Uncategorized

Kuumeilua ja kuumotusta.

No juu, meneehän tämä muutto näinkin. Meinaa peiton alla tutisten ja vierestä katsoen, kun pojat kantavat huonekaluja pakuun. Viime viikonloppuna siivasin sormeni ja tänä viikonloppuna ruumiinlämpö huitelee kolmekasissa. Ihan oikeasti alan kohta uskoa, että kohtalonani on jäädä asumaan tänne rivariimme, eikä muuttaa pois:D Tai ainakin jollakulla on jotakin ihan oikeasti muuttoani vastaan.
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää? Aika juoksee ihan oikeasti aivan liian nopeasti. Törmäsin muuttolaatikoita tonkiessani ylppärikuviini. Tuntuu, että niistäkin kekkereistä on jo ikuisuus! Nyt kuumeessa sohvalla maatessani olen ajatellut viime aikoja: olen rehellisesti sanottuna vain juossut paikasta toiseen hengähtämättä. Pieni rauhoittuminen olisi poikaa. Ei kai aikuisten elämä kuitenkaan ihan näin kiireistä ole – ainakaan koko aikaa?
Asiaahan ei ainakaan auttanut ”kiva” pieni ylläri, johon Santtu törmäsi käytyään ensimmäistä kertaa asunnolla. Siellä oli ollut kuulemma aikamoinen sirkus päällä sillä aikaa, kun itse olin kärvistelemässä töissä (nimenomaan kärvistelemässä, sillä minä idiootti päätin lähteä potkujen pelossa kuumeessa töihin), kun sekä oma äitini että Santun äiti ryntäsivät paikalle todistamaan yllätystä. Asunto oli suoraan sanottuna – anteeksi kielenkäyttöni – paskainen: loppusiivouksesta ei ollut tietoakaan, edellisen asukkaan roinia oli löytynyt sieltä täältä, lattiat (ikkunoista puhumattakaan) olivat epäsiistit ja roskaiset JA kaiken huipuksi ei se edellinen asukas ollut jaksanut vetää edes vessanpönttöä viimeistä kertaa siellä asioidessaan. Yöööök.
Oikeastaan kerrankin voin olla onnellinen, että olin päivällä idiootti (eli lähdin töihin). Olisin ihan oikeasti varmaan räjähtänyt, jos olisin ollut paikalla vastaanottamassa ylläriä. Minulle ei tarvitse edes kertoa, mikä oli oman äitini reaktio – äidin tyttö kun olen, haha. Kuitenkin, sitten oli soiteltu vuokranvälitysfirmaan ja vuokranantajalle: vuoronperään äiti ja vuoronperään Santtu. Suuremmilta yksityiskohdilta minut säästettiin eilen illalla mönkiessäni kuumehoureissa kotiin, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että helpolla ei äitini ole välittäjää päästänyt – ja saman olisin tehnyt minäkin! Mielestäni tällainen on todella törkeätä ja tiedättekö miksi? Koska minä olen maksava asiakas. Oletteko te saaneet joskus ihan käsittämättömän huonoa palvelua jossakin? Sitten ainakin osaatte varmasti samaistua raivooni, haha.
Nyt pitänee odotella maanantaihin, josko luvattu siivousfirma kävisi desinfioimassa pikkukotimme. Tänään pojat kävivät vain heittämässä sängyn ja pesukoneen, sillä muuta sinne ei vielä kannata viedä. Toivon mukaan maanantaina ovikyltissä ei lue myöskään enää Koivu.
Itse olen tänään keskittynyt lähinnä sisustuksen suunnitteluun (Buranan voimin) ja koittanut lepäillä sohvan nurkassa. Pillimehuja on kulunut varmaan kymmenisen kappaletta kello kahteen mennessä (:3) ja Strepsilsejä vähintäänkin yhtä monta. Me naisethan kuitenkin tiedämme, että shoppailu onnistuu vaikka vähän kovemmassakin tuiterissa (jos ei muuten niin ainakin sohvalta käsin). Siispä suuntasin pyörähtämään huonekaluliikkeessä Hyrylässä, sillä mieltäni poltteli yhä eräs ruokailuryhmä, johon olin jo aiemmin iskenyt silmäni. Kun luvan sen ostoon olin Santultakin kerran saanut, niin en malttanut enää odottaa. Nyt enää on jännättävä, kuinka se asettuu pikkukotiimme…:D
Unelma baaripöydästä ja -tuoleista toteutui, hihii.
Alan ihan oikeasti uskoa kohta kohtaloon. Hyrylään ajellessani mielessäni syntyi ajatus pyöreän muotoisista pikkumatoista keittiön lattialle ja hieman suuremmista eteiseen sekä olohuoneeseen. Ja kuinka ollakaan, Sotkasta löysin alennuksella kymmenellä eurolla juuri täydelliset kaksi pyöreätä pikkukarvamattoa! Rahapussi kiitti, kun säästöä tuli useampi kymppi. Ja mikä oli Santun ensimmäinen kommentti: kuinkas liukkaat ne ovat, millainen pohja niissä on? Voi äh, käytännöllisyys aina ensimmäisenä mielessä. Päädyimme sitten kompromissiin ja ostamaan liukuesteet maton alle:D
En sitten tiedä johtuuko oloni kohentuminen shoppailusta (mitä en kyllä yhtään ihmettelisi, ostoskierros auttaa kaikkeen) vai mistä, mutta tällä hetkellä kuume on selvästi laskusuunnassa ja olo hiukkasen parempi:3 Ehkä tämä tästä iloksi taas muuttuu – kaikilta osin. Jatkan nyt remontti-Reiskan tuijottelua ja Ikean nettishop..siis nettisurffailua, hehee.
❤ Elina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s