Uncategorized

Opittu ja totuttu joulu ja elämä.

Traditiot. Ne liittyvät tiukasti erilaisiin juhlapäiviin. Pääsiäisenä laitan yhäkin sukan roikkumaan keittiöön, juhannuksena haluan käydä saunassa ja lähteä katsomaan kokkoa, vappuna kinuan edelleen vappupalloa (koska itseostettuna se ei tuntuisi miltään), halloweenina haluan kuljeskella pimeässä, syntymäpäivänäni taas olla keskipiste perheessä. Jouluaattona, niin ylihuomenna, haluan herätä ajoissa katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa, koristella kuusta samalla ja olla lahjojen jakaja illalla (kuopuksen etuoikeus). Tavat ja tottumukset ovat minulle tärkeitä. Ne ovat osana luomassa tunnelmaa.
 
Asuinpaikka muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat, ajatukset muuttuvat, jollain tapaa minä muutun, äiti muuttuu, Joonas muuttuu ja Tumppukin muuttuu. Silti ihan aina, etenkin jouluna, tavoittelen sitä samaa tunnelmaa kuin aina ennen. Kelaan mielessäni läpi yhä uudelleen ja uudelleen sitä iltaa, kun veikan kanssa tuijotimme nenä kiinni ikkunassa pimeyteen ja tarkkailimme punaisia vilahduksia metsässä. Taustalla soi jouluyö, juhlayö ja nenässä tuoksui hyvä sintti (eli hyasintti). Mahanpohjassa kutkutti malttamattomuus ja jännitys, veikan salamyhkäiset kuiskutukset hiippalakeista. Nyt mutustelen muistoja ja tekisin ihan mitä vain, että saisin elää mennyttä vähintäänkin joka joulu uudelleen. Palata siihen iltaan ja pienen lapsen vilpittömään tunteeseen.
 
Mutta koska se ei ole mahdollista, haparoin mennyttä kohti tekemällä kaiken kuten ennenkin. Samassa järjestyksessä, samaan tapaan ja samalla pikku-Elinan innostuksella. Minun joulurauhani syntyy traditioista.
 
 
Tein Liinan ohjeella kikhernesuolakeksejä ja paketoin ne herkkujuuston kanssa joululahjaksi varamummilleni. 🙂
 
Olen lähipäivinä miettinyt paljon sitä, mitä olen elämäni aikana oppinut. Eniten olen oppinut äidiltäni, luulen sen olleen ihan tarkoituksenmukaista; en voi esimerkiksi sietää maiskutusta, koska meillä käytöstavat ruokapöydässä ovat olleet aika tarkat. Mutta on kuitenkin paljon, paljon asioita, joita olen tiedostamattani imenyt itseeni ja nyt vanhempana vasta kunnolla tajuan sen. Traditiot sijoittuvat näiden kahden välimaastoon. Tiedostettua ja tiedostamatonta. Herneet kuuluvat joulupöytään, vaikka harva niitä sitten kuitenkaan syö. Minä kerron tämän nyt ja muistan äidin kertoneen minulle silloin joskus, että niin oli mummilla tapana.
 
On ihan hyödyllistä ajatella omaa ajattelua. Miksi ajattelee jollain tapaa ja mitkä asiat ajattelua ohjaavat tai ovat aikoinaan ohjanneet. Totuttujen ja opittujen ajatusmallien kyseenalaistaminen on mielestäni tärkeää. Siitä voi syntyä uusia oivalluksia, sellaisiakin, jotka vaikuttavat merkittävästi elämään.
 
En ikinä ostaisi (jos ostaisin lööppilehtiä) Iltalehteä, vaan Iltasanomat. Minulla ei ole järkevää selitystä valinnalle. Ainoastaan totuttu tapa lapsuudesta. Äiti on aina käyttänyt hajusteetonta pesuainetta, en voisi kuvitellakaan omille vaatteilleni Arielia tai muuta hajustettua pulveria. Se on fudis. Selkäpiitäni karmii sana jalis. Arvatenkin veikoilta omaksuttua. Naisen asema on minulle tärkeä, oma-aloitteisuus ja itse pärjääminen myös. Aina en onnistu pitämään kynsiä siisteinä (koska olen liian kova touhuamaan ja rapsuttelemaan), mutta pidän kuitenkin siistejä kynsiä hyvin tärkeänä asiana. Jos ostan meikkejä, ostan lähes aina merkkiä Lumene tai tietyissä jutuissa hajusteetonta vaihtoehtoa esimerkiksi Cliniquelta. Tahtomattani paheksun hivenen kaupassa kailottajia ja tupakoitsijoita. Mopoissa ei ole mielestäni paljoakaan järkeä. Ostan ja juon aina rasvatonta maitoa, punaisesta tulee vain mieleen mummu. En ikinä pussituta pakasteita kaupassa ja salaa ihmettelen koko pakasteiden pussituskulttuuria.
 
Eivät elämään merkittävästi vaikuttavia asioita, mutta hyvin hauskoja kuitenkin tajuta. Ihan täysin automaattisia juttuja elämässäni. On kiva miettiä, mistä kaikesta minä koostun. Opitusta, omaksutusta, omista ajatuksista, totutusta, traditioista, pään sisällä pohditusta, muistoista, koetusta.

Yksi yö enää jäljellä. Olen paketoinut lahjat ja pieni, söpö kuusi on hankittu. Ensimmäinen joulu omassa kodissa, sillä viime vuonna skippasimme koko juhlan rantalomalla. Nyt vasta ymmärrän sen kaiken joulusiivoushössötyksen – ihmeteltyäni sitä ensin koko tähänastisen elämäni. Olin miltei jo stressaamassa, kunnes muistin, etten ikinä halua kasvaa yrmyaikuiseksi. 🙂

13 thoughts on “Opittu ja totuttu joulu ja elämä.

