Eilen illalla viimeisenä asiana ennen nukahtamista lähetin äidille viestin. Tänä aamuna varhain yksi ensimmäisistä asioista oli soitto äidille. Yhäkin tuntuu luonnolliselta jakaa äidin kanssa tuntemukseni. Sillä kukaan ei tunne minua ja ajatuksiani paremmin kuin äiti.
Hei, äiti. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että olen oikeasti nyt tässä pisteessä kaiken jälkeen.
Istuimme eilen kahvilassa. Samaisessa, jossa harjoittelin aikoinani syömään ensimmäistä sämpylääni. Samainen leipä nyt edessäni. Tuntui ihan hassulta. Kaikki muistot tulvivat mieleeni. Toisaalta taas nuo ajatusten ja tunteiden yhteennivoutumat tuntuivat hyvin, hyvin kaukaisilta, lähes vierailta ja tuntemattomilta. En ollut tunnistaa niitä omikseni. Tai todellisiksi. Kuin pahaa, pahaa unta.
Mietin siinä istuessani, mitä mahtaa toiselle pelastajalleni nykyisin kuulua. Pohdin ääneenkin. Katrin oli enemmän kuin ravitsemusterapeutti.
En ole varmasti ikinä ollut niin ylpeä itsestäni, kun hetkeä myöhemmin todella törmäsimme häneen. Uskomatonta. Ei siinä sanoja tarvittu. Hyvää kuuluu niin kuin näkyykin, molempien silmäparit viestittivät. En myöskään ole kestää sitä tunnetta, joka minut valtaa, kun vain muistelen äidin katsetta. Sen ylpeämpi ei äiti voi tyttärestään olla. Luulen, että äidin on syytä olla kuitenkin ylpeä myös itsestään. Ihan hitsin ylpeä meistä.
Kun jotain haluaa tarpeeksi, sen kyllä kykenee saavuttamaan. Ainoa ehto on tahto. Vahva, oma tahto. Usko ja tuki seuraavat perässä. Samoin kuin periksiantamattomuus ja sitkeys. Pätee ihan kaikkeen elämässä. Uskallan väittää.
Vielä viime kesänä en jaksanut edes nostaa penkkipunnerrustankoa, saatika tehdä sillä yhtäkään toistoa. En ollut ikinä elämässäni kyykännyt tai nostellut muuta kuin koulukirjoja. Olin lihasköyhä rimpula, voimaton kaikella tapaa. Lähdin niin nollasta kuin ihminen vain voi lähteä. Olin vielä viime kesänä aikamoinen luukasa, hyvästä henkisestä hyvinvoinnista huolimatta.
Tänään vetäisin mavea jo toistamiseen 65 kilolla. Kyykkäsin syviä hieman vajaa 50 kilolla. Viidenkymmenkilon rajapyykki tavallisissa kyykyissä on mennyt jo rikki. Tiistaina sain tehtyä ennätysmäärän toistoja tämänhetkisellä penkkimaksimillani, 35 kilolla. Käsipainopenkissä 12.5 kilon käsipainot tuntuvat jo melkein liian keveiltä.
Eivät hurjia lukuja ammattilaisille tai ammattilaisen silmän alla treenaavalle, pidempään harrastaneelle tai välttämättä sinulle. Mutta minulle lukemat merkitsevät hyvin paljon. Ne merkitsevät, että olen syönyt tarpeeksi, tehnyt jotain oikein, onnistunut, voittanut itseni. Sitä, että olen todellakin se Elina. Salitreenaus ei ole ollut avain tervehtymiseen, vaan lopullinen viimeistely. Sali ei ole oikea paikka sairaille, mutta voi olla tuki jo tervehtyneille.
Kumpaan kuvaan liittäisit sanat elämä ja voima?
