ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Nimet kirjoitettiin peräkkäin.

Universumin lahja.
Susta suurin tuuri.
Satumainen rakkaus
kestää olla
sattumarakkaus.

Oli mikä oli,
oli puolikkaalle.
Tälle ja sille kummajaiselle.
Yhdessä perin normaalille.

Hetkestä eteenpäin
kirjoitettiin nimet peräkkäin.
Muiden puheissa
oltiin meidän kokonaisuus.

Elina  - 2019-02-24T123919.720.jpg
Kuva: Atte Leskinen

Rakkauden juurilla ollaan sitten ehkä sattumankaupoilla. Törmääminen olkoon tuuria, vaikka tahtoisin sen olleen jotakin unversumilta. Mutta sattumalla ei kasvateta rakkautta. Mä olen välillä miettinyt, että ihmeelläkö. Millä se kasvaa, kun kasvaa ja kasvaa. Välillä mä pelkäsin ruokkia yhteisillä suunnitelmilla ja unelmilla – jos päädytäänkin vain rakastamaan pitämällä suunnitellusta kiinni. Joku rakentaa rakkautta vain sen varaan, mitä elämältä yhdessä halutaan.

Mun rakkaus vain rakastaa. Siihen ei mahdu välttämättä edes tahtoa. Välillä se tuntuu niin pelkistetyltä ja vähältä tarjota. Kunnes muistan sun sanat: tää on maailman aidointa.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Pörröhiuksi.

Jäi myräkästä hiukset pörröön
vuosiksi.

Kukin tahtoi asettua.

Mutta aina vain
oli kuin laivan kannella.

Hiuspörrön pyöritti viima ensimmäisenä.

Sekaisin.

Ja paha,
kun pörröpäänä palasi myräkkään mieli.

Yksi päivä yksi silitti
yhdeksän vuoden ajan eikä edes pörröä.
Silti niin silisi.

52126878_385852902247760_8605745650811797504_n.jpg

Mitäpä maailman tärkein ei silottaisi,
vaikka ei tarkoituksellisesti olisi kuin olemassa toiselle.

rakkaus

Riittävä kiitos.

Hän avasi maailman kannen toiselle sanoin: tämä nousee ilman kiitosta. Hän ponnisteli kunnes toinen kylpi valossa ja antoi itsensä häikäistyä toisesta heijastuvista säteistä. Korvani kuulevat vain vapautesi, kuulen vapautesi nauruna, hän toista muistutti.

En tahdo olla maailmasi, tahdon vain mahdollistaa sen kanssasi, hän sormi toisen huulilla saneli. Hän kaikella tällä tarkoitti: rakkaus rinnassa kun tekee ja toimii, riittävä kiitos on rakastaminen takaisin.

untitled-1001 (1).jpg

rakkaus

Yllämme vain rakkaus.

11.8.2018 seisoimme läheisten edessä yllämme vain

se, jonka löysimme kahdeksan vuotta sitten,
se, joka säilyi läpi tummat vuodet, auttoi ehkä niistä yli,
se, jota kaikilla voimavaroillamme olemme vaalineet,
se, jota ilman elämää sattuu ajatella,
se, jota ilman ainakin minä vain tyhjillä purjeilla ajelehtisin.

untitled-5324.jpg

Pohjimmiltaan erilaisuuksien alla tässä on kaksi niin samankaltaista ihmistä kuin kuvitella kukaan saattaa. Olen rouvana käsipuolessasi, rakkaana sydämessäsi, parhaana ystävänä vierelläsi ja sielunkumppanina syvemmällä. Ei purjeissani ole tuulta ilman sinua. Tahdon purjehtia kanssasi.

rakkaus · vähän runoo

Rakkauttasi.

Rakkauttani
antaisin itseni.
Päälle kirjaisin:
sinulle minut kokonaan.

Rakkauttasi
laittaisit paketilla takaisin:
noudathan pisteestä,
johon jätit odottamaan itsesi.

