Sen pitäisi olla ihan luonnollista. Kehon mukaan toimimista. Sen viestien kuuntelua. Ulkopuolisten vaikuttajien ulottumattomissa. Liialliselta kontrollilta suojassa. Kuitenkin järkeä unohtamatta mielihalujen maailmassa. Sen pitäisi olla yhä yksinkertaista kuin vessassa käynti.Tai väsyneenä nukahtaminen. Samanlaista kuin hymynkare kasvoilla huonohkon vitsin jälkeen: automaattista, mutta kuitenkin tiedostettua. Sen pitäisi olla välttämättömien tarpeiden tyydyttämistä, mutta kuitenkin nautintoa.
Nimittäin syömisen.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Mutta se ei kannata. Saattaisimme päätyä nimittäin väärille teille. Nykypäivänä se on pelottavankin helppoa. Nimenomaan syömisestä ja ruoasta puhuttaessa. Vaatimuksia satelee sieltä ja täältä, toistensa kanssa ristiriitaisia ja vastakohtaisia. Toisaalta pitäisi karpata, vaikka tosiasiassa pelkkä pieni skarppaaminen riittäisi. Hiilihydraattitietoisen päästyä vihdoin ketoosiin ilmestyykin jo uusi villitys ja uusi dieetti alkaa alusta, ollaan jälleen lähtöpisteessä eli hunningolla, eksyksissä ruokavalioiden viidakossa. Miten pieni ihminen voisi tietää, kuinka syödä, jos johtavat lääkäritkin kinastelevat aamuteeveessä margariinin ja voin paremmuudesta? Sentään koulutettuja ammattilaisia. Itsehän olen vain nälän ja mielitekojeni orja.
Siinäpä se.
Vaikka kuinka lukisi kirjoja, pänttäisi tietoa, tekisi tutkimuksia, ei ulkopuolista voi ikinä täysin rinnastaa itse kokijaan. Lääkäri voi tietää yleisellä tasolla, kuinka keho toimii fysiologisesti, kuinka se yleisesti reagoi mihinkin ja millä tavoin asiaa on pystytty useassa tapauksessa korjaamaan. Psykologi voi ymmärtää aivojen välittäjäaineista, kuinka ajatus yleisesti kulkee, millaisia yhteisiä piirteitä masentuneilla on tai kuinka aliravitsemuksen on todettu vaikuttavan ihmisiin monessa tapauksessa. Jokainen on kuitenkin yksilö. Aina on poikkeuksia. Jokainen reagoi ja käyttäytyy omalla tavallaan. Ero voi olla vain hiuksen hieno, siitä huolimatta hyvinkin merkittävä. Ei lääkäri voi tuntea kehosi syvimpiä viestejä. Hän voi avustaa niiden kuuntelemisessa tai kertoa olettamuksia, muttei täysin tietää. Vaikka välillä ehkä tuntuu, että itse on tunteidensa vanki, mielitekojensa orja, että välillä olisi vain helpompi lukea lehdestä ohjeet oikeaan käyttäytymiseen, niin samalla on myös hyvä muistaa olevansa omien tuntemustensa ja viestiensä paras asiantuntija.
Itse uskon perusterveelliseen ruokavalioon. Ei ihmeellisiä kikkailuja tai dieettejä. Viisi kertaa päivässä, tasaista, normaalia syömistä. Nälkäviestiin vastaamista järkevällä ruoalla. Pitkän matkan olen kieltämättä kulkenut tajutakseni tämän, onneksi kuitenkin vihdoin. Heh. Vaikka tällä hetkellä ruoka on ensisijaisesti minulle energianlähde (ja lihasten kasvattaja haha), opettelen koko ajan nauttimaan enemmän ja enemmän ruoan tuomasta mielihyvästä ja makoisista mauista. Se, että pystyn syömään ilman päässä alituiseen raksuttavaa laskukonetta tai illalla nukahtamaan ilman kuluneen päivän ruokayhteenvetoa tuottaa minulle tällä hetkellä suurempaa mielihyvää kuin mikään:-)
 |
| Näyttääpä köyhältä, haha. Puurosta puuttuu lisäkkeet. |
Luulin todella pitkään, ettei minun tee aamulla mieli muuta kuin juustoruisleipiä ja jugurttia. Vaihtoehtoisesti joskus viiliä hillolla. Eräs aamu tässä repäisin ja mikrotin puurolautasellisen. Söin sen ripauksella suolaa margariinisilmän kanssa. Ai että. Sittemmin olen syönyt puuron lisäksi joko sitä jugurttia tai keittänyt kananmunan kaveriksi. Juomaksi juon aina lasillisen mehukeittoa. Kahvia sitten koko aterian päätteeksi. Tuli jälleen todettua, että vaihtelu tosiaan virkistää, kaavoihin kangistuminen ei kannata, heh.
