Mun mielestä on ihanaa, että jugurttipurkki ei tunnu enää yhdeltä olemattomalta hörppäisyltä.
On suorastaan fantastista, että nälkä ei ole enää kyltymätön.
Vatsalla on pohja, se on miellyttävää.
Mun mielestä on ihanaa, että elämä ei tunnu enää niin aikataulutetulta.
On liioittelematta uskomatonta, kun elämässä on enemmän vaihtoehtoja ja vaihtelevuutta.
Päivät eivät rakennu enää yhden asian ympärille, se tuntuu kivalta.
Mun mielestä on ihanaa, että mun omaa energiaa leviää nyt myös ympärilleni.
On aika hienoa, että en ajattele enää päivittäisten voimavarojen keskittämistä yhteen asiaan.
Keho on keveämpi, kahdella tapaa.
Mun mielestä on ihanaa, että mun alitajunta on saanut vapautuksen jatkuvasta yrittämisestä olla jotain parempaa eli vahvempaa tai timmimpää.
On valehtelematta ihan käsittämätöntä elää vaihteeksi aivan tavallista makaronilaatikontuoksuista elämää.
Arki ja tulevaisuus, yhtäkkiä haaveilu onnistuukin.
Kun mä olen omista elämänpaineistani vapaa. Ja se näkyy mussa monella tapaa.
Että mitä se ei-mitenkään-tavoitteellisen, mutta silti-niin-tosissaan treenaamisen tauolle laittaminen saa aikaan. Liikunta tekee ihan hirveän hyvää ihmiselle ja on ainakin minulle miltei elinehto – sen vuoksi urheilenkin säännöllisesti edelleen. Harvemmin kuitenkaan kukaan tulee ajatelleeksi, mitä liikunnan vähentäminen tai treenaamisen tehojen laskeminen tekee. Muuta kuin huonompaa kuntoa, liikakiloja, väsymystä ja luuserioloa. Tai ainakaan minä en uskaltanut aiemmin edes pikaisesti pohtia aihetta. Tottakai pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti! Etenkin kun järki tuntui koko ajan olevan kuitenkin messissä.
Sen vuoksi onkin aivan ihmeellistä, kuinka kaikesta huolimatta koen niin monia positiivisia asioita ja tunteita elettyäni nyt jo pidemmän aikaa pienemmällä vaihteella liikunnan saralla. Mieleni lisäksi kehonikin on jo kiittänyt minua. Olen äheltänyt salilla kunnolla viimeksi maaliskuussa ja nyt harkitsen vakavasti kuntosalijäsenyyden jäädyttämistä. Eikö minun pitäisi kaikkien lehtiartikkeleiden mukaisesti olla onnettomampi ja vetelämpi vätys?
Varmasti olen pehmeämpi, mutta myös monin verroin letkeämpi.
Ennen kaikkea olen alkanut näkemään elämäni laajemmin. Olen käsittänyt haluavani elämänkulkuni olevan muuta kuin kodin ja salin välillä juoksemista. Olen löytänyt uusia puolia itsestäni, esimerkiksi luomisenhalua. Sellaisia intohimoja, jotka ovat hieman kauempana minusta itsestäni, peilikuvastani tai persoonastani.
Ehkä jokin kerta vielä palaan taas kolistelemaan tosissani käsipainoilla, mutta tällä hetkellä vallitsevat olosuhteet vastaavat parhaiten ajatusta tartu elämään kaksin käsin kiinni, älä päästä irti, nauti.
Mun mielestä on ihanaa, kun mä koen olevani nyt aikalailla tasapainossa.
Elina Heidi Rinkeli 
Ihana!!! 🙂
TykkääTykkää
Mustakin oikeastaan! :')
TykkääTykkää
Ymmärrän sua niin täysin, ja haluan rohkaista jatkamaan samaan malliin! 🙂
Eikö olekin ihana tunne, kun kerrankin on ”vapaus” tehdä asioita sen mukaan, mitä oikeasti haluaa. Päivät eivät muodostu liikunnan ympärille, vaan liikunta tulee päiviin (jos mahtuu ja on fiilistä). Kyse ei ole edes mistään pakkomielteestä tms, mutta jotain tukkoisuutta se taitaa tuoda mieleen. Ja se luovuus, ilon pirskahtelut, hellittäminen… vau. Miten paljon energiaa voi saada siitä, että käyttääkin sen liikuntaan menneen energian vaikka rakkaiden kanssa puuhasteluun ja nauramiseen.. 🙂
Nauti olostasi, ja jatketaan molemmat tekemään fiiliksen mukaan! 🙂
TykkääTykkää
Upeus! 🙂 ❤
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus! Ja erittäin hienoja oivalluksia olet tehnyt. Ihana olet kaikella tapaa! 🙂 Terkuin Mia
TykkääTykkää
Blogistani löytyy sinulle haaste – käy kurkkimassa, jos vaikka innostuisit toteuttamaan! :')
http://rakkaudellasatua.blogspot.fi/2015/08/saannot-1.html
TykkääTykkää
Aina liikunnan vähentäminen ei tosiaan tee ihmisestä laiskaa vätystä, vaikka media usein niin koittaa ehkä väittääkin. Joskus saattaa käydä jopa päinvastoin, kun jää aikaa, energiaa ja henkistä kapasiteettia kaikkeen muuhun kuin treenaamiseen. Hyvä kirjoitus ja hienoja oivalluksia!
TykkääTykkää
Ihana, ihana, ihana teksti! Sulla on ihanan persoonallinen kirjoitustyyli ja ihanan hienoja ajatuksia ja oivalluksia 🙂 Ja jotta ei olisi liian vähän ihanaa niin pakko vielä sanoa, että noi hiukset on i-h-a-n-a-t! Jos ne on sun omat niin huh, kateeks käy ja vinkit miten mäkin saan tollaiset kelpaa kiitos 😮
Erika
TykkääTykkää
Näinpä! Kiva, että olet itsekin oivaltanut samanlaisia asioita. 🙂
Tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa tuntuu hyvältä näin ja ehkä jossain vaiheessa tuntuu taas erilaiselta. Liikunta on edelleen vapauttavaa ja ilman sitä en tulisi toimeen siitäkin huolimatta, että painopiste elämässä on vähän muuttunut.
TykkääTykkää
No ääks, kiitos ja samoin! :')
TykkääTykkää
Kiitos, Mia. ❤ Oli kyllä jollain tapaa rauhoittavaa kirjoitella tästä.
TykkääTykkää
Vitsit, kiitos! 🙂 Käyn kurkkaamassa!
TykkääTykkää
Jep, on kyllä ihan hassua, miten sitä helposti niin kuitenkin ajattelee automaattisesti.
Kiitos, Suvi! :')
TykkääTykkää
Ihana sinä, kiitos! Kiva kuulla, että pidät teksteistä – tulee sellaisesta aina tosi hyvä mieli. :')
Haha, ihan oma on pehko. Ja mun vinkit on tasapaino ja onnellisuus, ei muita salaisuuksia. 😉
TykkääTykkää