Hellästi
sanoillasi koskettaisit:
rakkauden mielettömyys aikeessasi,
rakkauden vaikeus teossani.

Annathan
itsestäsi vain sen,
jonka minä synnytin sinussa,
jonka sinä löysit vasta meistä.

Tämän rakkauden välillämme.

IMG_20170923_104048_135.jpg

ajatuksia · oma elämä · rakkaus

Raidallisen mökin mahdollistavaa.

Vaikka raidallinen mökki ja perunamaa.
Sun kaa.
Ihan mitä vaan.
Kunhan käden sulta saan.
Ei tunneta me mitään rajoittavaa.

blogi84

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Ei tarvitse olla punainen mökki ja perunamaa, ei edes sininen tai maalaistalon kellertävä. Sun kanssa voi maalailla mökkiä ajatuksissa vaikka raidalliseksi, vaihtaa mökkikuviot laavuun tai siirtää koko sijainnin neljäsataa kilometriä pohjoiseen. 

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Sä et pelkää kokeilla, miltä erilaiset asiat tuntuvat ajatuksissa. Joskus ne johtavat haaveiluun, mutta eivät välttämättä edes aina. Silti raidallinen laavu voi olla meidän yhteinen ajatus, vaikkakaan ei haave tai päämäärä. Olet sä mulle näyttänyt, kuinka hyvältä rajoittamattomat ajatukset tuntuvat. 

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Häämatkakassa voi olla kilpapyöräkolehti – ei tarvitse lentää sviittiin, voi polkea Inariin. Sun ajatuksissa asiat voivat toteutua omalla tavallaan ja vaihtoehtoja niiden toteutumiseen on juuri niin paljon kuin me yhdessä keksitään.

Elämä sun kanssa on juuri sellaista. Ei loputtomia haaveita, ikiliikkumista tai arkisuuden pelkäämistä. Vaan mahdollisuusrikasta. Vaikka raidallisen mökin mahdollistavaa.

ajatuksia · onnellisuus · rakkaus · vähän runoo

Millaisen käden mä annoin.

Sama se kai on,
kuka käsipuolessa roikkuu.
Jos itsensä kanssa on
puolittaisella tiellä.

Ojentamatta omaa
et voi kulkea
käsikkäin.
Onneako välität
antamalla hänelle
vihaamasi käden.

Tuskin.
Rohkene ensin kulkea
käsi omassa kädessä.
Purista sitten
otteellasi
rakkautta hänelle.

Rakkaus ei odota, katso ajankohtaa tai paikkaa. Siten en ole kai koskaan uskonut, etteikö rikkinäinen voisi rakastaa tai rakastua – yhtä voimakkaalla intensiteetillä ja aitoudella kuin ehjäkin. Vaikka joskus sitä onkin ehkä toivonut, että olisipa toisin. Olisi säästänyt itseä, ennen kaikkea toista. Jos rakkaus toteuttaisi sääntöjä, ensimmäinen niistä saattaisi olla juuri tällainen: opettele ensin kävelemään käsikynkkää itsesi kanssa, tarjoa sitten vasta kätesi toiselle. Ihan vain sen vuoksi, että se on molemmille helpompi tie.

blogi85

Mutta toisaalta. Jos sitä opettelisi ensin rakastamaan itseä ja sitten vasta jakamaan tunteesta toiselle, en itsekään rakastaisi yhtään ketään vielä näin kaksikymmentäneljävuotiaanakaan. En ole hullaantunut, saati rakastunut, itseeni edelleenkään, mutta voin jo elää suhteellisen sopuisasti samassa kehossa. Toisen kädestä pitäminen on näyttänyt esimerkkiä siitä, kuinka nätisti kuljetaan käsikkäin. Joskus olen kokeillut ottaa itseäni riuhtomatta kädestä kiinni – tiedätkö, se on tuntunut oudolla tavalla tutulta.

”Älä kerro mulle, kuinka ehjiä ihmisiä tehdään. Tai ohjeista, kuinka rakkaus toimii. Jokainen tekee kuitenkin aina oman poikkeuksensa.”