rakkaus

Riittävä kiitos.

Hän avasi maailman kannen toiselle sanoin: tämä nousee ilman kiitosta. Hän ponnisteli kunnes toinen kylpi valossa ja antoi itsensä häikäistyä toisesta heijastuvista säteistä. Korvani kuulevat vain vapautesi, kuulen vapautesi nauruna, hän toista muistutti.

En tahdo olla maailmasi, tahdon vain mahdollistaa sen kanssasi, hän sormi toisen huulilla saneli. Hän kaikella tällä tarkoitti: rakkaus rinnassa kun tekee ja toimii, riittävä kiitos on rakastaminen takaisin.

untitled-1001 (1).jpg

rakkaus

Yllämme vain rakkaus.

11.8.2018 seisoimme läheisten edessä yllämme vain

se, jonka löysimme kahdeksan vuotta sitten,
se, joka säilyi läpi tummat vuodet, auttoi ehkä niistä yli,
se, jota kaikilla voimavaroillamme olemme vaalineet,
se, jota ilman elämää sattuu ajatella,
se, jota ilman ainakin minä vain tyhjillä purjeilla ajelehtisin.

untitled-5324.jpg

Pohjimmiltaan erilaisuuksien alla tässä on kaksi niin samankaltaista ihmistä kuin kuvitella kukaan saattaa. Olen rouvana käsipuolessasi, rakkaana sydämessäsi, parhaana ystävänä vierelläsi ja sielunkumppanina syvemmällä. Ei purjeissani ole tuulta ilman sinua. Tahdon purjehtia kanssasi.

rakkaus · vähän runoo

Rakkauttasi.

Rakkauttani
antaisin itseni.
Päälle kirjaisin:
sinulle minut kokonaan.

Rakkauttasi
laittaisit paketilla takaisin:
noudathan pisteestä,
johon jätit odottamaan itsesi.

Hellästi
sanoillasi koskettaisit:
rakkauden mielettömyys aikeessasi,
rakkauden vaikeus teossani.

Annathan
itsestäsi vain sen,
jonka minä synnytin sinussa,
jonka sinä löysit vasta meistä.

Tämän rakkauden välillämme.

IMG_20170923_104048_135.jpg

ajatuksia · oma elämä · rakkaus

Raidallisen mökin mahdollistavaa.

Vaikka raidallinen mökki ja perunamaa.
Sun kaa.
Ihan mitä vaan.
Kunhan käden sulta saan.
Ei tunneta me mitään rajoittavaa.

blogi84

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Ei tarvitse olla punainen mökki ja perunamaa, ei edes sininen tai maalaistalon kellertävä. Sun kanssa voi maalailla mökkiä ajatuksissa vaikka raidalliseksi, vaihtaa mökkikuviot laavuun tai siirtää koko sijainnin neljäsataa kilometriä pohjoiseen. 

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Sä et pelkää kokeilla, miltä erilaiset asiat tuntuvat ajatuksissa. Joskus ne johtavat haaveiluun, mutta eivät välttämättä edes aina. Silti raidallinen laavu voi olla meidän yhteinen ajatus, vaikkakaan ei haave tai päämäärä. Olet sä mulle näyttänyt, kuinka hyvältä rajoittamattomat ajatukset tuntuvat. 

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Häämatkakassa voi olla kilpapyöräkolehti – ei tarvitse lentää sviittiin, voi polkea Inariin. Sun ajatuksissa asiat voivat toteutua omalla tavallaan ja vaihtoehtoja niiden toteutumiseen on juuri niin paljon kuin me yhdessä keksitään.

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Ei loputtomia haaveita, ikiliikkumista tai arkisuuden pelkäämistä. Vaan mahdollisuusrikasta. Vaikka raidallisen mökin mahdollistavaa.

ajatuksia · onnellisuus · rakkaus · vähän runoo

Millaisen käden mä annoin.

Sama se kai on,
kuka käsipuolessa roikkuu.
Jos itsensä kanssa on
puolittaisella tiellä.

Ojentamatta omaa
et voi kulkea
käsikkäin.
Onneako välität
antamalla hänelle
vihaamasi käden.

Tuskin.
Rohkene ensin kulkea
käsi omassa kädessä.
Purista sitten
otteellasi
rakkautta hänelle.

