La vie est belle. Kertoi ensimmäisen kerran tuoksu Taxfreessa, mutta vasta myöhemmin matkalaukkuun sen laitettuani tajusin sen kertomaa.

Elämä on ollut kaunista ihan jokainen päivä. Siis niin 20.3.2009 kuin kaikkina vuoden 2010 päivinä, maanantaisinkin – jopa turvonneilla silmillä tarkasteltuna toukokuussa 2012. Se on levännyt yhtä kauniina ympärilläni riippumatta siitä, olenko huutanut oloani tai nauranut sisäistä voimaani. Ihan jokainen kevät on ilmestynyt vuoden ensimmäinen leskenlehti, joka ihan jokainen vuosi on ollut keltainen kuin vanha Sitruunanalle. Ja ihan jokainen aamu aurinko on noussut ylös, vaikka itse en olisi jaksanut sellaista Marimekkojen välistä ajatellakaan. Kyllä elämä vain kaunista on ollut; puut eivät ole lopettaneet mikään hetki kasvuaan eivätkä sadepilvet ole kaihtaneet kiertää huonojakaan päiviä. Ehkä elämästä tekee kiehtovan kaunista juuri jatkuvuus, vaikka jatkuvuus ei varmuutta takaakaan.

Elämä on pysynyt kauniina, vaikka toisina hetkinä olisinkin toista väittänyt. Leskenlehtikään ei sanoistani lakastunut, mikä jälkikäteen on keventänyt sydämeni taakkaa. Elämä ei rapistunut, vaan oli koko kauneudessaan läsnä, kun jälleen etsin katseelleni kohteita. Ei välttämättä ollut yksinkertaista löytää kauniista elämästä pysyvää paikkaa itselle; usein sovitinkin koloihin minän sijaan mieltäni, sillä se oli huomattavasti helpompi nähdä kauniina.

Kaunis mieli tosin. Se ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys kuin kauniin elämän jokavuotinen kevät tai ensimmäinen kukka. Joskus kai oli haastavampaa käsittää, ettei vuosi 2009 ollut yhtään sen rumempi kuin nykyinenkään – sen kauneutta ei vain siristelemälläkään tarkoin nähnyt. Vaikka mieli toisina hetkinä olisi hiukan enemmän jotakin muuta kuin kaunis, elämän kauneus on kuitenkin sellainen itsestäänselvyys, jonka varaan voi huoletta heittäytyä. Linnut kyllä laulavat, oravalla on edelleen pörhöinen häntä.

Tallinnassa tuoksuivat paahdetut mantelit ja kevät. Lisäksi Kaunis elämä. Jokainen aamu suihkautin sitä ja koko päivän tuoksuessani elämän kauneutta en voinut välttää näiden menneiden nousemista mieleen. Ja toisaalta ajatusta siitä, kuinka kauniina kaunis mieli elämän nykyisin kokeekaan.