ajatuksia · itsetutkiskelu · syvällistä · vähän runoo

Myrskyn kasvatti.

Hän syntyi hyräillen
myrskyn tahtia,
kehtolaulua pyörretuulesta.

Se oli kahdesta hän, joka tarttui puuskaan,
ei lain toisinpäin.

Vaikka rajua hänessä oli vain
ihonpintaa hivelevä ilma.

Hän osasi elää
päivinä tuivertavina
kun kylliksi jyrähteli.

Myrskyn kasvatti,
mikäs muukaan,
kasvoi rajuilman silmästä.



Mutta kysyisin tällaista: millaista on elämä sinulla, poutapäivän lapsi?
ajatuksia · itsetutkiskelu · vähän runoo

Ote.

Heihein sanon helposti
ja ohi horjuu kaiketi
aika lailla kaikki.

Minuutit eivät muista
minua edes mateluvauhdissa.
Haluaisinpa pysyä kyydissä.

Patsas ihmisen ruumiissa
kuvaa osuvasti
jälleen minua.

En saa jalkojani irti
jatkaakseni.
Enhän ole missään,
olen vain kiinni.

blogi2223

Ja joku päivä saan vielä ajatuksesta kiinni.

ajatuksia · kolmistaan · oma elämä · onnellisuus · vähän runoo

Olipa kerran oma satuni.

Piipahdin peikolla,
päästin kaikenmoisia luokseni.
Vaelsin unohdettujen metsässä
etsimässä peilikuvaani.
Nielin kaikenlaista,
omena oli niistä vähäisin.
Mikään ei myrkyttänyt riittämiin,
pakenin onnellisia loppuja edelleen.

Kävin kaikkialla.
Kunnes päätin uskoa satuun
sateenkaaren päästä.

Ökyrikas sydän minulla nykyisin,
olenhan aarteen äiti.

Siis olipa kerran oma satuni.

blogii

ajatuksia · elämä · kiitollisuus · kolmistaan · vähän runoo

Vielä hoivaat luomusta.

Odotin poukamassa, kaislikossa,
aina vain myrskyä, en harkinnut tyyntä.
Kaislan varsi, se katkesi,
kun kerroit ainoastaan kaukosaarten myräköistä.

Sait kaislikon kuiskaamaan elämämme korvaani.

Hoivaa ja helli itseäsi kuin kauneinta ihmisluonnosta.
Niin kerran vielä hoivaat ja hellit luomusta.
Joka hellästä kosketuksestasi minuun piirtyy tyhjästä.

Punoit kaisloista siivet unelmallemme.

Laita talteen tämä siivekäs,
päästä taskustasi
oikeana päivänä.

WhatsApp Image 2020-04-14 at 07.34.45

Ja oikea päivä kaikille unelmille tuli, vaikka en siihen monina toisina päivinä uskonutkaan. Mutta koska taskuuni oli talletettu toive ja toivo, ne myös pysyivät mukana  niinäkin hetkinä, kun pelkäsin itsekseni tulevaa.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Sinun kiertolaisesi.

Istutit minut eteen taivaanrannan.
Laveerasit vaalealla taustaa.
Katsotaan taa kaartuvaa.

Olen sinulle kiertolainen, tuo tuike ja sivellinvedot.
Olen sinulle kaikkeus, ehtymätön universumi.
Olen sinulle maailmasi, väsymätön kiertäjäsi.

Kunnes et tahdo minua enää valaista.

Sinä kirkas keskipisteeni. Oma kaiken lähteeni.

blogi229

Yhdessä ollaan ja omistaudutaan.

ajatuksia · itsetutkiskelu · syvällistä · vähän runoo

Kämmenelle.

Mikään kämmen ei minua kannattele.

Se oli päivä sellaisen jälkeen.

Maailma käsivarsilla alkoi painaa.
Ryhtyi painamaan aivan liikaa
maan tahdon suuntaan.

Taakka tahtoi kannatella.
Sanoin kuinka nurinkurista.

Aika opetella olemaan kämmenellä.
Loppuviimein kannattelee maa kahden kuljettajani alla.

86848834_523400488571945_2545315645310894080_n

Mikään kämmen ei minua kannattele. Älä ymmärrä tätä väärin. Usko on ollut moneen, mutta sekin vaikeimman kautta. Toivo on ollut läsnä, mutta pikkaisen raskas sekin. Koska olen ajatellut, että käsivarteni kannattelevat – kaikkea. Ei elämä, jumala tai arkipäivä. Käsivarteni, jatkuvasti maitohapoilla.

Mutta että voisinkin vain levätä jollakin kämmenellä.

ajatuksia · elämä · vähän runoo

Haurain kallisarvoisin

Elämäni kallisarvoisin
käsiin laskettuna mitä haurain,
mielestäni maailmassa murenevin.
Miksi näin.

Yhtäkkiä
kuin tuhka tuuleen
on todennäköisin.
Lentää minun kallisarvoisin.

Miksi kallisarvoisin
vaikuttaa olevan aina hentoisin.

79210003_431108641177804_7771774207221825536_n.jpg

Vaan elämän toissijainen on kova kuin järkähtämätön mieli, miksi niin? Toisinaan jopa näin: varminta elämässä on vähäpätöisin.

ajatuksia · rakkaus · vähän runoo

Meidän kaarnalaiva.

Kaarnalaiva tuuliajolla
ja rantaviiva vinkura.

Keulan kurssi hukassa,
taivas meren pohjassa,
ankkuri pilven reunalla.

Yli laidan,
huutaa ajatuksista jokainen.
Ja kaarnalaivan kapteeni hyppää perässä.
Tuuliajolla eikä miehistö tiedä toimia.

Jokainen kerta, kun kotioven kiinni painat.

blogi228.jpg

Yksin mä olen vähän haahuileva puolikas haamu.