Ajattelin piristää teitä näillä talvisilla kuvilla. Juu ovathan ne kauniita: auringon säteet kimmaltelevat hangella ja kaikkea, mutta ennen kaikkea ne piristävät (itseäni ainakin) sen vuoksi, että huomaan lumen alkaneen jo sulamaan ja kinosten madaltuneen ainakin muutamalla sentillä, mikä taas merkitsee kesän olevan jo lähempänä!:) Kyseiset talvifiilistelykuvathan on otettu siis jo muutamia viikkoja sitten helmikuun puolella, laskiaisen aikaan. Uskokaa tai älkää, mutta bongasin ruoholaikun tässä jokunen päivä sitten tienposkessa olevalla rinteellä! Kyllä se aurinko jo lämmittää ja jaksan uskoa, että tuo jo nyt myös väriä nassukkaan – olen ahkerasti kulkenut naama kohti aurinkoa ulkoillessani haukun kanssa. Lenkkeillessä se ei harmi kyllä onnistu, sillä silmät on pidettävä auki, että pysyy pystyssä tuolla luistinradalla, murr.
Ehkä sen kesän myötä myös nämä ihmeelliset taudit hellittävät. Pieni köhä ja kurkkukipu ovat pysyneet toistaiseksi ainakin aisoissa, mutta sen sijaan minua vaivaa koko ajan ihan tajuton väsymys: löysä, vetelä, heikko olo. Samaa valittaa myös äitini. Tiedä sitten, mikä ihme narkolepsian sukulainen tämäkin on. Inhottavaa, kun urheilusuoritukset ja ennen kaikkea opiskelu kärsivät: jaksan päivisin laskea muutaman laskun ennen kuin on mentävä taas pitkäkseen sohvalle:<
Kuinkas naisilla sujui eilinen päivä? Itse en naistenpäivää viettänyt mitenkään erikoisesti: mitä nyt kävin hakemassa Hunkseilta pari suukkoa :F Tätähän ei kukaan tietenkään usko, mutta tarkoitus ei siis oikeasti ollut mennä, mutta ihan vahingossa sinne tupsahdin. Vitsailin edellisenä päivänä facebookissa hakevani Hunks-suukot läheisestä K-kaupasta, huom. siis vitsailin. Eilen sitten kiireessa ja nälkäisenä, meikittömänä ja vanhoissa kotiretkuissa syöksyin maha kuristen kauppaa ja enhän minä onneton tietenkään muistanut niitä Hunkseja. Ja kun ei niitä voinut edes kiertää tai vältellä, vaan seisoivat siinä porteilla! Hehhe, joo vähän nolotti: sen näköisenä nyt jaja…*mutinaa*. No mutta suklaasuukot on hyviä. Ja Hunksit namuja. Huolimatta siitä, että paras ystäväni onkin toista mieltä:D
Voih, kumpa olisi taas jaksamista pomppia kuin kuvien tyttö:(
Saa nähdä jaksaako zumbajalka tänään vipattaa. Illalla nimittäin olisi tiedossa 60 minuuttia lanteiden ketkutusta, joka on muuten aivan eri rasitussfääreissä kuin baarissa joraaminen! Pian tonnikalasalaattia poskeen, niin eiköhän tämä tästä iloksi vielä (joku päivä) muutu:D Keksin muuten loistavan piristyksen salaattiin: kokeilepa ensi kerralla salaattiin tavallisen tunan sijaan tomaattista versiota. Etenkin Abban tomaattitonnikala vie kielen mennessään ja maustaa samalla mukavasti koko salaatin! Nyt syömään (mene sinäkin!)—>
Xx Elina
Elina Heidi Rinkeli 