aamuajatukset · itsetutkiskelu · onnellisuus · vähän runoo

Sisäinen sävel melankolinen.

Sisäinen sävel
melankolinen
tahtoo olla,
tahtoi olla alkujaan.

Onnellisen taivaan alla,
kuinka syntyi
syntyjään yksi surumielinen.

Sävel niin sisäinen
osa on.

Kulun uuden
poikkisointuisen
löytää tietoinen.

33868410_1909757119036752_1393996854995189760_n.jpg

Mä olen tunnistanut itsessäni aina pienen melankolisen kolon – tai ennen tätä nykyistä hiukan suuremman, tänäpäivänä ainakin vähemmän hallitsevan. Aiemmin mä olen selittänyt koloa itselleni ensin pessimissisyytenä, sitten uskon, rohkeuden ja ties minkä puutteena. Mutta oikean oikeasti se taitaa olla vain pieni melankolinen kolo, joka on syntynyt maailmaan mun mukana. Ei se ole huono juttu, harmittava asia tai hienon hienokaan. Ainoastaan osa mua. Ihan vain pikkuruiseen melankoliaan toisinaan taivutteleva puoli, jota mä koen ajoittain jopa tarvitsevani. Siten mä olen päässyt yli ihmetyksestä, jopa itsesyytöksestä, kuinka onnellisen taivaan alla syntynyt onnellinen ihminen voi löytää itsestään sellaista melankoliaa.

On tosin todettava, että mun sisäinen sävel – se jokapäiväinen väri mielessä – voisi tänäpäivänä olla tummemmin melankolinen. Tietoisuus mun pienestä melankolian kolosta on ollut alku uusille sävellyksille, jotka alkuun tosin olivat väkinäisiä ja poikkisointuisiakin. Maailmankaikkeudessa on kaikenlaisia sisäisiä säveliä ja ehkä oikean mallin löytäminen toisesta on auttanut mua uudessa sävellysurakassa, jonka tarkoituksena ei kylläkään ole ollut korjata tai korvata, ainoastaan tarkastella.

aamuajatukset · elämänasenne · itsetutkiskelu · onnellisuus

Palosielu pieni.

Palosielu,

vedä elämä läpi intohimolla. Pidä sielun kytevä siemen matkassa yhtä tiukasti kuin onnen kehotti isoäiti pitämään takataskussa; tuskin ovat kaksi erillistä elämässä. Helposti sammuu intohimo yleisillä hyveillä. Kunnollisuus on joskus vettä hehkulle. Ihmekös ei, että elämä toisinaan on tukahduttaja. Vaan muista, intohimo on varjeltava. Puhalla, puhalla, usko ja puhalla, varjelija. Vaikka moni sanoisi saat vain sammumaan. Vastoin sanoja, uskon puolella palosielu usein roihahtaa.

Äläkä palosielu pieni anna itsesi koskaan unohtaa, minkä olet jo alkumetreillä päättänyt elämässä antaa johdattaa. Liekkiä ei pysty kukaan muu kuin sinä itse tukahduttamaan.

IMG_20180512_163209_876

ajatuksia · vähän runoo

Jokaiselle.

Olkoon siliä kuin ennen murheita,
myötätuulen mukana hietikkoon lipuva.

Olkoon silkkiä kuin sinua aina vain,
hellältä tuntuva varmuus kosketuksessain.

Olkoon luotto kuin alppivyyhdin varaan,
yhteenkiedotulla kahdella yhteistä matkaa.

Jääköön armeliaisuus vastarakastuneilta,
pysyköön tahto kuin juuri vihityillä.

blogi157

aamuajatukset · elämänasenne · onnellisuus · vähän runoo

Anna elämän tuntua hyvältä.

Anna elämän tuntua hyvältä.

Salli vaikeus, salli haikeus.
Salli jättää joskus urheus.
Sallit pysyvyyden.
Salli jälkeen kaiken muutos.
Salli itsesi kulkea edes ja takas.

Salli enemmän.
Salli välillä vähemmän kuin riittävästi.
Salli antaa, salli luovuttaa.
Salli välillä suurella kädellä ottaa.

