aamuajatukset · haaveet · itsetutkiskelu

Pist pää pilvii.

 

Mun haaveet on helposti hahmotelmia, koska mä sovitan mukaan aina realismia. Piirrän vaan kirkkaan lampun alla ja terävällä. Värikyniä, nysiä, roskiksista pelastettuja. Pöytälaatikossa sellaisia kädessä pysymättömiä, täysin väärän sävyisiä. Koko kirjo orastavaa lukkojen takana. Mä vaan pelkään luoda ilman pyyhekumia. Lyikkäreitä, lyikkäreitä. Ei niillä tehdä haavekuvia, mutta tarvittaessa poispyyhittäviä luonnoksia. Pelkään ikinä valmistumattomia toiveiden ruttukasoja. Ihan, ihan herkimpiä noissa hylätyissä paprupalloissa. Näihin hommiin aina on riittänyt pikkulaput. Reunojen yli ei ole karannut yksikään viiva, mistä en mä ylpeä. Voi mun luonnokset niin tarvitsevat kahden sentin punaista puuväriä, himmeää valaistusta ja pelotonta viivankäyttöä. Mä rohkean piirtotaulun sekä hetkuttavia ja hetkauttavia haaveita.

Määrätään kaks metrii harsoo. Pist pää pilvii, Rinkeli.

blogi186.jpg

 

ajatuksia · itsetutkiskelu · vähän runoo

Sinä pieni lämmin tunteeni.

Sinä pieni lämmin tunteeni
haalin villaa ympärillesi.
Niin suojaan ujellukselta,
turralta ja tunteettomuudelta.

Sinä pieni lämmin tunteeni
vaalin läikähtelyäsi.
Vaikean vihmonnan mainingeissa
käännyn jälleen äärellesi.

Sinä pienen pieni hellä roihuni
jää kaiken kohdattuani.

blogi184.jpg

Mikä mä olen kohdattuani. Sitä mä toisinaan pelkään. Välttämätöntä on ihmisen kohdata monenlaista, joka väistämättä muuttaa aina jotakin. Kunpa silti ihan kaiken jälkeen mä voisin aina palata yhteen mussa muuttumattomaan. Mun ikiomaan, mun pieneen lämpimään tunteeseen.

ajatuksia · elämänasenne

Kohtaan mahdollisuutena ihan kaikelle.

Täällä on asioita, joissa elämä esiintyy auttamatta liian lyhyenä. Yksi on se, ettei elämän aikana ehdi elää kahtasataa vuotta – senkin tosin voi kiertää elämällä ainakin kahdensadan vuoden edestä. Toinen on se, ettei elämä luovuta lisäaikaa kaartelusta.

Onks sulla aikaa luoda ensin omat – villit, hullut, ehkä väärät – mielikuvat omaan päähän ja sen jälkeen lähteä oikomaan kiekuroista? Ja rundi alusta jokaikisen kohdalla? Ei mulla.

Itse asiassa elämä on sopivan pitkä suoraan asiaan menemiseen.

Toisen voi kohdata jo valmiiksi ennakkoluuloilla ja mielikuvilla täyteen töhrättynä tai toiselle voi kohtaamisessa antaa vapaat kädet pensselin kanssa. Sanotaanpa näin: säästää kaikilta kaikkea kohdata lähtökohtaisesti toinen mahdollisuutena ihan kaikelle.

Sillä eteni toista ihmistä kohti kuinka vain, suoraan tai kaarrellen, kaiken lopuksi ihminen on juuri sitä, mitä itsestään maalaa. Ei yhtään helakampi, ärtsympi tai kohahduttavampi kuin oma tuotos.

Voi olla jopa tyynnyttävää ajatella katselevansa toisen piirtymistä valkealle kankaalle. Jokainen sutii itse itsestään taulun toiselle eikä siihen tutustumista enempää voi kukaan toinen tehdä.

blogi183.jpg

Mulla on pari omaa pykälää. Omia, vaikkakaan ei täysin itsestä temmattuja; kokemuksien, eteen sattuneiden ihmisten ja myös omien ajatuskoukeroiden kasaamia. Omien pykälien mukaan ei tule elää, vaikka niiden mukaan elääkin. Pakottavuuden sijaan omien pykälien kanssa tulee eläneeksi hyvän olon vuoksi. 

ajatuksia · oma elämä · onnellisuus · tulevaisuus

Etenee ja eessä ehkä siintää.

