ajatuksia · vähän runoo

Tavallasi tässä.

Kevään kirkkaudelta minuun hautaudut, 
sinut hyssyttelyyni suljen,
rakkauteni tiivein kääre. 

Silmät kiinni laillasi painan, 
jotta auringon kanssasi tunnen.
Tavallasi tässä olen. 

Teen hetkestä elinehdon, 
annan sille pelastajan kruunun
eikä henkäykseni enää karkaa epäröiden.

Jos elämä olisikin enemmän olemista, 
jatkaisin juuri tässä harjoittelemista.



Hän tarrautuu hetkeen kuin apukäsiin. Kunpa minäkin - kumpaankin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s