Tänään eräs salin vakiokalustosta kysyi, miksi teen liikettä kun ei sulla ole makkaroitakaan. Ähelsin 25 kilon levypaino kädessä kylkitaivutuksia. Teen, koska haluan olla vahva. Vielä vahvempi kuin nyt. Niin vahva, että uskallan sanoa kaikki ajatukseni ääneen, nämäkin sanat. Haluan osata ilmaista itseäni muutenkin kuin vain kirjoittamalla. Tyydyin kuitenkin vain toteamaan yksinkertaisesti miehelle ei olekaan, haluankin lihaksia. Mieleni olisi tehnyt avautua myös siitä, kuinka kiinteytyminen ja liikunta makkaroiden vuoksi saa minut voimaan pahoin ja ajaa oksennusrefleksin partaalle.
Kumpaan tyttöön liittäisit sanat elämä ja onni?
Minä en häpeä menneisyyttäni. En kiellä sitä. Mutten voi sanoa olevani siitä rehellisen iloinenkaan. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni ja menneisyyteni on osa minua. Toisin sanoen olen ylpeä voitostani.
Vici. Ei tyttöä turhaan tatuoitu.
Elina Heidi Rinkeli 
Jösses! Ensinnäkin, hieno kirjoitus. Ja toiseksi, ihan huikea on tuo sun kroppasi nyt. Ihan pitää nyt sydän tähän heittää!
<3 Tuosta!
TykkääTykkää
Oot huippu ja saat olla ylpeä itsestäsi<3
TykkääTykkää
Luin tän jo toistamiseen ja bussissa mielessäni kulki vaikka mitkä ajatukset, jotka haluan sinulle kirjoittaa ja kommentoida 🙂
Ensinnäkin tulin ihan hirmu iloiseksi sun puolesta, mahtavaa! On ihanaa, että sun tervehtyminen ja hyvinvointi loistaa tekstistä läpi ja uskon, että muutkin saa näistä voimaa 🙂 Ainakin mua sun tekstit aina piristää ja tsemppaa (ikävä kyllä täälläkin vähän sh-taustaa, vaikkei noin vakavaksi saakka ehtinyttä)!
Ja tosiaankin lause ”Sali ei ole oikea paikka sairaille, mutta voi olla tuki jo tervehtyneille.” Pitää niin paikkansa! Itsekin vasta lähiaikoina sinne eksynyt ja se kyllä auttaa tiellä hyväksymään omaa itseään. Itse asiassa taidan olla aika ihana ja niin oot sinäkin<3
TykkääTykkää
Ihana, ihana postaus. Voi että, tuli niin hyvä mieli 🙂 Olet ihan mielettömän kaunis, terve ja hyvinvoivan näköinen nykyään, että ihan säteilet. En taustojasi sen tarkemmin tiedä, mutta siitä huolimatta tiedän, että sinä jos kuka ansaitsen onnen ja hyvinvoinnin kaiken kokemasi jälkeen. Olet ihan mieletön <3
Niin, ja eräs tuttu nimi tuli myös tekstistä vastaan… Katrinille taitaa kuulua ihan hyvää tosiaan – ainakin viime viikolla siltä näytti… Hän on kyllä mahtava 🙂
TykkääTykkää
-b
TykkääTykkää
Ihan mahtava teksti taas. Luin läpi monta kertaa ja tuli hyvä mieli 🙂 semmonen onnellinen olo sun puolesta ja myös itseni puolesta. Voin samaistua moniin sun kirjoituksiin ja ajatuksiin. Siksi niitä on varmaan niin mukava aina lukea.
Ja löytyihän tuolta tekstistä yksi tuttu nimikin. Katrin.
En tiedä onko kyseessä sama henkilö, mutta kuvailusi perusteella voisin niin olettaa. Aivan mahtava ihminen on hän 🙂
TykkääTykkää
Sä oot ihan mahtava. 🙂 Ei oo sanoja kertomaan miten paljon sua ihailen.
Kauanko sun syömishäiriöajoista muuten on?