Lounaalla nälkä on aina suurin. Olen todella laiska kokki. Menen aina helpoimman kautta. Ruoka vaihteleekin lounaalla sekä päivällisellä ihan sen mukaan, mitä saan värkättyä. Tänään söin esimerkiksi porkkanalaatikkoa kananmunan ja raejuuston kera. Eilen porkkanalaatikkoa ja kalkkunanakkeja. Ihan vain sen vuoksi, että Atrian porkkanalaatikot olivat tarjouksessa, haha. Lautaselleni kuuluu aina kasa salaattia kastikkeineen sekä ruisleipä lähes poikkeuksetta juustolla.
Välipala on oikeasti aika tärkeä juttu. Joskus se saattaa jäädä välistä, mutta se kyllä tuntuu sitten illalla vatsassa. Kyltymätön nälkä, jaiks. Hedelmä ja jokin maitotuote, kuten jugurtti, rahka tai viili, ovat vakiintuneet välipalakseni.
Päivällinen sujuu samaan tapaan kuin lounas. On luksusta, jos Santtu on pyöräyttänyt jonkin laatikon tai valmistanut kanakastiketta. Muutoin sorrun yleensä kippaamaan vain tonnikalapurkin lautaselle ja kasan raejuustoa päälle. Tai paistamaan munakkaan, jos oikein pinnistelen. Pussipuurotkin ovat aika käteviä:D No kyllä minäkin välillä saatan jotakin kokkailla. Tuntuu vain, että olen viime vuodet pyörinyt ihan riittämiin ruoan ympärillä, kiinnostus sitä kohtaan on ikään kuin lopahtanut – jos sitä itse syömishetkeä ei oteta lukuun, heh.
Aina en tietenkään ole kotona ruoka-aikaan. Työpäivinä syön toisen kunnollisen ruoan töissä – niin kunnollisen kuin eväistä vaan on mahdollista koostaa ja syödä kaiken kiireen keskellä. Kunnon proteiinipläjäys ja lähiaikoina luottoevääni: tonnikalapurkki ja proteiinipatukka. Lisänä riisikakkuja, jos olen tullut aamuvuoroon. Okei, tonnari alkaa kohta puskemaan korvista ulos. Sitä odotellessa jatkan samalla linjalla:D
Iltapala on päivän paras hetki aamiaisen lisäksi. Silloin rauhoitun touhuttuani koko päivän ja syön masuni täyteen, jotta jaksan nukkua. Nälkäisenä peiton alle meneminen on melkein inhottavinta mitä tiedän. Näkee uniakin vain ruoasta, eikä prinsessoista. Hedelmä, Total tai rahka hillolla sekä kaksin kappalein näkkäreitä, leipiä tai riisikakkuja. Kiva iltapala, josta joskus tosin saattaa jäädä nälkä. Silloin käyn hakemassa jotakin masuntäytettä lisää.
Se on niin yksinkertaista, kun on ruoka-ajat ja näläntunne.
Millainen on sinun ruokafilosofiasi?
Ps. Oli aika karua laitella tänne näitä kuvia, sillä esteettisyys ei oikeastaan kuulu arkiruokailuuni:D Jotain kuvia oli pakko laittaa. Eivät ne silmänruokaa ole, mutta jotain katseltavaa kuitenkin.
