aamuajatukset · itsetutkiskelu · vähän runoo

Olen sitten hienon hieno oikku.

Pienen pieni yritti luolan suojasta.
Polte paksussa turkissa.
Piipun kärki tökkäsi nenään:
ei luotu nallea paahteeseen.

Onks hän oikku.
Kuuma karvapeite
ja sisäinen polte.
Joka korventaa
jollei keväisin karjahtele,
jollei luolasta ulos astele.

Onks hän luonnon hetken mielijohde.
Jos nalle pysyiskin vain loukossansa.

53452762_821334161539499_3314966882741649408_n.jpg

Moni asia maailmassa uskottelee, ettei meitä ole luotu joksikin sen vuoksi, että meidät on luotu jonkinlaisiksi. Että älä ole oikkujen oikku. Tuo kuviteltu ristiriita rajoittaa tekemistä aika merkittävästi. Ja voi olla hankala uhmata sitä kaikkea astumalla ulos luolasta. Vaikka etunenässä itseäni tahtoisin jokainen päivä muistuttaa, että paksu karvapeite ja kuuma polte sopivat yhteen yhtä hyvin kuin esimerkiksi herkkä luonne ja määrätietoinen rohkeus.

ajatuksia · vähän runoo

On niin hyvä olla omanlainen.

Harakka sai rihkamaa.
Haikara sai paketin.
Albatrossi siipivälin.
Satakieli desibelit.
Papukaija värit.
Yks peippo hienot rinnukset.
Pussitiainen mustan naamarin.

Jos papukaijalla olis nyytti
tai harakalla rihkaman lisäks punarinnukset,
mitä siitäkin tulis.
Yks postittamaton paketti ja pöyhkeyden huippu.
Sit naamari ei mahtuis albatrossin päähän
eikä satakieli sillä siipivälillä lähimaille.

blogi199

ajatuksia · vähän runoo

On pitänyt.

On pitänyt

soittaa langan toiseen päähän
ostaa päivästä poikkeavaa
sanoa seitsemän vuotta ääneen
olla ennen itselle todistamista
ilmoittautua ylimääräisenä unelmaan
uskoa ennemmin itseen kuin sen puutteeseen tai tukeen

olla tärisemättä oman maan järistyksessä

53121648_792398757788067_6293860915397787648_n.jpg

Vaikka moni niin luulee, on pitänyt -elämä ei ole yhtään sen palkitsevampaa kuin sitku-elämä: aikomus on aikomus, vaikka oltaisiin sen lähellä tai päällä. Aikomus tuo voitontunteen vasta, kun se ei täytä enää määritelmää.

On tullut elämän varrella yllätyksenä, että määrätietoisuutta järsii niin hiljaisesti ja tehokkaasti epävarmuus. Ja arkuus. Pääsispä mahdollisimman pian uunista ulos tää mun tomera ideoija.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Nimet kirjoitettiin peräkkäin.

Universumin lahja.
Susta suurin tuuri.
Satumainen rakkaus
kestää olla
sattumarakkaus.

Oli mikä oli,
oli puolikkaalle.
Tälle ja sille kummajaiselle.
Yhdessä perin normaalille.

Hetkestä eteenpäin
kirjoitettiin nimet peräkkäin.
Muiden puheissa
oltiin meidän kokonaisuus.

Elina  - 2019-02-24T123919.720.jpg
Kuva: Atte Leskinen

Rakkauden juurilla ollaan sitten ehkä sattumankaupoilla. Törmääminen olkoon tuuria, vaikka tahtoisin sen olleen jotakin unversumilta. Mutta sattumalla ei kasvateta rakkautta. Mä olen välillä miettinyt, että ihmeelläkö. Millä se kasvaa, kun kasvaa ja kasvaa. Välillä mä pelkäsin ruokkia yhteisillä suunnitelmilla ja unelmilla – jos päädytäänkin vain rakastamaan pitämällä suunnitellusta kiinni. Joku rakentaa rakkautta vain sen varaan, mitä elämältä yhdessä halutaan.

Mun rakkaus vain rakastaa. Siihen ei mahdu välttämättä edes tahtoa. Välillä se tuntuu niin pelkistetyltä ja vähältä tarjota. Kunnes muistan sun sanat: tää on maailman aidointa.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Pörröhiuksi.

Jäi myräkästä hiukset pörröön
vuosiksi.

Kukin tahtoi asettua.

Mutta aina vain
oli kuin laivan kannella.

Hiuspörrön pyöritti viima ensimmäisenä.

Sekaisin.

Ja paha,
kun pörröpäänä palasi myräkkään mieli.

Yksi päivä yksi silitti
yhdeksän vuoden ajan eikä edes pörröä.
Silti niin silisi.

52126878_385852902247760_8605745650811797504_n.jpg

Mitäpä maailman tärkein ei silottaisi,
vaikka ei tarkoituksellisesti olisi kuin olemassa toiselle.

ajatuksia · vähän runoo

Sydän sanoiksi.

Kuka pukisi sydämeni sanoiksi.
Ken antaisi äänen pakahdukselleni.

Jos en minä.

Tämä äänne on toiveeni,
pienen pieneni.
Kuule se tietäen ja hellien.

Joskus sen vielä annan.

Sillä olen universumilta vastausta vailla.

51236111_2190065591015394_370290132978237440_n.jpg

Sano se ääneen, sano se ääneen. Kuinka kukaan voi kuulematta vastata toiveeseen.

ajatuksia · itsensä kuuntelu · itsetutkiskelu · vähän runoo

Intuition vuosi.

Lähti liuta toiveita matkaan.
Ei taivaalle tai tuulen mukaan,
nimittäin alitajuntaan.
Sen sopukoihin kutittelemaan.

Ylös lähetettäväksi silti säästin:
oispa intuitio vuoteni herra.
Ohjaisi vainun perässä
kaidalle tielle
järjen mahdottomasta viidakosta.

blogi196

Mulle uusi vuosi ei tuonut suuria tavoitteita tai täytettäviä lupauksia. Toiveita on, kuten vuoden jokainen päivä – ja ehkä pohdiskelin niitä tavallista enemmän uuden vuoden alkumetreillä. Edellisinä tammikuisina aamuina mä olen ristinyt alkamaisillaan olevia vuosia muun muassa pysähtymisen, kasvun ja onnellisuuden vuosiksi. Tällä kertaa tahtoisin, että vuoteen 2019 kietoutuisi vahvasti intuitio ja itsensä kuuntelu.