  1. Elina ihanaa, että vietät joulun kotona. Huomaatkos kuinka paljon edistystä vuodessa on tapahtunut? Minä ainakin huomaan! Ihania jouluperinteitä/tapoja/haluja sulla ja aikalailla samojakin kuin mulla. 🙂 Huomenna aamulla tosin lähden kaikista perinteistä poiketen aamuhölkän sijaan salille ja kauppahalliin hakemaan kalaa, mutta sen jälkeen joulupuurot, lumiukot ja julistukset tuijotan varmasti. Tän postauksen luettua älysin just että voi kamala etten oo pitkään aikaan kommentoinut, vaikka täällä linjoilla pyörinkin aina innolla lukemassa sun jokaisen postauksen. Joten halusin toivottaa oikein ihanaa, rauhallista ja nautinnollista joulua! Älä stressaa mistään, oot aivan upea tyttö ja oon niin onnellinen sun puolesta, että sulla menee jo aikas valtavan hyvin toivottavasti. 🙂 Olkoon tämä kommentti vaikka hyvin pikkuruinen joululahja multa sulle.

    Tykkää

  2. Voi Vilkku, ihana kuulla susta! En olisi arvannut, että olet täällä pyörinyt koko ajan – jotenkin luulin sun kadonneen blogimaailmasta. 😀

    Vuosi tuntuu menneen tavallaan hurjan nopeasti, mutta tavallaan tuntuu, että on ehtinyt tapahtua ihan kamalasti asioita. Ja juu, huomaan kehityksen. Viime ”jouluna” olin nääntynyt haamu rankan ja fyysisen työn vuoksi pitkälti, henkisesti olen kasvanut sitäkin enemmän. 😉

    Tämä oli aivan hurjan ihana joululahja, kiitos. ❤ Kunpa keksin antaa sulle jotakin - ainakin lähetän suuuuren halin täältä sinne. 🙂

    Tykkää

  3. Arvaa mitä, pakko kertoo että mulla on hassu tapa lukea sun postaukset ”vähän sieltä täältä” 😀 Ku en tiiä mistä kappaaleesta aloittaa, niin luen ne sekavassa järjestyksessä 😀 Pointti tulee kuitenkin aina selville!

    Tykkää

  4. Tunsin sen joulutunnelman, minkä kuvasit, kun tarkkailitte ikkunasta punaista vilahdusta. <3 Mulla on ihan tosi kova ikävä sitä sellaista viattomuutta ja innostusta, mitä pienenä jouluun parhaimmillaan liittyi. Nykyään en joulua edes vietä, mutta joka vuosi olen hirvittävän ristiriitaisissa fiiliksissä koko joulun suhteen ja voisin todennäköisesti kirjoittaa aiheesta vaikka kirjan. :'D Siinä on vaan jotain, mitä en osaa enkä kykene käsittelemään, johtuen taas vaikka mistä. Yleensä aina aluksi aika repivää, mutta sitten siihen jollain tavalla alistuu, kun päättää vain, että antaa joulun mennä suurilta osin ohi tänäkin vuonna. Ja se on ihan ok. :)

    Ihanaa joulua ihanalle Elinalle ❤

    Tykkää

  5. Kuvassa näkyy niin ihana tonttutyttö, etten ikinäikinäikinä voi kuvitella sen kasvavan yrmyaikuiseksi 🙂 Rentouttavaa traditiojoulua Elinalle!

    Ps. Nuo suolakeksit… :')

    Tykkää

  6. Hihi, juuri tuollainen elinamainen pieni Peter Pan -meininki ei ole pahitteeksi joulun alla eikä oikeastaan muulloinkaan. Tekee hyvää ja on paras yrmyaikuistumisen ennaltaehkäisijä. 🙂

    Myymi-tonttunen toivottaa varalta jo nyt aatonaattona oikein lämpöistä ja hymyntäyteistä joulua Elinaiselle näin: <3!

    Tykkää

  7. Ihunalta kuulostaa sun perinteet, ja hei, ei susta yrmyaikuista saa tekemälläkään:)
    Hyvää Joulua!

    Karkki;)

    Tykkää

  8. Pitkä lista on blogeja seurattavana bloggerissa, mutta vain muutama on niitä tärkeitä, mitä ei ikinä skippaa ja postauksia odottaa. Sinä olet yksi sellainen. Omaa blogiakin kutkuttaisi taas kirjoittaa, mutta kameran puute ja varsinkin sen ajan niin verottaa kovasti :/

    Ihana joululahja virtuaalihali ja varsinkin uudemman postauksen muistaminen. Olet ihana ja suuren suuri hali takaisin! Ihanaa joulua<3

    Tykkää

  9. Ymmärrän niin hyvin. Mullekin joulu on ihan aina myös todella raskas. Repivä ja sisältä raastava. Niin hirveästi tunteita ja muistoja. Joinakin jouluna ollaan skipattu koko juhla, nyt tuntuu taas ihan hyvältä viettää sitä. 🙂

    Kiitos. ❤ :') Teilläkin oli varmasti aika parhauspäivä. 🙂

    Tykkää

  10. Hihi, ei, ikinä ei yrmyaikuiseksi. 😀 Kiitos, toivottavasti joulu oli teilläkin rentouttava ja ihana!<3

    Ps. Namiii mikä resepti. ;D

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s