ajatuksia · syvällistä

Ensi vuonna annan maailman olla.

Ensi vuonna annan maailman enemmän olla.

Ihminen puhuu mitä puhuu.
Toimintatapa johtaa mihin johtaa.
Arvomaailma kohtaa jos kohtaa.

Osapuoli luulee mitä luulee.
Kukin kuulee jos kuulee.
Kahden välillä tuulee minkä tuulee.

blogi193.jpg

Kun kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos vuoria suurempaa voisi omalla olemisella siirtää, olisi jokin näihin vuosiin mennessä jo liikahtanut. On ollut haikeaa luopua ajatuksesta, että oma toiminta toisia kohtaan heijastuu toisesta takaisin tarkoitusperiltään vähintään yhtä hyvänä. Hyvä ruokkii hyvää, mutta hyvä ruokkii myös täysin päinvastaista, yksipuolista hyötymistä ja huolta.

Maailma on perustuksiltaan sitten kuitenkin suhteellisen muuttumaton. Onko olemassa leveydeltään sellaista hymyä, joka muuttaisi toisen sisällä jotakin. Tuskin, vaikka ennen minä olin varma. Onko turha pinnistää, jos jo yrittää. Kokemus sanoisi kyllä. Niin moni asia maailmassa on mitä on. Joskus se on äärettömän epäoikeudenmukaista tai kaikin tavoin väärää, mutta onneksi toisinaan myös oikein hyvää.

Ensi vuonna annan maailman enemmän olla. Ja itseni levätä hyväksymällä. On mitä on -lausahdus on ensi vuoden vapauttavin virke.

aamuajatukset · haaveet · itsetutkiskelu

Iltasatu varpailla käväisystä.

Kuinka tärkeää on käväistä välillä varpailla, aloitin iltasadun itselleni. Kahmaista mukaan tähtiainesta; juuri sitä hienojakoisinta. Heittää sitä ilmaan ja hetken verran ehtiä tanssahdella sen alla. Koska niin tehdään haaveista aikeita, jatkoin tarinaa, kosketetaan ekakertaa konkretiaa. Hetkeä myöhemmin hetki tanssiaskelille on kuitenkin liian myöhäinen. Tällä iltasadulla ei totisesti kannusteta odottamaan, itsekseni myhäilin.

Kerran käväisy on vielä tuokio ja tuokio pian askel, iltasatua eteenpäin kuljetin. Varpailla otetusta askeleesta on jokainen haaveperäinen matka alkanut. Ei epäilystä, etteikö se olisi sekoitus tasapainoilua, rohkaistumista ja hallitsemattomuuden rajamailla häilyvää huojuntaa. Sitähän se on, itsekin totesin. Jokainen maailmaan mahtuva varmuus on koottu lukuisista epäröinneistä ja erävoitoista.

Ja voittoja varpailla, iltasadulla itseäni muistutin. Saavutetaan niitä helpommin toinen käsi korkealla unelmissa kuin kantapäät varmasti maankamaralla. Siksi tutinan tulisi olla puolivoittoa eikä merkki liian vaativasta. Tuskin kukaan on aikaansaanut pelkällä järjellä ja varmuudella – silmiä sellaisella saanut ainakaan tuikkimaan.

Tällä iltasadulla silmät täyteen tähtiainesta, sitä kaikkein hienojakoisinta.

blogi194.jpg

ajatuksia · itsetutkiskelu

Hymykuoppa täytettiin.

Sillä hymykuoppa täytettiin.

Kertoi hän, jonka kurkusta takaisin alas vasta rohjennut innostus väkisin lapioitiin.

Sillä kasvu kolmannekseen litistettiin.

Kertoi hän, jonka varresta huolella kasvatettu ja kaikkein rohkein pala lohkaistiin.

Sillä vasta tulevat edellisiin ynnättiin.

Kertoi hän, jonka elämäkerrasta kertomisen arvoisen ulkopuolelle jälleen yksi luku jätettiin.

48391898_385801685505545_1636801715699187712_n.jpg

Eniten tuntuu asiat, joihin itsestään on jotain antanut. Koska vaikka kolhaisu osuisi vain asioihin eikä henkilökohtaiseen, tuntuu se raapaisevan silti omaa pintaa. On vaikea tehdä hyvin ilman oman käden kosketusta. Hyvä on usein antaumusta, vaikka olisikin kaukana antautumisesta. Kokemuksista oppinut hoitaisi seuraavat ehkä keskinkertaisemmin mahdollisimman kaukana itsestä. Tarvitaan siksi väliin hetki kertomaan, mihin suuntaan kulkee tästä osasta identiteetti.

aamuajatukset · elämä · itsetutkiskelu

Kippis kakskytkuus.

Kääntyi kakskytviisi saman kymmenluvun kuudeksi. Mikään ei muuttunut paitsi aika kaikki.

Kakskytkuusvuotias tarkastaa rajansa tarkemmin. Että tästä lähtee ja tähän päättyy sietokyky, jos kohtelu on kuin pyöreä nolla. On rajat täyteen mittaan ja täysin omaan elämään. Ja käsikirja kans jaksamisesta aina elämän rajallisuuden pohdintaan.

Kakskytkuusvuotias mielii mielekkyyttä yhä enempi. Tahtoo nuuskia tuulia, sulkea ovia, avata uusia. Kumminkin, useammin ottaa oikeasti askelia kuin jää kiinni valmiiksi sulle kuivattuun tahmaan. Mitä mielekkyyteen tulee; keskinkertaisuus on kirosana eikä kiire-eteneminen ole enää ykkösjuttu.

