintä tunnetta.
Kun uskaltaa väittää olevansa just tämän sekunnin onnellisin ja just tästä sekunnista onnellisin.

Mä niin toivon, että tiedät sen tunteen.

6 vastausta artikkeliin “Sunnuntain onnellisin, väittäisin.

  1. Varmaankin löytynyt tasapaino omassa elämässä. Ja tietysti siihen päälle yksittäiset ihanat jutut arjessa. Ei sen kummallisempaa. 🙂

    Tykkää

  2. voi miten ihana.
    tiedän tuon tunteen, ja se on ihanaa kun se välillä pulpahtaa pintaan yhtäkkiä ihan pienten ihanien asioiden myötä 🙂 <3
    (tosin,omassa elämässäni ei kyllä tasapainoa oo paljoo näkynyt, ennemminkin tasapainoilua jatkuvasti kauhun, ahdistuksen ja onnen välillä 😀 mutta onneksi on tuo tunne, sitä ei voita mikään)

    nimetön

    Tykkää

  3. OI, miten ihanaa, että tiedät kuitenkin tuon tunteen! :')
    Kyllä se tasapaino sieltä varmasti löytyy, kun uskoo ja uskaltaa antaa onnellisille tunteille aina joka kerta vähän enemmän tilaa. Elämä aika usein järjestyy jollain tapaa. 🙂

    Tykkää

Jätä kommentti