Oi. Tuonut se on silmiin yhä enemmän eloa. Vapautta. Rajattomalta tuntuvaa innostusta. Sellaisia vanhoja tunteita – kuten kuplintaa kehossa. Terävämmin leikkaavaa järkeä. Uskoisiko kukaan, että nopeampaa reagointikykyä. Makuelämyksiä. Suklaapiirakkaa! Hetkenmielijohteesta tekoja. Kikatusta. Oman hymyn ympärille muiden hymyjä. Hyvää oloa! Helppoutta useamman asian tuntuessa mahdolliselta. Kokemuksia. Ehdottomasti rohkeutta. Löysempää ohjasotetta: laukkaan ilman käsiä! Selkeämpiä tunteita. Kirkkaampia visioita. Tulevaisuuden. Leskenlehtiä. Siis katseen, joka ei ainoastaan näe. On se poistanut ainaisen haikailun ja antanut käyttöön preesensin.
Oih. Toi se sitten muutakin. Liian tiukan hameen.
Säikähdinkö?
Mutta mihin yritän oikeastaan sopia? Mahdutanko elämässäni itseäni hameeseen. Ängenkö joustamattoman kankaan sisälle, vuodesta toiseen samanlaiseen muottiin, periksiantamattomasti periksiantamattomaan. Onko siinä kuitenkin liikaa taipumatonta minulle. Eläessään ihminen väistämättä muuttuu: en ole enää ujo kuin viisivuotias minä. Miksi siis sitoa väkisin varpaat kippuralle ja pakottaa johonkin epäluonnolliseen. Voiko muutoksista yrittää olla iloinen. Pitää merkkinä siitä, että elää.
Olisiko kuitenkin yritettävä sopia edes johonkin? Ei tosin mielipiteisiin, ainakaan muihin kuin omiin. Sellaisiin kun ei useinkaan lopulta mahdu. Entä kirjassa lukeviin ohjeisiin – tuskinpa. Olen liialti minä, jotta minua voisi rankasti yleistää. Hankalaa. Välillä tuntuu, etten sovi omiin ajatuksiinikaan – mikä saa minut hivenen pökerryksiin. Sillä sellaisesta tulisi jokaisen kyllä tunnistaa, että nyt nuo ajatukset ovat alkujaan muusta kuin omasta päästä peräisin.
Koska tottahan toki minä nyt omaan elämääni sovin: ainoaan asiaan, johon kannattaa yrittää sopia. Niin. Jos kulma ottaa vielä vähän vastaan. Kyllä se siitä pois hioutuu, kun uskaltaa antaa itsensä pyöristyä. Ja toimia optimaalisesti.
Minä hakeudun omaan muotooni oikeastaan aika vaivatta, jos vain annan vapaat kädet. Itselleni.
Elina Heidi Rinkeli 
Hieno teksti, pisti heti näin aamusta ajattelemaan omaankin elämää 🙂 Respect!
TykkääTykkää
Ihana Elina ja ihana teksti! ❤
TykkääTykkää
Voi miten ihanasti kirjoitettu – jälleen kerran. Ja niin totta, kiitos! ❤
TykkääTykkää
Kiitos. 🙂 Ja hei, aamu on loistava hetki sellaiseen!
TykkääTykkää
Ihana Weera. ❤ :*
TykkääTykkää
Ihana kuulla, että pidit! Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit. :')
TykkääTykkää
Huikeita ajatuksia. Minäkin haluan sopia omaan elämääni ❤
TykkääTykkää
Ihan varmasti sovit oikein hyvin! ❤
TykkääTykkää
Kiitos ❤ Lohdutti. Kun muutama hame ei sovi enää minun elämääni. Oon kai kasvanu ulos vanhasta. Välillä sen unohtaa, ja yrittää pakottaa itseään. Mutta ei se vika olekaan itsessä. Vaihdetaan siis näkökulmaa 🙂
TykkääTykkää
Kuule, olet ihan oikean ja hyvän kokoinen varmasti. Hameet ne ovat väärää kokoa. Niiden vika siis. 🙂
Ihana kuulla, että lohdutti. ❤
TykkääTykkää