Luoja, kun kakskytkuusvuotias haluaa luoda. Saada aikaan pesukoneen selkokielisen käsikirjan tai pöytälaatikon sisällöstä nivoksen. Sama se, kunhan ikioman ja mahdollisimman konkreettisen. Jättää jälkiä vasta sataneeseen nietokseen.

48409054_320028925507138_3147401499647148032_n

Kakskytkuusvuotias toteaa kliseet tosiksi kerta toisensa jälkeen. Liian kilttiin osuu turhan moni hitti. Keskusteluyhteys on kuin vaihdekeppi. Jokainen ihmissuhde vaatii työtä. Työ on työtä. Mutta suurinta on rakkausjutut. Arvostusta alkaa nauttia suorat sanat ja suku. Eikä carpe diem ole enää yhtä öklö.

Kakskytkuusvuotias alkaa taistella huokaisuja vastaan. Koska elämässä alkaa toistua samanlaiset jutut. Että tämäkin oli tällainen, hänkin oli heidänlainen. Lepsulla otteella alkaa helposti syntyä virheellisiä syy-yhteyksiä ja tapahtumien selityksiä ja kyynisiä ajatusmalleja.

Kakskytkuusvuotias alkaa ymmärtää, mitä tarkoittaa ’ettei vaan jäis harmittaa’. Harkinta-aika ajatuksen ja toteutuksen välillä supistuu. Hullut haaveet muuttuu haaveiksi ja ehkä seuraavan vuoden kuluessa suunnitelmiksi.

ajatuksia

Piti tulla jotain.

Kyllä ihmisestä pitää tulla jotain.
Siksi joku päivä piti olla vielä jotain.
Joka ainoa aamu heräsi ollematta vieläkään.
Ja joku päivä oli edelleen yhtä kaukana
kuin tieto mitä on jotain.
Silti ilman oli ei mitään.

Sulloi suruun juotuun pulloon
sanat tästä ihmisestä piti tulla jotain.
Lähetti vetten mukana matkaan.
Ja joku päivä alkoi valjeta taivaanrantaan.

blogi192.jpg

Monimutkaistakin yllätyksellisempi on ihmisen tie. Ihminen kasvaa joksikin kohtaamalla ja tulemalla sinuiksi kohtaamansa kanssa. Mitään sen enempää tämä jokin tuskin on.

ajatuksia · itsetutkiskelu

Ex-epävarma.

Aika ex-epävarmana on tosi siistiä tuntea, ettei maa jalkojen alla enää kokoaikaa tutise. Tärisee toki ajoittain, mutta vain sen verran kuin maailmassa noin niin kuin yleensäkin tuppaa tärräämään.

Näin ex-epävarmana on suoranaisen kutkuttavaa hoksata, että saa sanoa ääneen muuallakin kuin kotiseinien sisällä. Oikeastaan on aikamoisen hienoa tajuta, että rehellisyys ja suorat sanat toimivat ihan kaikenlaisten välissä riippumatta suhteen laadusta. Havainnoimalla sitä on ymmärtänyt, että ihmisen ryhti on rehtiyttä. Selkärangan voi feikata.

Hymy saa olla herkässä, jos hymy on herkässä. Mutta hymy ei ole myötyminen, ei hymy ole poliittista korrektiutta tai pelastusrengas valtameressä. Ei kerro hymy hoksottimista tai tyhmyyden tasosta. Hymy on osaosoitus siitä, millaisessa hengessä omaan maailmaan yltäviä asioita tulee hoitamaan.

Ex-epävarman ulospääsy on ollut ymmärrys painoarvon synnystä. Painoarvoa jos omille sanoille tai touhuille tahtoo, se on itse jossain määrin niille annettava. Muutoin sitä päätyy elämään sivuutettujen maailmankaikkeudessa, jossa tukahtuu  itse tyytymättömyyskin. Koska lopulta oma kokemus omasta on aina voimakkaampi kuin toisten kokemus toisen omasta.

blogi190.jpg

T: Viimeisen vuoden aikana vähintään kolmen vuoden verran kasvanut

aamuajatukset · itsetutkiskelu · onnellisuus

Väliaikainen vallankumous.

Vallankumous meneillänsä, hän viereiselle ohimennen totesi.
Ensilumihan suli ennen satamista.
Ja uskotkos, marraskuuta seuraa joulu vuoden verran jäljessä.
Sormi ikkunassa hän jatkoi: katso, askeleita otetaan jo ennen astumista.
Käsillä kävely alkaa olla jalkojen käyttöä suositumpaa.
Sen voi havaita ainoastaan siitä, ettei siihen kiinnitä lainkaan huomiota.
Hän kohensi hattuaan. Toista vilkaisematta sanoi:
tällä lähikaupalla, joka juuri ohi vilahti, niin silläpä oli aivan erikoinen tarjous.
Sai käydä jokainen maksamassa rahaa kauppaan ilman vastineita. Satuin paikalle. Ihmiset olivat silminnähden iloisia.
Niin tottakai, toinen havahtui nyökkäämään. Olen nyt riittävän kaukana kotoa kävelläkseni sinne, joten pysäkkini on tämä. Kiitän teitä vielä matkaseurasta.

Ihminen ei ehkä saisi pelätä sellaisia ajatuksia, jotka synnyttävät pään sisällä väliaikaisen vallankumouksen. Oikeastaan parasta vapautta lienee jatkuva vallankumousten aalto mielessä. Uskallus ajatella uudella ja omalla tavalla.

img_20171021_173537_575.jpg