Niin sitten tein, kuten olen itseäni kehottanut.
Peremmälle. Vieläpä tervetuloa. Te kaikki ajatukseni ja tunteeni tähän hetkellisen sotkuiseen päähäni.
Valitsematta läpi kävin. Kutakin kerrallaan käsissäni pitelin. Koko yön se otti tuudittaa tunteita tyytyväisiksi.
Hämmennyksestä huomatuiksi he kai vain tahtoivat.
Ja aamulla ulos yökkäsin heistä kaikkein raskaimmat. Hellemmin kuin aiemmin loppuja käsittelin.
Mä luulen, että etenkään tunteiden kanssa sitä ei voi alkaa suorittamaan; väkisin ymmärtämisen yrittäminen johtaa kai vain väärinkäsityksiin. Ehkä itsestä perillä oleminen on ennemminkin kaikenlaisuuden kohtaamista päässä kuin jokaisen tunteen täydellistä ymmärtämistä.
Elina Heidi Rinkeli 
Sun ajatukset ja fiilikset kuulostaa taas aika samanlaisilta kuin mitä itse oon tässä viime päivinä pyöritellyt. Väkisin ymmärtämistäkin on tullut koitettua useemman kerran ja se on kyllä niin älyttömän raskasta, ettei sitä pitkään jaksa. Välillä on vaan niin kovin vaikea toivottaa kaikki tunteet tervetulleeksi, sieltä tulee ovesta sisään niin paljon sitä ”rumaa” ja sotkuista, mitä on vaikea kohdata. Jotenkin mystisesti niiden paino kuitenkin pienenee, kun niille uskaltaa sanoa tervetuloa ja käsittelee lempeästi!
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihan totta, just niin! Oli ne sitten sotkuisia tai ihan vaan hämmentäviä. 🙂 Mulla on just paha tapa blokata itseltäni sellasia mun yleisiin ajatteluun ei-niin-hyvin-istuvia tuntemuksia. Vaikka yksinkertasempaa olisi vaan ottaa kaikki talteen ja yrittää mieluummin sitten vaikka vähän vähemmän ymmärtää niitä, heh.
TykkääTykkää