ajatuksia · itsetutkiskelu · syvällistä · vähän runoo

Myrskyn kasvatti.

Hän syntyi hyräillen
myrskyn tahtia,
kehtolaulua pyörretuulesta.

Se oli kahdesta hän, joka tarttui puuskaan,
ei lain toisinpäin.

Vaikka rajua hänessä oli vain
ihonpintaa hivelevä ilma.

Hän osasi elää
päivinä tuivertavina
kun kylliksi jyrähteli.

Myrskyn kasvatti,
mikäs muukaan,
kasvoi rajuilman silmästä.



Mutta kysyisin tällaista: millaista on elämä sinulla, poutapäivän lapsi?
aamuajatukset · syvällistä · vähän runoo

Viisari vaille sinä.

Unessakin silmäni ovat auki sinulle.
Ummistan vain ajatukset, joissa et esiinny.

Pidän ajatuksesta, etten näe ääriviivojasi.
Minä tunnen ne koskemattakin.

Yöt ovat lyhyitä sinun vierelläsi,
kun lasken hiussuortuviasi.

Haron sitä kaikkea meidän välillämme.
Haukon samaa henkäystä kuin sinä unessasi.

Kello on
viisaria vaille sinä.



Miksi rauha katoaa pään koskettaessa tyynyä?

elämä · kolmistaan · vähän runoo

Pikkututkijalle.

Onnellakin on kulmat
eikä linnuilla toimi aina siivet.

Joskus mieli kulkee ja jalat eivät.
Siltaa paremmin voi kantaa yli oma loikka.

Ampiainenkin kaipaa rauhaa ja kotia,
känkkäränkkä taas ymmärrystä ja tyynyä.

Pimeässä kiiluvat kivatkin silmät,
aurinko taas ei paljasta aina kaikkea.

Aronia on makeaa ja mansikka karvasta, joskus.
Äläkä äitiäkään aina usko.



Kuinka minä sinulle sylistäni esittelen elämää?
ajatuksia · itsetutkiskelu · vähän runoo

Ote.

Heihein sanon helposti
ja ohi horjuu kaiketi
aika lailla kaikki.

Minuutit eivät muista
minua edes mateluvauhdissa.
Haluaisinpa pysyä kyydissä.

Patsas ihmisen ruumiissa
kuvaa osuvasti
jälleen minua.

En saa jalkojani irti
jatkaakseni.
Enhän ole missään,
olen vain kiinni.

blogi2223

Ja joku päivä saan vielä ajatuksesta kiinni.

ajatuksia · kolmistaan · oma elämä · onnellisuus · vähän runoo

Olipa kerran oma satuni.

Piipahdin peikolla,
päästin kaikenmoisia luokseni.
Vaelsin unohdettujen metsässä
etsimässä peilikuvaani.
Nielin kaikenlaista,
omena oli niistä vähäisin.
Mikään ei myrkyttänyt riittämiin,
pakenin onnellisia loppuja edelleen.

Kävin kaikkialla.
Kunnes päätin uskoa satuun
sateenkaaren päästä.

Ökyrikas sydän minulla nykyisin,
olenhan aarteen äiti.

Siis olipa kerran oma satuni.

blogii

kolmistaan · perhe · vähän runoo

Poikamme.

Me sinut askartelimme, äiti ja isi.

Pikkupyörre hiuksissa, isi matki sen itseltään.
Tumma pörrö päässä, isi hiukan lantrasi omaa väriään.
Suuren suuret pikkupöllön silmät, ne isi piirsi mallista äitiä katsoessaan, taisi kelmi lisätä myös omaa tulkintaa. Äiti muussasi mustikoita ne värjäämään.
Isopotut, ne äiti napsi sinulle itseltään.
Nöpönenä, sen äiti ja isi piirsivät käsikkäin.
Soma suppusuu, sekin äidin ja isin yhteistä käsialaa.
Pitkät ripset simmuihin taiteili äiti omistaan.
Ja hienon hieno masu, siinä auttoi äiti maidollaan.

Tuuliviiri taidat olla kuin äitisi, ehdottomasti hymypoika kuin isisi.
Rakas Kasimirimme.

blogi232

ajatuksia · elämä · kiitollisuus · kolmistaan · vähän runoo

Vielä hoivaat luomusta.

Odotin poukamassa, kaislikossa,
aina vain myrskyä, en harkinnut tyyntä.
Kaislan varsi, se katkesi,
kun kerroit ainoastaan kaukosaarten myräköistä.

Sait kaislikon kuiskaamaan elämämme korvaani.

Hoivaa ja helli itseäsi kuin kauneinta ihmisluonnosta.
Niin kerran vielä hoivaat ja hellit luomusta.
Joka hellästä kosketuksestasi minuun piirtyy tyhjästä.

Punoit kaisloista siivet unelmallemme.

Laita talteen tämä siivekäs,
päästä taskustasi
oikeana päivänä.

WhatsApp Image 2020-04-14 at 07.34.45

Ja oikea päivä kaikille unelmille tuli, vaikka en siihen monina toisina päivinä uskonutkaan. Mutta koska taskuuni oli talletettu toive ja toivo, ne myös pysyivät mukana  niinäkin hetkinä, kun pelkäsin itsekseni tulevaa.

aamuajatukset · hetkessä · kolmistaan · vähän runoo

Aika etenee ilman meitä.

Voisin olla missä vain,
siellä, täällä tai tien päällä,
kunhan olen tässä.

Kanssasi tätä samaa hengittämässä,
silmillä näin häntä hellimässä.
Tätä hetkeä kanssasi kaikkialta koskemassa,
ajatuksin häntä hipaisemassa.

Minuutteja lähekkäin vastaanottamassa
ja irti yhdessä päästämässä.
Ohimenevässä yhä vain pinnalla pysymässä.

Kun aika hukkasi merkityksensä,
tämä hetki täytti joka sopen minussa.

blogi231

Maapallo pyörii, sen akseli on edelleen tallessa. Kiirehtijä kulkee hoppu takataskussa. Mutta aika etenee ilman meitä kolmea.