Pohjoistuuli tuiversi,
posket ruvelle kaiversi,
minua kovin koversi,

kyyneleet naaman kasteli,
pakkanen ne jäädytti,
kasvot ikihyviksi kovetti.

Mikä sydämen sulaksi jätti,
oli kai unelma, joka turvaan lennähti.



Onneni oli turvaan lähtenyt unelma. Se ei mennyt mukanani säpäleiksi, vaan säilyi minusta huolimatta eheänä.