aamuajatukset · itsetutkiskelu

Sammuu valmiiksi.

Syksy kertoi
saapuu pian nielevä pimeys.

Moni siihen niin valmistautui
puhaltamalla itsensä jo sammuksiin.

Joku jatkoi lokakuussakin liekitellen:
pimeyshän on vain valon esiintuoja.

Missä muualla valo loistaisi kirkkaammin.

blogi179

On se tuttua. Joskus sammutan itseni varmuudeksi jo valmiiksi.

aamuajatukset

Kuinka katsoa rinkeliä.

Katsos Rinkeliä.

Tästä näkyy
tällaisen edessä,
jotakin takanakin.
Niin tarkasti keskelle
rinkeliä.

Oliko paljonkin nonparelleja,
lainkaan kuorrutusta.
Siluettia,
muotoja, kolhuja.
Katsoitko oikeastaan rinkeliä.

blogi177.jpg

Ihminen tahtoo tulla nähdyksi. Ja kai jokainen ihminen on kuin rinkeli. Toinen toistaan katsoo helposti keskelle huutaen mä niin näen sut. Että mä niin näen susta, mitä on edessä ja takana. Että mitä hyökkää viistosta. Mutta miten oikeastaan kuuluu katsoa rinkeleitä, jotta oikeasti näkisi. Ei kai reiästä läpi maisemia. Kuinka kertoa, ettei rinkeleitä katsota keskeltä.

Ei ole kenenkään helppoa olla rinkeli ja tehdä toiselle nonparellit nähdyiksi.

aamuajatukset

Vain vähemmän väliä.

Kuule tänään näin

välitä vähemmän.
Anna asioiden levätä.
Lojuta pöydällä.
Valuta viemäristä.
Ota, anna ja
ole välikäsi ilman ajatuksia.
Välitä etiäpäin vähemmällä väliä.

Ohita, jos meinaa olla väliä.
Ota kaikkeen matkaa ja väliä.
Tottele tällä kertaa tätä
älä kuule niin välitä.

blogi175

Kaikella on mun elämässä ollut aina hirveästi väliä; mielenpäällä on aina ajatus, tunne tai näkökulma. Mutta mitä sitten, kun pitäisi osata olla sen suuremmin välittämättä.

aamuajatukset

En iso, iso saurus.

Mikä olento sä olet isona.

En iso, iso saurus. En kunnioitettava jellona. Mutta otuksista sellainen, joka on tajunnut ruokkia itseään alusta asti aitoudella ja merkityksellisyydellä. Olennoista se, joka kasvaa vielä isonakin eteentuleviin samoilla eväillä. Sama se, örkki tai eliö, isona iso tai pieni, kunhan kuluva hetki ja kuuluvat asiat ovat korvamerkittyjä määritelmillä merkityksellisyys ja aitous.

En ihmeellinen fauni. En uskalias yksisilmäinen. Mutta riittävän rohkea otus päätöksiin, jotka välttävät hukkaelämää. Olennoista niin urhea, että merkityksellisyyttä pystyy hetken etsiä ja muun kuin aidon voi ohittaa. Enkä satavuotisen viisas velho, vaan näillä vuosilla riittävän järkevä ymmärtääkseni jättää maailmat, joissa ei ole sijaa olla osa merkityksellisyyttä.

Kaikkea muuta kuin ritari. Päätöksestään haarniskan romukasaan heittänyt elämän edessä haavoittuvainen olento. Elollinen oman aidon elämänsä merkityksellinen yksilö.

blogi174.jpg

aamuajatukset · itsetutkiskelu · oma elämä

Tarkoin kaluttuja minuutteja.

Kerttu jätti jälkeensä piparkakun murusia. Mukana oleva hupeni, jotta joskus löytäisi takaisin.

Minä jätän jälkeeni jokainen hetki minuutteja. Yhtä lailla vanan huvennutta varastoani, jota olen mukana kantanut, ehkä jopa vaalinut. Minä en palaa koskaan samaa reittiä takaisin; taskusta tippunut on ainoastaan miinusmerkki elämässäni. Ja kuljin minä missä vain, jää jono minuutteja matkastani aina vain – sydämen rytmistä riippumatta jätän jälkeeni hetkiä, olivat ne sitten koskemattomia tai puhki käytettyjä.

En jätä, jotta palaisin. Jätän, koska aika joka tapauksessa kuluu. Siksi en tahdo murtaa käyttämättömästä, ehjästä, vasta mukaan pakatusta. Tahdon jättää matkastani minuutteja, jotka olen kuiviin ryystänyt, joista olen suuresti haukannut. Joissa olen tuntenut ja elänyt. Ja joista olen kaiken irti lähtevän tarkoin kalunnut.

Sen sijaan, että jatkuvasti toteaisin elämän olevan liian lyhyt jonkinmoiseen turhuuteen, voisin kysellä itseltäni, mihin kaikenlaiseen elämä on riittävän pitkä.

blogi172.jpg

aamuajatukset · elämänasenne · oivallukset · onnellisuus · vähän runoo

Missä viipyy säteeni.

Laiturilla kuun kajossa
pelottaa,
aamu odotuttaa.

Myöhemmin kuin tahtoisi,
aikaisemmin eilistä,
varpaat vedessä tässä hetkessä.

Liplatus, viserrys.
Missä viipyy säteeni.
Ensimmäinen alkaen aamusta.

Nousee.
Nouseeko.
Nousee, jos nousee.
Tai ei nouse.

Ihminen itse tekee elämässä valinnan, mitä ja kuinka odottaa ja kohtaa.

IMG_20180701_114701.jpg

Elämä on suurelta osin odottamista; kotiinlähtöä, vapaapäivää, suurta tapahtumaa tai vaikka ihmettä voi odottaa. Aika usein odottaa saa kauemmin kuin tahtoisi. Aika usein odotus tuntuu edellistä pidemmältä, joskus kohtuuttoman pitkältä. Kun jokin odotuttaa, se helposti myös irrottaa kuluvasta hetkestä. Ja vaikka kosketus nykyhetkeen helpottaisi, varpaiden dippaus veteen tai pieni nipistys, lienee hyvän elämän kannalta tärkeintä se, kuinka odottaa ja kohtaa odotuksen; uskooko, että tapahtuu, kyseleekö, tapahtuuko, toteaako, että tapahtuu jos tapahtuu vai päättääkö, ettei kuitenkaan tapahdu.

Sillä joka tapauksessa ihminen kuitenkin odottaa.

aamuajatukset · aitous · elämänasenne · itsetutkiskelu · vähän runoo

Rinkeli.

Ja tää olis tää.
Jokaisen edessä ja joka säällä
tää ja vaan tää.

Ja joka hetki olis ihan tän elämää:
tää on tää,
vaikka joku tahtoisi enempää tai vähempää.

Olis tälle ihan unelmaa:
ihan vaan olemalla tää
sais jonkun tälleen kysymään
olisinks mäkin vaan mää.

Tää olis tää.
Vähän herkkää järkee,
pää joskus pilven pääl.
Ja vaikka tulis niskaan lehmää,
tää nyt olis tää.

blogi170.jpg

Sillä tää ajatteli pötkiä pitkälle.