ajatuksia · itsensä kuuntelu · itsetutkiskelu · vähän runoo

Intuition vuosi.

Lähti liuta toiveita matkaan.
Ei taivaalle tai tuulen mukaan,
nimittäin alitajuntaan.
Sen sopukoihin kutittelemaan.

Ylös lähetettäväksi silti säästin:
oispa intuitio vuoteni herra.
Ohjaisi vainun perässä
kaidalle tielle
järjen mahdottomasta viidakosta.

blogi196

Mulle uusi vuosi ei tuonut suuria tavoitteita tai täytettäviä lupauksia. Toiveita on, kuten vuoden jokainen päivä – ja ehkä pohdiskelin niitä tavallista enemmän uuden vuoden alkumetreillä. Edellisinä tammikuisina aamuina mä olen ristinyt alkamaisillaan olevia vuosia muun muassa pysähtymisen, kasvun ja onnellisuuden vuosiksi. Tällä kertaa tahtoisin, että vuoteen 2019 kietoutuisi vahvasti intuitio ja itsensä kuuntelu.

ajatuksia · syvällistä

Ensi vuonna annan maailman olla.

Ensi vuonna annan maailman enemmän olla.

Ihminen puhuu mitä puhuu.
Toimintatapa johtaa mihin johtaa.
Arvomaailma kohtaa jos kohtaa.

Osapuoli luulee mitä luulee.
Kukin kuulee jos kuulee.
Kahden välillä tuulee minkä tuulee.

blogi193.jpg

Kun kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos vuoria suurempaa voisi omalla olemisella siirtää, olisi jokin näihin vuosiin mennessä jo liikahtanut. On ollut haikeaa luopua ajatuksesta, että oma toiminta toisia kohtaan heijastuu toisesta takaisin tarkoitusperiltään vähintään yhtä hyvänä. Hyvä ruokkii hyvää, mutta hyvä ruokkii myös täysin päinvastaista, yksipuolista hyötymistä ja huolta.

Maailma on perustuksiltaan sitten kuitenkin suhteellisen muuttumaton. Onko olemassa leveydeltään sellaista hymyä, joka muuttaisi toisen sisällä jotakin. Tuskin, vaikka ennen minä olin varma. Onko turha pinnistää, jos jo yrittää. Kokemus sanoisi kyllä. Niin moni asia maailmassa on mitä on. Joskus se on äärettömän epäoikeudenmukaista tai kaikin tavoin väärää, mutta onneksi toisinaan myös oikein hyvää.

Ensi vuonna annan maailman enemmän olla. Ja itseni levätä hyväksymällä. On mitä on -lausahdus on ensi vuoden vapauttavin virke.

ajatuksia · itsetutkiskelu

Hymykuoppa täytettiin.

Sillä hymykuoppa täytettiin.

Kertoi hän, jonka kurkusta takaisin alas vasta rohjennut innostus väkisin lapioitiin.

Sillä kasvu kolmannekseen litistettiin.

Kertoi hän, jonka varresta huolella kasvatettu ja kaikkein rohkein pala lohkaistiin.

Sillä vasta tulevat edellisiin ynnättiin.

Kertoi hän, jonka elämäkerrasta kertomisen arvoisen ulkopuolelle jälleen yksi luku jätettiin.

48391898_385801685505545_1636801715699187712_n.jpg

Eniten tuntuu asiat, joihin itsestään on jotain antanut. Koska vaikka kolhaisu osuisi vain asioihin eikä henkilökohtaiseen, tuntuu se raapaisevan silti omaa pintaa. On vaikea tehdä hyvin ilman oman käden kosketusta. Hyvä on usein antaumusta, vaikka olisikin kaukana antautumisesta. Kokemuksista oppinut hoitaisi seuraavat ehkä keskinkertaisemmin mahdollisimman kaukana itsestä. Tarvitaan siksi väliin hetki kertomaan, mihin suuntaan kulkee tästä osasta identiteetti.

ajatuksia

Piti tulla jotain.

Kyllä ihmisestä pitää tulla jotain.
Siksi joku päivä piti olla vielä jotain.
Joka ainoa aamu heräsi ollematta vieläkään.
Ja joku päivä oli edelleen yhtä kaukana
kuin tieto mitä on jotain.
Silti ilman oli ei mitään.

Sulloi suruun juotuun pulloon
sanat tästä ihmisestä piti tulla jotain.
Lähetti vetten mukana matkaan.
Ja joku päivä alkoi valjeta taivaanrantaan.

blogi192.jpg

Monimutkaistakin yllätyksellisempi on ihmisen tie. Ihminen kasvaa joksikin kohtaamalla ja tulemalla sinuiksi kohtaamansa kanssa. Mitään sen enempää tämä jokin tuskin on.

ajatuksia · itsetutkiskelu

Ex-epävarma.

