ajatuksia

Piti tulla jotain.

Kyllä ihmisestä pitää tulla jotain.
Siksi joku päivä piti olla vielä jotain.
Joka ainoa aamu heräsi ollematta vieläkään.
Ja joku päivä oli edelleen yhtä kaukana
kuin tieto mitä on jotain.
Silti ilman oli ei mitään.

Sulloi suruun juotuun pulloon
sanat tästä ihmisestä piti tulla jotain.
Lähetti vetten mukana matkaan.
Ja joku päivä alkoi valjeta taivaanrantaan.

blogi192.jpg

Monimutkaistakin yllätyksellisempi on ihmisen tie. Ihminen kasvaa joksikin kohtaamalla ja tulemalla sinuiksi kohtaamansa kanssa. Mitään sen enempää tämä jokin tuskin on.

ajatuksia · itsetutkiskelu

Ex-epävarma.

Aika ex-epävarmana on tosi siistiä tuntea, ettei maa jalkojen alla enää kokoaikaa tutise. Tärisee toki ajoittain, mutta vain sen verran kuin maailmassa noin niin kuin yleensäkin tuppaa tärräämään.

Näin ex-epävarmana on suoranaisen kutkuttavaa hoksata, että saa sanoa ääneen muuallakin kuin kotiseinien sisällä. Oikeastaan on aikamoisen hienoa tajuta, että rehellisyys ja suorat sanat toimivat ihan kaikenlaisten välissä riippumatta suhteen laadusta. Havainnoimalla sitä on ymmärtänyt, että ihmisen ryhti on rehtiyttä. Selkärangan voi feikata.

Hymy saa olla herkässä, jos hymy on herkässä. Mutta hymy ei ole myötyminen, ei hymy ole poliittista korrektiutta tai pelastusrengas valtameressä. Ei kerro hymy hoksottimista tai tyhmyyden tasosta. Hymy on osaosoitus siitä, millaisessa hengessä omaan maailmaan yltäviä asioita tulee hoitamaan.

Ex-epävarman ulospääsy on ollut ymmärrys painoarvon synnystä. Painoarvoa jos omille sanoille tai touhuille tahtoo, se on itse jossain määrin niille annettava. Muutoin sitä päätyy elämään sivuutettujen maailmankaikkeudessa, jossa tukahtuu  itse tyytymättömyyskin. Koska lopulta oma kokemus omasta on aina voimakkaampi kuin toisten kokemus toisen omasta.

blogi190.jpg

T: Viimeisen vuoden aikana vähintään kolmen vuoden verran kasvanut

ajatuksia · itsetutkiskelu · vähän runoo

Sinä pieni lämmin tunteeni.

Sinä pieni lämmin tunteeni
haalin villaa ympärillesi.
Niin suojaan ujellukselta,
turralta ja tunteettomuudelta.

Sinä pieni lämmin tunteeni
vaalin läikähtelyäsi.
Vaikean vihmonnan mainingeissa
käännyn jälleen äärellesi.

Sinä pienen pieni hellä roihuni
jää kaiken kohdattuani.

blogi184.jpg

Mikä mä olen kohdattuani. Sitä mä toisinaan pelkään. Välttämätöntä on ihmisen kohdata monenlaista, joka väistämättä muuttaa aina jotakin. Kunpa silti ihan kaiken jälkeen mä voisin aina palata yhteen mussa muuttumattomaan. Mun ikiomaan, mun pieneen lämpimään tunteeseen.

ajatuksia · elämänasenne

Kohtaan mahdollisuutena ihan kaikelle.

Täällä on asioita, joissa elämä esiintyy auttamatta liian lyhyenä. Yksi on se, ettei elämän aikana ehdi elää kahtasataa vuotta – senkin tosin voi kiertää elämällä ainakin kahdensadan vuoden edestä. Toinen on se, ettei elämä luovuta lisäaikaa kaartelusta.

Onks sulla aikaa luoda ensin omat – villit, hullut, ehkä väärät – mielikuvat omaan päähän ja sen jälkeen lähteä oikomaan kiekuroista? Ja rundi alusta jokaikisen kohdalla? Ei mulla.

Itse asiassa elämä on sopivan pitkä suoraan asiaan menemiseen.

Toisen voi kohdata jo valmiiksi ennakkoluuloilla ja mielikuvilla täyteen töhrättynä tai toiselle voi kohtaamisessa antaa vapaat kädet pensselin kanssa. Sanotaanpa näin: säästää kaikilta kaikkea kohdata lähtökohtaisesti toinen mahdollisuutena ihan kaikelle.

