rakkaus · syvällistä · vähän runoo

Minä kauas en katseella kajonnut.

Minä hankin laudat,
mutta sinä naulasit.
Kasasta
kapuamisen arvoisen tornin pystytit.
Minä alhaalla pelkäsin,
sinä tikkailla kultaa torniin taiteilit.
Niin huolettomasti vetelit,
että hengitykseni salpautui.

Minä kauas en katseella kajonnut.
Sinä puunlatvojen yltä kantamattoman esittelit.
Maiseman eteeni levitit,
sen kaikki mahdollisuudet minulle nappasit.
Leuan alta minua elämässä pitelit.

56721544_441338669934525_7247561573160452096_n

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Nimet kirjoitettiin peräkkäin.

Universumin lahja.
Susta suurin tuuri.
Satumainen rakkaus
kestää olla
sattumarakkaus.

Oli mikä oli,
oli puolikkaalle.
Tälle ja sille kummajaiselle.
Yhdessä perin normaalille.

Hetkestä eteenpäin
kirjoitettiin nimet peräkkäin.
Muiden puheissa
oltiin meidän kokonaisuus.

Elina  - 2019-02-24T123919.720.jpg
Kuva: Atte Leskinen

Rakkauden juurilla ollaan sitten ehkä sattumankaupoilla. Törmääminen olkoon tuuria, vaikka tahtoisin sen olleen jotakin unversumilta. Mutta sattumalla ei kasvateta rakkautta. Mä olen välillä miettinyt, että ihmeelläkö. Millä se kasvaa, kun kasvaa ja kasvaa. Välillä mä pelkäsin ruokkia yhteisillä suunnitelmilla ja unelmilla – jos päädytäänkin vain rakastamaan pitämällä suunnitellusta kiinni. Joku rakentaa rakkautta vain sen varaan, mitä elämältä yhdessä halutaan.

Mun rakkaus vain rakastaa. Siihen ei mahdu välttämättä edes tahtoa. Välillä se tuntuu niin pelkistetyltä ja vähältä tarjota. Kunnes muistan sun sanat: tää on maailman aidointa.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Pörröhiuksi.

Jäi myräkästä hiukset pörröön
vuosiksi.

Kukin tahtoi asettua.

Mutta aina vain
oli kuin laivan kannella.

Hiuspörrön pyöritti viima ensimmäisenä.

Sekaisin.

Ja paha,
kun pörröpäänä palasi myräkkään mieli.

Yksi päivä yksi silitti
yhdeksän vuoden ajan eikä edes pörröä.
Silti niin silisi.

52126878_385852902247760_8605745650811797504_n.jpg

Mitäpä maailman tärkein ei silottaisi,
vaikka ei tarkoituksellisesti olisi kuin olemassa toiselle.

rakkaus

Riittävä kiitos.

Hän avasi maailman kannen toiselle sanoin: tämä nousee ilman kiitosta. Hän ponnisteli kunnes toinen kylpi valossa ja antoi itsensä häikäistyä toisesta heijastuvista säteistä. Korvani kuulevat vain vapautesi, kuulen vapautesi nauruna, hän toista muistutti.

En tahdo olla maailmasi, tahdon vain mahdollistaa sen kanssasi, hän sormi toisen huulilla saneli. Hän kaikella tällä tarkoitti: rakkaus rinnassa kun tekee ja toimii, riittävä kiitos on rakastaminen takaisin.

untitled-1001 (1).jpg

rakkaus

Yllämme vain rakkaus.

11.8.2018 seisoimme läheisten edessä yllämme vain

se, jonka löysimme kahdeksan vuotta sitten,
se, joka säilyi läpi tummat vuodet, auttoi ehkä niistä yli,
se, jota kaikilla voimavaroillamme olemme vaalineet,
se, jota ilman elämää sattuu ajatella,
se, jota ilman ainakin minä vain tyhjillä purjeilla ajelehtisin.

untitled-5324.jpg

Pohjimmiltaan erilaisuuksien alla tässä on kaksi niin samankaltaista ihmistä kuin kuvitella kukaan saattaa. Olen rouvana käsipuolessasi, rakkaana sydämessäsi, parhaana ystävänä vierelläsi ja sielunkumppanina syvemmällä. Ei purjeissani ole tuulta ilman sinua. Tahdon purjehtia kanssasi.

rakkaus · vähän runoo

Rakkauttasi.

Rakkauttani
antaisin itseni.
Päälle kirjaisin:
sinulle minut kokonaan.

Rakkauttasi
laittaisit paketilla takaisin:
noudathan pisteestä,
johon jätit odottamaan itsesi.

Hellästi
sanoillasi koskettaisit:
rakkauden mielettömyys aikeessasi,
rakkauden vaikeus teossani.

Annathan
itsestäsi vain sen,
jonka minä synnytin sinussa,
jonka sinä löysit vasta meistä.

Tämän rakkauden välillämme.

IMG_20170923_104048_135.jpg