TykkääTykkää
Ihana postaus! Piti taas ihan lukea useampaan kertaan. Sun asenne, tapa kirjoittaa ja käsitellä asioita ja siis ihan koko blogi on lukijallekin todella voimaannuttava. Inspiroit mua suuresti. 🙂 Olet upea!
TykkääTykkää
Apua, sydän Heidiltä! Aww, olen niin otettu:)) Ja kiitos!
<3
Hähää, tuosta ole hyvä sullekin 😉
TykkääTykkää
On kyllä hienoa tajuta, että saa tykätä ja olla ylpeä itsestä. 🙂 Kiitos, Senja!
TykkääTykkää
Todellakin olet ihana!! Me olemme! <3
Kiitän tästä ihanasta kommentista. Kuten aiemminkin olen sanonut, on aivan mahtavaa, kun joku kertoo saavansa jotakin irti kirjoituksistani. 🙂
Ja kiitos vielä erikseen siitä, että kirjoitit minulle ajatuksesi!
TykkääTykkää
Eikä! Luulen todella, että kyse on samasta Katrinista. Uskomatonta! Hän tekee kyllä niin arvokasta työtä. Saa viedä terveisiä;)
Ja kiitos Nette sanoistasi. ❤ Nöyränä otan ne vastaan. Ihanaa, että pystyin tuomaan hyvää mieltä sinulle. 🙂
TykkääTykkää
😀
TykkääTykkää
Aivan, minustakin hyvin usein tuntuu, että lukijani ovat hyvin samankaltaisia kuin minä – minulla onkin varmasti maailman parhaat lukijat, hehe! 🙂
Jos pääkaupunkiseudulla ei ole kovin montaa mahtavaa Katrin-ravitsemusterapeuttia, luulen tosiaan, että kyse on samaisesta henkilöstä. En ole uskoa tätä! 🙂 Oikea aarre, joka oli oikeastaan ainoa ammatti-ihminen, jolla oli merkitystä parantumisessani.
Kiitos ihanasta kommentista! ❤
TykkääTykkää
Kiitos. Sanasi merkitsevät tosi paljon Jasmin ja olen niistä otettu. Oikeasti. <3 Mutta en minä ole mitenkään ihmeellinen tai poikkeuksellinen - ihan jokainen pystyy samaan, jos vain haluaa. :)
Mielestäni juuri tämä kysymys on ollut aina todella hankala. Koska tervehtyminen ei tapahdu yhtäkkiä tai yhdellä kellonlyömällä (ja lisäksi tervehtyminen aaltoilee aika rankastikin), vaan terveeksi ikään kuin kasvaa pikkuhiljaa, on mielestäni tosi vaikea sanoa, kauanko ajoistani on aikaa. Kyllä olen ollut jo useamman vuoden hyvässä kunnossa, vaikka vaikeita ajatuksia onkin ollut välillä. Oikeasti vaikeista ajoista on vierähtänyt kyllä aikaa. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin tuntenut itseni täysin terveeksi. 🙂
TykkääTykkää
Tai no, täysin ja täysin. Ehkä paremminkin hyvin terveeksi. Heh.
TykkääTykkää
Niin ihana kuulla! Auttamisenhalu on kova (ihan kaikilla osa-alueilla, ei vain syömishäiriöiden osalta) ja olen onnellinen, että pystyn jollekulle tuomaan valoa päivään. 🙂
Kiitos, niin olet sinäkin upea! ❤
TykkääTykkää
Hassua, että löytyy tällaisia yhdistäviä tekijöitä. Katrin oli mullekin paljon enemmän kuin ravintoterapeutti. Hän hoiti oikeastaan itse terapeutin virkaa. Aivan uskomaton ihminen 🙂 ihan vain hänen takiaan harkitsin pitkään että alkaisin lukemaan ravintotieteitä 🙂
Mutta niin olet ihanan positiivinen ja vahva nainen. Se huokuu sun blogista. jatka samaa reittiä !
