ajatuksia · oma elämä · oma hyvinvointi · syvällistä · terveys · ulkonäkö

Leikkasin kaikenlaista pois.

Vielä tiistaina aamulla ääneen vatvoessani minulta kysyttiin, mikä siinä nyt on niin hirvittävän vatvomisen arvoista. Ymmärsin kyllä välittömästi piilomerkityksen sen kaiken jahkailun keskellä. Kysyjä selvästi halusi tuupata minut vain eteenpäin saatesanoilla senkus varaat, menet ja leikkautat. Yksinkertaista!
Lienee sanomattakin selvää, että yksinkertaista se oli vain toiselle meistä – sille kaksilahkeiselle.
Kampaajan penkissä leikataan samalla niin paljon muutakin pois kuin vain maahan tipahtelevia suortuvia. Parit itkut ja mehukeitosta tahmaiset latvat. Yhtäkkiä sitä muistaa, kuinka monessa tuulenvireessä pehkoa on riepoteltu ja millaisissa kaikissa reissuissa hiukset ovat matkanneet mukana. Hiukset kertovat aina jotakin ihmisen tilasta elämässä – etupäässä hyvinvoinnista. Jos hiuksien sanotaan olevan naisen kruunu, niin yhtä lailla ne ovat myös indikaattori hyvinvoinnille. Onnellisessa päässä kasvaa hienoja hiuksia. Niin se vain menee. Ja kukapa ei olisi ylpeä aikaansaannoksistaan – terveistä suortuvista.
Minulle hiukset ovat merkinneet paljon kaikenlaista muutakin. Kun päätin tiistaina antaa napsaista (vihdoinkin) kunnolla, koin lyhyemmän hiusmallin raikkauden lisäksi symboloivan rohkeutta tehdä päätöksiä ja kuunnella intuitiota. Leikkautin pois osan epävarmuudestani. Vaikuttaa hurjalta, mutta tuntuu todelta, todella ihanalta. Kuulostaisi ehkä hivenen pahalta sanoa, että napsaisin samalla pois myös pienen osan järkevyyttäni – siten taisin kuitenkin tehdä. Olen nimittäin nykyisin vahvasti sitä mieltä, että joka tilanteessa jatkuva järkeily tekee elämästä kohtuuttoman tylsää. Joten jo oli aikakin antaa mennä. Rakastan uusia hiuksiani.
Tämä oli kai sitten benji-hyppyni ja vapaapudotukseni, sellainen kerrankos sitä vain elää -juttuni. 

2 vastausta artikkeliin “Leikkasin kaikenlaista pois.

  1. Ihana Elina! 😀 Voi kuulostaa ällöltä, mutta itselleni tulee sama tunne jopa kynsiä leikatessani. Heh, ehkäpä tässä onkin syy siihen, miksi käyn niin harvoin kampaajalla?! Joku alitajuinen luopumisentuska, ehkä? Vaikka ihan hyvää tekisi pieni hiuskuontalon kevennys tälläkin hetkellä: ihan jo omalle mielelleni että hiusten itsensä ulkonäölle.

    ps. Oot tosi kaunis, taas, ja lyhyemmilläkin hiuksilla! 🙂 ❤

    Tykkää

  2. Hihi, ihana sinä! :'D Jep, kai tällaiseen liittyy aina vähän luopumisentuskaa, mikä ei välttämättä kyllä ole huono juttu, vaan juuri puhdistava tunne. 🙂
    Kiiitos! Pidän kyllä tosi, tosi paljon näistä uusista hiuksista. Ja muuten samoin, kaunis Anna. ❤

    Tykkää

Jätä kommentti