Tänään on jouluaatto. Kuiskasin sen Santun korvaan heti herättyäni. Harmi vain, että Lumiukko pyörii tänäaamuna vain tietokoneen ruudulla. Ellei… Santtu puhui syksyllä jostain piuhasta, jonka voi yhdistää tietokoneesta televisioon. Täydellistä! Tosin Joulupukin kuumanlinjan suoraan lähetykseen soittaminen jää kuitenkin ensi aattoon. 

 Kai Santtukin tunsi jouluaaton maagisuuden, sillä minun ponkaistessani ylös klo 6.25 myös hän kampesi itsensä aamupalalle. Vieläpä ihan vapaaehtoisesti ja ilman erillisiä kehotuksia. Heh. Ryhdymme puuron keittoon vasta lounaalla, sillä puuroriisejä ei löytynyt kaapista näin aikaisin aamusta. Varmasti puoleen päivään mennessä niitäkin on ilmestynyt kuivahyllylle. Joulurauhan julistuksen sivuutamme tänä jouluna. Meillä kun on yleisesti ottaen aika rauhallista ihan ilman julistuksia. Mitä nyt joskus poksuu ja paukkuu, siis muutenkin kuin vain uuden vuoden yönä.

 Onneksi sentään jouluaatto on suotu minullekin vapaaksi. Ei töitä ja pullien paistoa. Kahvila se kuitenkin pitää ovensa auki  aattonakin. Santulla alkoi eilen loma. Vähän viime tingassa. Juhlistimme loman alkua syömällä yhdessä illallisen. Omalta lautaseltani löytyi Saarioisen spagettilihavuoan jämät ja keitetty kananmuna, Santtu oli hankkinut itselleen roiskeläpän ja joi joltain tupareista jäänyttä Lonkeroa. No, ei se mikään romanttinen kynttiläillallinen ollut. Vaikka olihan meillä äidiltä lahjoituksena tulleen ikkunalaudalla nököttävän joulukynttelikön piuha seinässä. Tärkeintä lienee ollut kuitenkin sopuisa ilmapiiri (edellispäivän paukahdusten jäljiltä) ja yhdessä olo. Kuten jouluna nyt yleensäkin. Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa..

Toivottavasti se muistikirjaansa rakseja ruksittava kotitonttu ottaa huomioon koko vuoden kiltit teot, eikä anna liian suurta painoarvoa muutaman päivän takaisille itkuille ja äänen korotuksille. Puuron jälkeen nimittäin pukin oli huhujen mukaan tarkoitus nakata meille pieni lahjasäkki. Toki tapaamme hänet sitten illemmalla paremmin, kun koko taloyhtiön voimin kokoonnumme kerhohuoneelle glögimaistajaisiin. Itsellänikin olisi vielä näin tontun apurina muutama juttu tekemättä. Saa nähdä, kuinka jouluisia paketteja ilmastointiteipillä saa aikaiseksi. Kovin harmoniseen paketotointitulokseen edes oikea tonttu tuskin sillä pääsee. En usko.  

 

Jos joku nyt edes on aivan kuin jouluaattona kuuluu olla, niin se on lumitilanne. Tosin viime jouluun verrattuna sekin on aivan toisin. Onneksi tilanne on valoisampi tänä aattona edelliseen verrattuna, vaikka eilen kirosinkin moskan sutiessani autopaikallamme ja painaessani nastaa lautaan aivan turhaan kellon tikittäessä uhkaavasti töiden alkamisaikaa. No, ovat ne nietokset ihan kivoja –  heti, kun olen päässyt liikkeelle pihaltamme, ikkunat skrapattua, penkkilämmityksen päälle ja sormiin taas tunnon. 

Minun aatoaamuni jatkuu nyt salitreenin merkeissä. Tänä vuonna kuntosalikin on nimittäin nähtävästi auki jouluaattona. Kerrankin ajateltu muitakin kuin vain suursyömäreitä. Vaikka aion minä sitäkin olla. Suursyömäri nimittäin. Heti, kun olen käynyt nostelemassa rautaa. Tutisevilla käsillä on katsos hyvä ripotella kanelia puuron päälle ja vaivata iltapäivällä limpputaikinaa. 

Meidän aattoiltamme päättyy joulukävelyyn pimenevässä illassa. Toivon mukaan lumihiutaleita leijalee hiljaa alas maahan ja sulaa innosta punaisille poskilleni. Silloin olemme nimittäin ihan vain jalkaisin liikenteessä, joten kiinnijäämisen pelkoa ei ole ja lunta saa minun puolestani tupruttaa. Heh.

Tänään me siis vietämme Santun kanssa omaa aattoamme, vaikka oikeaan 24. päivään on vielä hiukan aikaa. Silloin minä kuitenkin makoilen jo toivottavasti hiekkarannalla.

Rauhallista ja aikaista joulua teille kaikille!