Rakkaus ei odota, katso ajankohtaa tai paikkaa. Siten en ole kai koskaan uskonut, etteikö rikkinäinen voisi rakastaa tai rakastua – yhtä voimakkaalla intensiteetillä ja aitoudella kuin ehjäkin. Vaikka joskus sitä onkin ehkä toivonut, että olisipa toisin. Olisi säästänyt itseä, ennen kaikkea toista. Jos rakkaus toteuttaisi sääntöjä, ensimmäinen niistä saattaisi olla juuri tällainen: opettele ensin kävelemään käsikynkkää itsesi kanssa, tarjoa sitten vasta kätesi toiselle. Ihan vain sen vuoksi, että se on molemmille helpompi tie.

blogi85

Mutta toisaalta. Jos sitä opettelisi ensin rakastamaan itseä ja sitten vasta jakamaan tunteesta toiselle, en itsekään rakastaisi yhtään ketään vielä näin kaksikymmentäneljävuotiaanakaan. En ole hullaantunut, saati rakastunut, itseeni edelleenkään, mutta voin jo elää suhteellisen sopuisasti samassa kehossa. Toisen kädestä pitäminen on näyttänyt esimerkkiä siitä, kuinka nätisti kuljetaan käsikkäin. Joskus olen kokeillut ottaa itseäni riuhtomatta kädestä kiinni – tiedätkö, se on tuntunut oudolla tavalla tutulta.

”Älä kerro mulle, kuinka ehjiä ihmisiä tehdään. Tai ohjeista, kuinka rakkaus toimii. Jokainen tekee kuitenkin aina oman poikkeuksensa.”

rakkaus · vähän runoo

Loistan silmissäsi.

Maailmastani häviää
rauhattomuus

paikkani löytyessä
silmistäsi.

Omilta teiltäni
palaan illalla
vierellesi.

Kerro päivästäsi.

Yksinäinen
katseesi kantamattomissa.

Ihmisjoukon keskellä
en pelkää eksymistä

loistaessani silmissäsi.

Pidän kiinni kädestäsi
vain leijaillakseni
korkeuksiin kanssasi.

blogi63

Aina säännöllisin väliajoin jossakin päin elämää kysytään, kuinka voi koskaan tietää oikeasta ihmisestä. Vaikka olisi aidoista aidoin, aito ei välttämättä ole oikea vierelle. Olen monesti miettinyt, mitä itse vastaisin. Kyllä sen tuntee on ohjeelliselta sisällöltään tyhjä tokaisu. Ei elämässä välttämättä ole aikaakaan kokeilla ja odottaa vuosia, alkaako tuntua aidon lisäksi oikealta. Ja jos tyytyminen vähemmän oikeaan ei ole vaihtoehto, kuinka kysymykseen voi edes vastata.

Onko sinulle paikka hänen katseessaan. Vastaisin kysymyksellä.

Rakastan sitä, kuinka katsot minua.

kihlaus · rakkaus · vähän runoo

Kyllä, sanon vielä tahdon.

Sanoin kyllä.

Haaveille, joista tuli
meidän.
Loppuelämälle,
josta kerroit kuin
omastamme.

Kyllä, sanoin.

Mahdottomuudelle
elää ilman
toista.
Tarpeettomuudelle
odottaa enää
meitä.

Kyllä.

Kaikelle
sinussa.
Rohkeudelle antaa ihan kaikki
itsestäni.

Kyllä, sanoin.

Seitsemälle vuodelle ja
tuleville hetkille
rinnakkain.

Sanoin

kyllä,
sanon sinulle vielä
tahdon.

blogi50

Tuusulanjärven rannalla mä olen pienenä tyttönä syöttänyt sorsia. Vastakkaisella puolella Santtu on heitellyt veteen kiviä. Rannalla mä olen kuluttanut kesälomia, käärinyt mansikkatuutin kuoria ja kumonnut Pepsi Maxia. Tuusulanjärven rannalla mä olen viettänyt juhannuksia, häitä ja omia vapaapäiviä. Järven jäällä mä olen tarponut lumihangessa ja huutanut täyttä kurkkua sen keskellä. Järveä ympäri juoksemalla mä olen voittanut itseäni.

Tuusulanjärven rannalla mä olen tavannut ensimmäisiä kertoja Santtua. Onkinut yhdessä mandariineja tölkistä ja leikkinyt piknikkiä. Järven rannalle moni ilta-ajelu on päättynyt ja aina aurinko laskenut. Tuusulanjärven rannalta me olemme löytäneet kallioluiskamme, meidän paikkamme. Järven liplatusta katsellessamme yhdessä itkimme, istuimme ja haaveilimme, puhuimme, nauroimme ja joskus pussasimme. Mä olen istunut siellä yksin. Kai Santtukin.

Eilen kallioluiskalla tuuli kuin seitsemän vuotisen suhteemme aikana. Kipakka, ei navakka tai raaka. Yhdessä olo lämmitti ja helpotti kuin jokainen kerta seitsemän vuoden aikana. Oli onnellinen tiistai, koska oli arki. Koska onnemme lähtökohta on ollut aina yhteinen arki.

Tuusulanjärven rannalla sanoin kyllä ja toivon saavani myös vastata tahdon.