Hän syntyi hyräillen
myrskyn tahtia,
kehtolaulua pyörretuulesta.

Se oli kahdesta hän, joka tarttui puuskaan,
ei lain toisinpäin.

Vaikka rajua hänessä oli vain
ihonpintaa hivelevä ilma.

Hän osasi elää
päivinä tuivertavina
kun kylliksi jyrähteli.

Myrskyn kasvatti,
mikäs muukaan,
kasvoi rajuilman silmästä.



Mutta kysyisin tällaista: millaista on elämä sinulla, poutapäivän lapsi?