Sillä eteni toista ihmistä kohti kuinka vain, suoraan tai kaarrellen, kaiken lopuksi ihminen on juuri sitä, mitä itsestään maalaa. Ei yhtään helakampi, ärtsympi tai kohahduttavampi kuin oma tuotos.

Voi olla jopa tyynnyttävää ajatella katselevansa toisen piirtymistä valkealle kankaalle. Jokainen sutii itse itsestään taulun toiselle eikä siihen tutustumista enempää voi kukaan toinen tehdä.

blogi183.jpg

Mulla on pari omaa pykälää. Omia, vaikkakaan ei täysin itsestä temmattuja; kokemuksien, eteen sattuneiden ihmisten ja myös omien ajatuskoukeroiden kasaamia. Omien pykälien mukaan ei tule elää, vaikka niiden mukaan elääkin. Pakottavuuden sijaan omien pykälien kanssa tulee eläneeksi hyvän olon vuoksi. 

ajatuksia · oma elämä · onnellisuus · tulevaisuus

Etenee ja eessä ehkä siintää.

Etenee ja eessä ehkä siintää
ikiomat haaveet,
joita pikkutyttönä sormien välistä katseltiin ja
liian monta kertaa lähijorpakossa uitettiin ja
myöhemmin uskonpuutteessa rikki revittiin ja
kauas, kauas lähetettiin.

Etenee ja tässä käsissä ehkä lepää
ikioma tulevaisuus,
jonka päällä pörhistellä sulkia ja
levitellä lentokuntoon siipiä.

blogi181.jpg

Tuntuu hyvältä uskaltaa vihdoin uskoa kulkusuuntaansa.

ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu · tulevaisuus

Omaa soppaani tarjoan.

Ei saapunut huoneeseen seiniä pitkin eikä astunut ovesta takki auki.
Oli vain:

Terve. Tässä minä olen ja tästä minä kaiken ammennan.
En kauho ohi. En kauho toiselta.
Tilanteesta riippumatta omaa soppaani tarjoan.
Pitkällisen pähkäilyn tuloksena
pari pääarvoa ja loput ajatusten lientä.
Maustettu minusta irtoavalla.
Riittää potku, sen minä tiedän.
Kelpaako kaikille, enpä tiedä.
Silti hyräilen hämmentelen.

blogi180.jpg

On vienyt aikaa tajuta, että yksi ihminen ei voi olla sopiva jokaiseen paikkaan. Eikä jatkuva itsestä sopivuuden etsiminen tee ihmisestä sen sopivampaa. Toisaalta on pitänyt oppia ymmärtämään, ettei sopivuus ole yhtä kuin valmis tai täydellinen. Sopivuus laskeutuu ennemminkin elämän perusarvojen ja itse- ja ihmistuntemuksen tasolle.

On ollut haastavaa myöntää, että sopivuus on kai sitä, että oma liemi sellaisenaan riittää. Haastavinta ehkä uskaltaa ymmärtää, että minussa on jo kaikki se, mitä juuri minä tälle elämälle tulen tarjoamaan. Eikä se, mitä minulla on tarjota, ole välttämättä johonkin tai jollekin riittävää, mutta silti samalla se, mitä tarjoan, on aivan täysin riittävää. Täysin turha jatkuvasti maustaa ja maustaa.

Minä tarjoan tällaista, mitä minä olen. Enkä yritäkään tarjota muunlaista.

ajatuksia · elämä · itsetutkiskelu · syvällistä · vähän runoo

Oman elämän pääroolissa.

Oman elämän sivuosaan,
kun roolitti itsensä verhon taa.
Kai tapahtui aivan alkujaan,
ennen pääroolin kirjoittamista.

Valokeila tarvitsi ääntä ja shokkivärikästä,
ei pienen äänen painoa tai hiljaista tulkintaa.

Kunpa olisi löytänyt piirteensä tehokeinona,
alusta asti varmana alustana näyttämön keskellä.

blogi176.jpg

On ihan hirveän rohkeaa seistä oman elämän valokeilassa, oman elämän pääroolissa. On ihan hirveän rohkeaa kertoa itselleen vain itsensä edessä, millainen elämä tästä on tulossa. Ja millaista elämää tässä ollaan tekemässä. On ihan hirveän rohkeaa kertoa, millaisen pääroolin tässä elämässä on aikeissa vetäistä.

On se ihan hirveän pelottavaa ja ponnistusta vaativaa. Mutta jos ei itsensä eteen pysty astua pääroolissa, sitä taitaa elää koko elämänsä puolittaisena sivuosassa.