ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Pörröhiuksi.

Jäi myräkästä hiukset pörröön
vuosiksi.

Kukin tahtoi asettua.

Mutta aina vain
oli kuin laivan kannella.

Hiuspörrön pyöritti viima ensimmäisenä.

Sekaisin.

Ja paha,
kun pörröpäänä palasi myräkkään mieli.

Yksi päivä yksi silitti
yhdeksän vuoden ajan eikä edes pörröä.
Silti niin silisi.

52126878_385852902247760_8605745650811797504_n.jpg

Mitäpä maailman tärkein ei silottaisi,
vaikka ei tarkoituksellisesti olisi kuin olemassa toiselle.

Jätä kommentti