ajatuksia · elämänasenne · oma elämä · vähän runoo

Elä ihme nyt elä peläten.

Elä ihme nyt elä peläten.

Elä, elä, elä. Helppo se on kieltää ja kertoa, miten elää.
Mutta elää tahdon eläen, en hilliten. Selättää haluan eniten.

Ihmehän olet, eläkin siten. En muuta neuvo kuin elä tee sitä peläten.

Elän, elän, ihan eniten. Tästä lähtien ja kaikkea muuta kuin hilliten.

Eläköön peloton eläminen. Levoton olen enää hitusen.

IMG_20180824_063323_291.jpg

aamuajatukset · elämänasenne · oivallukset · onnellisuus · vähän runoo

Missä viipyy säteeni.

Laiturilla kuun kajossa
pelottaa,
aamu odotuttaa.

Myöhemmin kuin tahtoisi,
aikaisemmin eilistä,
varpaat vedessä tässä hetkessä.

Liplatus, viserrys.
Missä viipyy säteeni.
Ensimmäinen alkaen aamusta.

Nousee.
Nouseeko.
Nousee, jos nousee.
Tai ei nouse.

Ihminen itse tekee elämässä valinnan, mitä ja kuinka odottaa ja kohtaa.

IMG_20180701_114701.jpg

Elämä on suurelta osin odottamista; kotiinlähtöä, vapaapäivää, suurta tapahtumaa tai vaikka ihmettä voi odottaa. Aika usein odottaa saa kauemmin kuin tahtoisi. Aika usein odotus tuntuu edellistä pidemmältä, joskus kohtuuttoman pitkältä. Kun jokin odotuttaa, se helposti myös irrottaa kuluvasta hetkestä. Ja vaikka kosketus nykyhetkeen helpottaisi, varpaiden dippaus veteen tai pieni nipistys, lienee hyvän elämän kannalta tärkeintä se, kuinka odottaa ja kohtaa odotuksen; uskooko, että tapahtuu, kyseleekö, tapahtuuko, toteaako, että tapahtuu jos tapahtuu vai päättääkö, ettei kuitenkaan tapahdu.

Sillä joka tapauksessa ihminen kuitenkin odottaa.

aamuajatukset · aitous · elämänasenne · itsetutkiskelu · vähän runoo

Rinkeli.

Ja tää olis tää.
Jokaisen edessä ja joka säällä
tää ja vaan tää.

Ja joka hetki olis ihan tän elämää:
tää on tää,
vaikka joku tahtoisi enempää tai vähempää.

Olis tälle ihan unelmaa:
ihan vaan olemalla tää
sais jonkun tälleen kysymään
olisinks mäkin vaan mää.

Tää olis tää.
Vähän herkkää järkee,
pää joskus pilven pääl.
Ja vaikka tulis niskaan lehmää,
tää nyt olis tää.

blogi170.jpg

Sillä tää ajatteli pötkiä pitkälle.

ajatuksia · syvällistä · vähän runoo

Pieni kaipuu pieneksi.

Se saapuu toisinaan vielä
vastaan kytevää kasvua.

Se tunkeutuu kiinni kuroutuneesta
ja tekee hetkeksi menneestä nykyistä.

Se unhoittaa unohduksen,
pyyhkii yli ylipäästyn.

Vie minut täältä sinne päähän matkan,
joka johti tähän.

Taittelen itseni nätisti tulitikkuaskiin.
Ei niin pieni kaipuu pieneksi;
pieni kaipuu niin pieneksi.

blogi167

aamuajatukset · onnellisuus · syvällistä · vähän runoo

Puhu minulle onneasi.

Laula minulle onnesta.
Pidä minusta kiinni etelän pehmeässä tuulessa.
Sillä vedän pois kunnes vedät virtaasi.
Saata minut kallion korkeimpaan näkemään
kuinka peloton näkee enemmän.
Hyräile minulle rauhasta
vielä jälkeen häivähdyksen kasvoillani.

Puhu minulle onneasi.
Kerran kerroin kieltä vielä ymmärtäväni.
Ohjaa tänään perässäsi aukiollesi.
Kasvatan sinne sinulle kauneimpani.

blogi166