Aika ex-epävarmana on tosi siistiä tuntea, ettei maa jalkojen alla enää kokoaikaa tutise. Tärisee toki ajoittain, mutta vain sen verran kuin maailmassa noin niin kuin yleensäkin tuppaa tärräämään.

Näin ex-epävarmana on suoranaisen kutkuttavaa hoksata, että saa sanoa ääneen muuallakin kuin kotiseinien sisällä. Oikeastaan on aikamoisen hienoa tajuta, että rehellisyys ja suorat sanat toimivat ihan kaikenlaisten välissä riippumatta suhteen laadusta. Havainnoimalla sitä on ymmärtänyt, että ihmisen ryhti on rehtiyttä. Selkärangan voi feikata.

Hymy saa olla herkässä, jos hymy on herkässä. Mutta hymy ei ole myötyminen, ei hymy ole poliittista korrektiutta tai pelastusrengas valtameressä. Ei kerro hymy hoksottimista tai tyhmyyden tasosta. Hymy on osaosoitus siitä, millaisessa hengessä omaan maailmaan yltäviä asioita tulee hoitamaan.

Ex-epävarman ulospääsy on ollut ymmärrys painoarvon synnystä. Painoarvoa jos omille sanoille tai touhuille tahtoo, se on itse jossain määrin niille annettava. Muutoin sitä päätyy elämään sivuutettujen maailmankaikkeudessa, jossa tukahtuu  itse tyytymättömyyskin. Koska lopulta oma kokemus omasta on aina voimakkaampi kuin toisten kokemus toisen omasta.

blogi190.jpg

T: Viimeisen vuoden aikana vähintään kolmen vuoden verran kasvanut

ajatuksia · itsetutkiskelu · vähän runoo

Sinä pieni lämmin tunteeni.

Sinä pieni lämmin tunteeni
haalin villaa ympärillesi.
Niin suojaan ujellukselta,
turralta ja tunteettomuudelta.

Sinä pieni lämmin tunteeni
vaalin läikähtelyäsi.
Vaikean vihmonnan mainingeissa
käännyn jälleen äärellesi.

Sinä pienen pieni hellä roihuni
jää kaiken kohdattuani.

blogi184.jpg

Mikä mä olen kohdattuani. Sitä mä toisinaan pelkään. Välttämätöntä on ihmisen kohdata monenlaista, joka väistämättä muuttaa aina jotakin. Kunpa silti ihan kaiken jälkeen mä voisin aina palata yhteen mussa muuttumattomaan. Mun ikiomaan, mun pieneen lämpimään tunteeseen.

ajatuksia · elämänasenne

Kohtaan mahdollisuutena ihan kaikelle.

Täällä on asioita, joissa elämä esiintyy auttamatta liian lyhyenä. Yksi on se, ettei elämän aikana ehdi elää kahtasataa vuotta – senkin tosin voi kiertää elämällä ainakin kahdensadan vuoden edestä. Toinen on se, ettei elämä luovuta lisäaikaa kaartelusta.

Onks sulla aikaa luoda ensin omat – villit, hullut, ehkä väärät – mielikuvat omaan päähän ja sen jälkeen lähteä oikomaan kiekuroista? Ja rundi alusta jokaikisen kohdalla? Ei mulla.

Itse asiassa elämä on sopivan pitkä suoraan asiaan menemiseen.

Toisen voi kohdata jo valmiiksi ennakkoluuloilla ja mielikuvilla täyteen töhrättynä tai toiselle voi kohtaamisessa antaa vapaat kädet pensselin kanssa. Sanotaanpa näin: säästää kaikilta kaikkea kohdata lähtökohtaisesti toinen mahdollisuutena ihan kaikelle.

Sillä eteni toista ihmistä kohti kuinka vain, suoraan tai kaarrellen, kaiken lopuksi ihminen on juuri sitä, mitä itsestään maalaa. Ei yhtään helakampi, ärtsympi tai kohahduttavampi kuin oma tuotos.

Voi olla jopa tyynnyttävää ajatella katselevansa toisen piirtymistä valkealle kankaalle. Jokainen sutii itse itsestään taulun toiselle eikä siihen tutustumista enempää voi kukaan toinen tehdä.

blogi183.jpg

Mulla on pari omaa pykälää. Omia, vaikkakaan ei täysin itsestä temmattuja; kokemuksien, eteen sattuneiden ihmisten ja myös omien ajatuskoukeroiden kasaamia. Omien pykälien mukaan ei tule elää, vaikka niiden mukaan elääkin. Pakottavuuden sijaan omien pykälien kanssa tulee eläneeksi hyvän olon vuoksi.