Elina Heidi Rinkeli 
mulla menee aika samaa kaavaa: siis viisi kertaa päivässä. se on niin vakiintunut juttu (heh jostain muinaisuudesta kantapään kautta pakotettu/opetettu ja tosiaan vasta lähiaikoina olen tajunnut että se on oikeasti juttu mikä toimii. jos syön vähemmän kuin viisi kertaa, nälkä on kamala.
aamu alkaa rahkalla, koulussa ruokaa (haha syön samanverran kun mun poikaystävä ja kaikki aina nauraa että en varmana jaksa:D) siis kertoo siitä, että lounaalla on se isoin nälkä. välipalaksi syön yleensä hedelmän tai myslipatukan koululla. päivällinen on myös lämmin ruoka (EI KEITTO never again mä inhoon keittopäivällisiä) vaan jotain kunnollista. yleensä salaatti jossa on fetaa tms (tunaa oli aina ennen mutta tuli korvista ulos) ja sitten leipää tms lisukkeita. iltapala on aika iso mulla myös; jotenkin pakko olla vatsa tosi täynnä että saa unta 😀 tai siis alan jotenkin pelkäämään, että tulisi nälkä enkä nukahda 😀 mä inhoon nykyään nälän tunnetta yli kaiken.. en kestä sitä.
niin illalla yleensä rahkaa ja hedelmiä ja vielä leipääkin. teetä. siinä se. huolehdin, että saan tarpeeksi ruokaa päivittäin, vaikka en kaloreita ole enää pitkään aikaan laskenut. syön kuitenkin niin ”terveellisesti”, että usein huomaan syöväni liian vähän. mutta siinä pitää vaan olla tiedostava ja tehdä korjausliike. 🙂 en halua menettää enää grammaakaan lihaksistosta/muusta itsestäni! heh.
niin. tää postaus oli hyvä.
TykkääTykkää
Pitäisi syödä enemmän t. Lanttu
TykkääTykkää
mitä ostaisit kaupasta jos saisit ostaa mitä vaan? mikä on lempiruokasi?
TykkääTykkää
Jep, vaikka tavallaan pakolla pitänyt opetella tuo viiden kerran rytmi, niin nyt sitä tajuaa, kuinka onnekas onkaan, että se on iskostunut päähän – jotain positiivista:D
Hrr, keittolounas sananakin saa jo kylmät väreet kulkemaan, haha. Jännä, että mulla on ihan sama iltapalan kanssa, että mahan pitää olla ihan täynnä, jotta saan hyvin unta, voin rauhassa nukahtaa. Pelkään itsekin, että nälkä yllättää ennen kuin alan nukkumaan. Onneksi olenkin tajunnnut nyttemmin, että ainahan voin käydä sellaisessa tapauksessa hakemassa lisää jotain suuhunpantavaa. Näläntunne on mullekin aikamoinen kirosana, vihaan ja olen huono sietämään sitä. Tulen hyvin, hyvin kiukkuiseksi.
Niinhän se on. Kun syö terveellisesti, ei kaloreita tarvitse laskeskella, eikä ylimääräisen kertymisestä ole pelkoa, heh. Mäkin mieluummin ottaisin muutaman kilon lisää kuin menettäisin niitä:) Hyvä me <3
Kiva, kun tykkäsit:))
TykkääTykkää
:S
TykkääTykkää
Hehe, tällä hetkellä karjalanpiirakoita. Lisäksi munia ja voita, jotta voisin tehdä munavoita:D Voisi kipaista vaikka kauppaan! Apua, lempiruokaa en osaa sanoa vain yhtä, mutta äidin jauhelihakastikkeen voittanutta ei kyllä ehkä ole:>
TykkääTykkää
Ei toi tonnikalan veto ole terveellistä. -.- plus ne kuolee sukupuutton :S
TykkääTykkää
Terveellisyydestä en tiedä, mutta hyvää on. Ei kai kaiken tarvitse niin superterveellistä aina olla. Enkä kyllä usko, että tonnikala kovin paha ravintoarvoiltaan on… Ehkä olen itsekäs, mutta syön tonnikalaa niin kauan kuin sitä saa kaupoista:(
TykkääTykkää