Etenee ja eessä ehkä siintää
ikiomat haaveet,
joita pikkutyttönä sormien välistä katseltiin ja
liian monta kertaa lähijorpakossa uitettiin ja
myöhemmin uskonpuutteessa rikki revittiin ja
kauas, kauas lähetettiin.

Etenee ja tässä käsissä ehkä lepää
ikioma tulevaisuus,
jonka päällä pörhistellä sulkia ja
levitellä lentokuntoon siipiä.

blogi181.jpg

Tuntuu hyvältä uskaltaa vihdoin uskoa kulkusuuntaansa.

ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu · tulevaisuus

Omaa soppaani tarjoan.

Ei saapunut huoneeseen seiniä pitkin eikä astunut ovesta takki auki.
Oli vain:

Terve. Tässä minä olen ja tästä minä kaiken ammennan.
En kauho ohi. En kauho toiselta.
Tilanteesta riippumatta omaa soppaani tarjoan.
Pitkällisen pähkäilyn tuloksena
pari pääarvoa ja loput ajatusten lientä.
Maustettu minusta irtoavalla.
Riittää potku, sen minä tiedän.
Kelpaako kaikille, enpä tiedä.
Silti hyräilen hämmentelen.

blogi180.jpg

On vienyt aikaa tajuta, että yksi ihminen ei voi olla sopiva jokaiseen paikkaan. Eikä jatkuva itsestä sopivuuden etsiminen tee ihmisestä sen sopivampaa. Toisaalta on pitänyt oppia ymmärtämään, ettei sopivuus ole yhtä kuin valmis tai täydellinen. Sopivuus laskeutuu ennemminkin elämän perusarvojen ja itse- ja ihmistuntemuksen tasolle.

On ollut haastavaa myöntää, että sopivuus on kai sitä, että oma liemi sellaisenaan riittää. Haastavinta ehkä uskaltaa ymmärtää, että minussa on jo kaikki se, mitä juuri minä tälle elämälle tulen tarjoamaan. Eikä se, mitä minulla on tarjota, ole välttämättä johonkin tai jollekin riittävää, mutta silti samalla se, mitä tarjoan, on aivan täysin riittävää. Täysin turha jatkuvasti maustaa ja maustaa.

Minä tarjoan tällaista, mitä minä olen. Enkä yritäkään tarjota muunlaista.

aamuajatukset · itsetutkiskelu

Sammuu valmiiksi.

Syksy kertoi
saapuu pian nielevä pimeys.

Moni siihen niin valmistautui
puhaltamalla itsensä jo sammuksiin.

Joku jatkoi lokakuussakin liekitellen:
pimeyshän on vain valon esiintuoja.

Missä muualla valo loistaisi kirkkaammin.

blogi179

On se tuttua. Joskus sammutan itseni varmuudeksi jo valmiiksi.

aamuajatukset

Kuinka katsoa rinkeliä.

Katsos Rinkeliä.

Tästä näkyy
tällaisen edessä,
jotakin takanakin.
Niin tarkasti keskelle
rinkeliä.

Oliko paljonkin nonparelleja,
lainkaan kuorrutusta.
Siluettia,
muotoja, kolhuja.
Katsoitko oikeastaan rinkeliä.

blogi177.jpg

Ihminen tahtoo tulla nähdyksi. Ja kai jokainen ihminen on kuin rinkeli. Toinen toistaan katsoo helposti keskelle huutaen mä niin näen sut. Että mä niin näen susta, mitä on edessä ja takana. Että mitä hyökkää viistosta. Mutta miten oikeastaan kuuluu katsoa rinkeleitä, jotta oikeasti näkisi. Ei kai reiästä läpi maisemia. Kuinka kertoa, ettei rinkeleitä katsota keskeltä.

Ei ole kenenkään helppoa olla rinkeli ja tehdä toiselle nonparellit nähdyiksi.