ajatuksia · vähän runoo

Turvaan läks unelma.

Pohjoistuuli tuiversi,
posket ruvelle kaiversi,
minua kovin koversi,

kyyneleet naaman kasteli,
pakkanen ne jäädytti,
kasvot ikihyviksi kovetti.

Mikä sydämen sulaksi jätti,
oli kai unelma, joka turvaan lennähti.



Onneni oli turvaan lähtenyt unelma. Se ei mennyt mukanani säpäleiksi, vaan säilyi minusta huolimatta eheänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s