aamuajatukset · kolmistaan · onnellisuus · vähän runoo

Kun kolmistaan aloitellaan elämää.

Kuis nyt yhtäkkiä näin.

Toinenkin kainalo käytössä,
kaikessa yksi aina keskellä,
kolmas kulho puuroa odottamassa,
pikkusukat kuin aina olleet kuivumassa,
tumput hukassa yhä todennäköisemmin.

Maitoviiksiä yhdet lisätty,
takapenkin paikka täytetty,
suppusuu vasten poskea,
yötuhina tuplana,
pöydän päässä kunkkupaikka,
perheen pää hurmattu.

Paljon on ihmeteltävää, kun kolmistaan aloitellaan elämää.

WhatsApp Image 2020-04-01 at 12.15.57

aamuajatukset · kolmistaan · onnellisuus · rakkaus · vähän runoo

Kolme.

Kuka sinut luoksemme lähetti?

Tämän päivän toivo vai
huomisen maailmanrauha.

Hetken huolettomuus vaiko
seisahtumisen taito.

Levollisuuden suoja vai
valonpilkahduksen tuoja.

Haikaraparvi vai
kahden yhteinen pilvilinna.

Sinut lähetti Rakkaus,
joka kahden välistä yletti kokonaisen kolmannen.

Pieni aarre
ei sateenkaaren päästä,
vaan äidin ja isin välistä.

blogi230

Vihdoin kotona kolmistaan. 

aamuajatukset · itsetutkiskelu · onnellisuus

Väliaikainen vallankumous.

Vallankumous meneillänsä, hän viereiselle ohimennen totesi.
Ensilumihan suli ennen satamista.
Ja uskotkos, marraskuuta seuraa joulu vuoden verran jäljessä.
Sormi ikkunassa hän jatkoi: katso, askeleita otetaan jo ennen astumista.
Käsillä kävely alkaa olla jalkojen käyttöä suositumpaa.
Sen voi havaita ainoastaan siitä, ettei siihen kiinnitä lainkaan huomiota.
Hän kohensi hattuaan. Toista vilkaisematta sanoi:
tällä lähikaupalla, joka juuri ohi vilahti, niin silläpä oli aivan erikoinen tarjous.
Sai käydä jokainen maksamassa rahaa kauppaan ilman vastineita. Satuin paikalle. Ihmiset olivat silminnähden iloisia.
Niin tottakai, toinen havahtui nyökkäämään. Olen nyt riittävän kaukana kotoa kävelläkseni sinne, joten pysäkkini on tämä. Kiitän teitä vielä matkaseurasta.

Ihminen ei ehkä saisi pelätä sellaisia ajatuksia, jotka synnyttävät pään sisällä väliaikaisen vallankumouksen. Oikeastaan parasta vapautta lienee jatkuva vallankumousten aalto mielessä. Uskallus ajatella uudella ja omalla tavalla.

img_20171021_173537_575.jpg

ajatuksia · oma elämä · onnellisuus · tulevaisuus

Etenee ja eessä ehkä siintää.

Etenee ja eessä ehkä siintää
ikiomat haaveet,
joita pikkutyttönä sormien välistä katseltiin ja
liian monta kertaa lähijorpakossa uitettiin ja
myöhemmin uskonpuutteessa rikki revittiin ja
kauas, kauas lähetettiin.

Etenee ja tässä käsissä ehkä lepää
ikioma tulevaisuus,
jonka päällä pörhistellä sulkia ja
levitellä lentokuntoon siipiä.

blogi181.jpg

Tuntuu hyvältä uskaltaa vihdoin uskoa kulkusuuntaansa.

ajatuksia · hetkessä · oma elämä · onnellisuus

Miksi matka ei kestäisi paluuta.

Saman auringon alla, taivaankannen suojassa. Vaikka eri veden äärellä. Niin miksi ihmismieli päästää irti vasta omista järvimaisemista irti pääsemällä. Siis miksi niin usein muutos mielessä vaatii ensin muutosta ympäröivässä. Miksi siis matka alkaa vasta toisella lautalla matkaamalla, tuntuu matkalta vasta vieraan veneen kannella.

Kun saman mollukan paisteessa, sama mieli kyydissä ja saman mielen kyydissä. Vain eri aukeaa silmien edessä. Matka ei kestä paluuta, miksi niin. Ei kestä välimatkan kutistumista. Miksi niin usein kuljetut ajatukset palavat karrelle paluussa. Miksi on oltava niin, ettei takaisinpaluu lisää reissukilometreihin metriäkään.

Vakaasti päätän jatkaa häämatkaa seuraavan kymmenen vuoden verran.

blogi171.jpg