TykkääTykkää
Eksyin blogiisi ja törmäsin heti tähän mahtavaan tekstiin! Ehkä mahtava siksikin, että voi samaistua siihen.
Mutta kyllä sillä omalla halulla ja tahdolla saa uskomattomia aikaan. Ainakin joissain asioissa 🙂
TykkääTykkää
Kuulostaa aika loistavalta ravitsemusterapeutilta, tuli ihan hirvee halu päästä kyseisen pakeille, mutta ei taida ihan noin vain tollaseen olla mahdollisuutta. Elämäntäyteinen postaus 🙂
TykkääTykkää
Elämä, voima ja onni – yhdistän ne jokaikiseen kuvaan sun nykyisestä olemuksesta, sillä nuo kaikki sanat huokuvat niistä kuvista! Ja sun teksteistä ne loistavat ihan yhtä paljon, ja kuten oon aiemminkin sanonut, niin sulla todellakin on se kirjoittamisen taito, joka varmasti päästää jokaisen lukijan lähelle sun tunteita, kokemuksia ja ajatuksia. Mahtavaa! 🙂
Tiedätkö muuten mikä sun treeni- tai treeninjälkeisissä kuvissa on pistänyt positiivisesti silmään? Se, että sun kasvot punoittaa niissä – näkee heti, että tuo tyttö ei ole kyllä mitään parin kilon puntteja heilutellut! 😉 Harvemmin näkee samanlaisia punanaamoja kuin minä, ja tietenkään kaikilla ei naama edes punoita vaikka tekisi kuinka lujaa. Sulla kuitenkin kasvot kertoo jo siitä, että nyt on rautaa väännetty ja kunnolla! Ja nuo painotkin kertovat omaa tarinaansa, kropasta puhumattakaan – oot rautaa koko tyttö! 🙂
TykkääTykkää
Todellakin, ihan uskomatonta! Itse asiassa minäkin olen harkinnut ravitsemusterapeutiksi hakemista – luulen, että aika moni samankaltaisen läpikäynyt. Vähän täytyy opiskella vain kemiaa ennen hakemista:D
Ihana olet! Kiitos hirmusti. :))
TykkääTykkää
Tulin hirmu iloiseksi, kun päätit kirjoittaa minulle ajatuksesi. 🙂
Omalla, vahvalla halulla ja tahdolla todella pötkitään pitkälle monissa asioissa. Vaikeaksi asian tekee vain niiden löytäminen.
Kiitän vielä sanoistasi! 🙂
TykkääTykkää
Haastoin muuten sinutkin! http://isompihymy.blogspot.fi/2013/03/haastevastaus-ja-kuvia-vuosien-varrelta.html
TykkääTykkää
Ihana tuo sun banneri! 🙂 Millä oot tehnyt sen?
TykkääTykkää
Eikä vain kuulosta, vaan on! 🙂 Nyt en osaa sanoa mahdollisuuksiin juuta tai jaata, kun en tiedä tarkemmin hänen nykytilannettaan. Yksityiselle tosin periaatteessa pääsee kuka vain, jos on valmis maksamaan ja vastaanottoaikoja löytyy.
Kiitos hirmusti!:)
TykkääTykkää
Liina, kiitos aivan ihanasta kommentistasi. Olen lukenut tämän monta kertaa. Lämmitti niin kovasti. 🙂 On ihmeellistä, miten pelkkien kirjoitettujen sanojen voima voi olla niin valtava, monella tapaa! En oikeastaan osaa nyt vastata muuta kuin kiittää vielä. <3
Hei, käyn katsomassa hetiheti haasteen ja katson pystynkö siihen vastaamaan!
TykkääTykkää
Kiitän! (: Santtu sen tehtaili jajaja jollakin photoshopilla teki sen tietääkseni.
TykkääTykkää
Eikä, ja tällainenkin täällä! Hihiihh! ❤
TykkääTykkää