aamuajatukset · kolmistaan · onnellisuus · rakkaus · vähän runoo

Kolme.

Kuka sinut luoksemme lähetti?

Tämän päivän toivo vai
huomisen maailmanrauha.

Hetken huolettomuus vaiko
seisahtumisen taito.

Levollisuuden suoja vai
valonpilkahduksen tuoja.

Haikaraparvi vai
kahden yhteinen pilvilinna.

Sinut lähetti Rakkaus,
joka kahden välistä yletti kokonaisen kolmannen.

Pieni aarre
ei sateenkaaren päästä,
vaan äidin ja isin välistä.

blogi230

Vihdoin kotona kolmistaan. 

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Sinun kiertolaisesi.

Istutit minut eteen taivaanrannan.
Laveerasit vaalealla taustaa.
Katsotaan taa kaartuvaa.

Olen sinulle kiertolainen, tuo tuike ja sivellinvedot.
Olen sinulle kaikkeus, ehtymätön universumi.
Olen sinulle maailmasi, väsymätön kiertäjäsi.

Kunnes et tahdo minua enää valaista.

Sinä kirkas keskipisteeni. Oma kaiken lähteeni.

blogi229

Yhdessä ollaan ja omistaudutaan.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Meidän kaarnalaiva.

Kaarnalaiva tuuliajolla
ja rantaviiva vinkura.

Keulan kurssi hukassa,
taivas meren pohjassa,
ankkuri pilven reunalla.

Yli laidan,
huutaa ajatuksista jokainen.
Ja kaarnalaivan kapteeni hyppää perässä.
Tuuliajolla eikä miehistö tiedä toimia.

Jokainen kerta, kun kotioven kiinni painat.

blogi228.jpg

Yksin mä olen vähän haahuileva puolikas haamu.

rakkaus · syvällistä · vähän runoo

Minä kauas en katseella kajonnut.

Minä hankin laudat,
mutta sinä naulasit.
Kasasta
kapuamisen arvoisen tornin pystytit.
Minä alhaalla pelkäsin,
sinä tikkailla kultaa torniin taiteilit.
Niin huolettomasti vetelit,
että hengitykseni salpautui.

Minä kauas en katseella kajonnut.
Sinä puunlatvojen yltä kantamattoman esittelit.
Maiseman eteeni levitit,
sen kaikki mahdollisuudet minulle nappasit.
Leuan alta minua elämässä pitelit.

56721544_441338669934525_7247561573160452096_n

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Nimet kirjoitettiin peräkkäin.

Universumin lahja.
Susta suurin tuuri.
Satumainen rakkaus
kestää olla
sattumarakkaus.

Oli mikä oli,
oli puolikkaalle.
Tälle ja sille kummajaiselle.
Yhdessä perin normaalille.

Hetkestä eteenpäin
kirjoitettiin nimet peräkkäin.
Muiden puheissa
oltiin meidän kokonaisuus.

Elina  - 2019-02-24T123919.720.jpg
Kuva: Atte Leskinen

Rakkauden juurilla ollaan sitten ehkä sattumankaupoilla. Törmääminen olkoon tuuria, vaikka tahtoisin sen olleen jotakin unversumilta. Mutta sattumalla ei kasvateta rakkautta. Mä olen välillä miettinyt, että ihmeelläkö. Millä se kasvaa, kun kasvaa ja kasvaa. Välillä mä pelkäsin ruokkia yhteisillä suunnitelmilla ja unelmilla – jos päädytäänkin vain rakastamaan pitämällä suunnitellusta kiinni. Joku rakentaa rakkautta vain sen varaan, mitä elämältä yhdessä halutaan.

Mun rakkaus vain rakastaa. Siihen ei mahdu välttämättä edes tahtoa. Välillä se tuntuu niin pelkistetyltä ja vähältä tarjota. Kunnes muistan sun sanat: tää on maailman aidointa.