Salli aurinko käsivarsilla.
Salli lämmön hikipisara otsalla.
Salli jäätelö ja jäätelötön päivä.
Salli valinta;
anna sen aina olla puolesta parhaan,
ei vastaan.

33074615_1899381743407623_5845710859363418112_n.jpg

Anna elämän tuntua hyvältä. Antamatta jättäminen on kai suurin syy keskivertokaameaan eloon. Siinä ehkä yksi suurimmista oivalluksista, jossa voin mennä elämisessä vikaan. Vaikka puitteet olisivat kohdillaan ja itse asiassa elämä onnellista oikeasti, itse on annettava myös elämän tuntua hyvältä – muutoin selittämätön kaipaus johonkin – kenties onnellisempaan, parempaan – ei tunnu hellittävän. Näin mä luulen.

ajatuksia · vähän runoo

Olen oma puuskasi.

Minä.
Tuulen tuiverrus sinun kasvoilla.

Lehtien pyörre jalan alla.
Leikki hiuksissa.
Eteen lennähtävä yllätys.
Lempeä vire poskella.
Paidanhelman lepattaja.
Viima suoraan sisälle.
Ravistava, kolistava.
Pyörremyrskyä lähentelevä.
Tuulahdus seesteisyydessä.
Viipyilevä tunne iholla.

Olenko ilmavirta keuhkoissasi.
Olen oma puuskasi.

32440532_1893679170644547_792163987117572096_n

aamuajatukset · itsetutkiskelu · oma elämä

Näe mun perustukset.

Aika tarkka, millaiselle pohjalle mä perustan toimintani, olenhan mä.

Olisipa oletus aina päällä siitä, että kerran toimintani perustuksen luotuani tarkoitusperien kyseenalaistaminen on ajanhukkaa; on ja pysyy se sama toimintaani määrittävä arvo. Toki sellainen voi loppua ja alkaa uudenlaisena alusta, mutta ei siltikään vaihdella päivästä, edes toiminnasta, toiseen. Oi, kun olisikin ihanaa luottaa myös toisten luottavan kerran luomaani linjaan, toimintani perusarvoon. Kai se helpottaisi kertomista siitä, että perustuksilla en ole lähimainkaan ailahtelevainen, vaan tässä ja nyt tämä, huomenna ja muuttujista riippumatta myös sama. Vaikkapa parhaansa asioiden eteen tekevä kunnes toisin kerron.

Ailahtelevat arvot eivät ole mun juttu, mutta ehdottomuuden ympärillä hääriminen on joskus pulmallista, on mun todettava.

Tie ailahtelevuudesta ehdottomuuteen ei ole suora eikä sen keskivaiheille asettuminen aina ihan ongelmatonta. Sillä kai tarkoitan, että oman arvon mukaan toimiminen voi ajaa oman minän yli, esimerkiksi ahkeruuden arvona ei pitäisi sisältää mahdollisuutta oman hyvinvoinnin unohtamisesta. Siten perustuksien luominen omalle toiminnalle ei sitten kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, vaikka itse arvo olisikin itsestäänselvyys. Kai tähän läheisesti liittyy terveen itsekkyyden säilyttäminen omien arvojen mukaan toimimisessa.

IMG_20180430_060929_825.jpg

Oikeusturva kai lähinnä omia ajatuksiani vastaan nämä toimintani perustukset, olen mä niinkin ajatellut.

Loppukädessä, jälkeen sen, mitä toiset ovat ajatelleet tai sanoneet, on itseni pystyttävä perustelemaan ainoastaan itselleni syyt toimintani takana. Voin ne kertoa ääneen, mutta vastuu perustuksien näkemisestä ei silloin ole itselläni – kuulija uskoo haluamansa, ääneen lausutut sanat ovat suhteellisen kädettömiä. Sen vuoksi koen kuin oikeusturvaksi itselleni selkeät oman toimintani perusteet. Oman mielen sisäiset varmuus ja rauha ovat kultaakin kalliimpia.

Näe mun toiminnan perustukset, sillä niille myös mut on perustettu.