Tiedätkö vanhempien kerrostalojen alaovet? Entä lähijunien ikkunat? Makkaratalon sisäänkäynnin?
Minä tiedän. Jessus, sinäkin! Sitten takuulla tiedät myös niiden heijastavat pinnat. Vähän kuin arvasin sen. Sillä et varmaan muuten olisi kiinnittänyt pahemmin huomiota moisiin.
Olen tehnyt sitä varmasti koko ikäni. Aika pienestä tytöstä asti ainakin. Kaupungilla, kaupassa, kotikadulla – missä vain – kulkiessani sivusilmällä vilkuillut itseäni, siis peilannut sopivista pinnoista. Ehkä pysähtynytkin hetkeksi, jos kukaan ei ole ollut näkemässä. Tarkoitus on ollut aina tehdä tsekkaus mahdollisimman huomaamattomasti – mutta vähän kyllä oikeasti epäilen onnistumistani. Olen meinaa huomannut jokusen triljoonan kerran toisen tekevän samaa muka-huolettomasti-vilkaisten. Koko jutusta on vuosien mittaan muodostunut minulle jonkinlainen rutiini, no, riivaaja: pää kääntyy kerrostalojen alaovien kohdalla, vaikka en tietoisesti ole ajatellutkaan tehdä niin.
Surullista. Tiedän, että Santun mielestä suorastaan raivostuttavaa.
Onhan se. Supersurullista. Kun itse tiedän omien vilkuilujeni syyt. Epävarmuus nyt lähinnä. Tarkastan aina, näytänkö tyhmältä. Tai siis kuinka tyhmältä. Sulaudunko joukkoon. Erotunko liiaksi. Annanko syytä nauruun. Ei, en herttinen sentään sen vuoksi, että tsekkailisin sillä silmällä omaa ulkonäköäni! Ei Santtukaan varmasti välittäisi, jos tyytyväisenä tutkailisin peilikuvaani. Päinvastoin. Kannustaisi tuttuun tapaansa rakastamaan itseä ja omaa kehoa.
Hitsi. Ethän tiedä bussin penkkien mittasuhteita? Tai junan istuimien välistä etäisyyttä? Keskustan kuppiloiden kovia tuoleja? Arvelinkin, että saatat olla tietoinen niistäkin.
Siihen epävarmuuteen liittyen. Ei varmaan monikaan tule ajatelleeksi, että epävarmuus näkyy aika selkeästi ihmisen istuessa. Minun mielessäni tuo kyllä käy – aika useinkin. Ja sen vuoksi istuminen ihmisten keskellä ei ole ollut minulle kovinkaan luonnollista. Sillä sehän on selvää, että ihan hirveästi yrittäessä sitä helposti lyö yli: kun koettaa ihan kaameasti näyttää rennosti istuvalta, asetella käsiä huolettomasti syliin ja olla vain yksi junavaunun tusinasta, muuttuukin seipään nielleeksi silmätikuksi. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Hei ihan nopsasti kysäisen vielä. Tiedätkö, missä tilassa puhelimen näyttö peilaa parh.. Okei, ei sittenkään mitään.
Mä olen just aloittanut kulkemaan yliopistolle taas julkisilla. Hah.
//No juu. Älä käsitä väärin. Vähän kärjistettynä tämä. Ei tilanne nyt ihan niin hankala ole kuin joku voisi tulkita sen olevan. Mutta ihan oikeasti, tiedätkö sä nämä jutut?
Elina Heidi Rinkeli 
Voi Elina, mä tiiän nää. Vähän liiankin hyvin! Mikä siinä onkin, että vaikka yrittäisi olla kääntämättä sitä päätä, niin pakko se vaan on tsekata 'oonks mä ookoo'… Mielenkiintoinen on tämä ihmismieli!
Hyvä kuitenkin kuulla etten ole ainoa 🙂
~Hilla
http://www.thisismycupofcoffee.blogspot.fi
TykkääTykkää
Mäkin aina vilkuilen heijastavia pintoja ja oon myös huomannut muiden tekevän sitä! 😀 Mutta enemmänkin kuvittelen tekeväni sitä ehkä sen takia, että on hauska nähdä itsensä liikkeessä. Tai siis että yleensä näkee itsensä jostain kotipeilistä, samasta kuvakulmasta ja hitsi varmaan ottaa jonkun ihan saman ilmeenkin aina. Mutta tuntuu että kun katselee itseään kerrostalon alaovesta, niin näkee itsensä niin kuin muutkin näkevät, vähän kuin jostain toisen ottamasta valokuvasta.
TykkääTykkää
Taas tälläisia oivalluksia, joista itsekin ajattelee samalla tavalla. Aina sitä on vain vilkaistava sinne ikkunaan vaikkei mitään tarvetta olisikaan. Pitäisi vain luottaa omaan itseensä ja sitä paitsi mitä väliä sillä edes oikeasti on miltä sitä näyttää. Tosin vaikeahan sitä on noin ajatella. Itse tässä just kolme tuntia oon junassa istunu ja arvaa vaa monta kertaa kattonu itteäni tosta ikkunasta.. Terkuin Mia
TykkääTykkää
Hehe, jep, helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. 😀 ❤
TykkääTykkää
Joo, se on kyllä yllättävän yleistä, kun alkaa seurailemaan. 😀
Toi on muuten totta! Mä myös tosi usein mietin, että olisi siistiä nähdä itsensä siten kuin toiset näkevät.
TykkääTykkää
Just niin. Eipä sillä väliä ole, sitä yritän aina itsellekin toitottaa. Mutta vaikeetahan se on, kuten totesit.
Olet Mia just ihana ja täydellinen tuollaisena. 🙂
TykkääTykkää
<3 Ja niin olet sinäkin!
TykkääTykkää