Voisin aloittaa tarinan kertomalla, mikä mielestäni on kaunista. Tai sauhuamalla nykymaailman kauneusihanteista. Tai vaikka niistä paineista naisena olla huoliteltu ja nätti. Always. Oikeastaan ei latteasti nätti, vaan upea. Käsittämätön ilmestys. Ja samaan hengenvetoon voisin jatkaa miesten ulkonäköpaineista, yhä yleistyviä, luulisin. Pyykkilautavatsaa ja lihaksia, rusketusta ja valkoisia hampaita – sukupuoleen katsomatta.
Samaan syssyyn, antaa mennä. Olin joka tapauksessa aikeissa kirjoittaa uudesta puhelimestani, tarkemmin sen ominaisuudesta. Kaunistusominaisuudesta kuvaa otettaessa. Valtavat silmät ja virheettömän sileä iho. Siltä se näyttää, jokaisessa otoksessa, kuului kuvattava nassu kenelle hyvänsä. Nyt jokaisella on mahdollisuus olla kaunis. Minullakin vastaheränneenä ja hikisenä salilla. Kuinka siistiä! No ei. Olin nimittäin miettinyt kirjoittavani sen(kin) (piilo)viestistä; ole vähän enemmän jotain. Tällä kertaa vaikka kauniimpi.
#moitulinjustsalilta #valvoinyölläaikamontatuntia #truestory
Olin ajatellut jatkaa luettelemalla juttuja, joiden avulla voit olla vähän enemmän. Jotain. Pitkähiuksisempi. Räpsyripsisempi. Varmasti jollain vekottimella hetkessä hoikempi. Myös töröhuulisempi. Tietysti myös lihaksikkaampi. Nykypäivänä aina jollain ilveellä oikeastaan ihan mitä vain enempi. Viisaampi? Onnistuu, ainakin paperilla.
Mistä olisin päässyt polttavaan puheenaiheeseen; paakkuisiin räpsyripsiin salilla. BB-housuihin ja siihen sellaiseen PT-lippiksiin, joka asetellaan päähän siten, että alta voi vilkuilla salamyhkäisen seksikkäästi. Olisin varmasti yrittänyt jollain tapaa ilmaista mielipiteeni moisesta, kuten toisetkin tuntuvat tekevän. Muaniinkuärsyttääsellanentepastelusalilla.
Olisin varmasti siirtynyt pohtimaan seuraavaksi Salikissan riimejä. Ja sitä musavideota, joka on tuntunut nostattaneen aikamoisen mylläkän tosielämän salikissojen keskuudessa. Hyikamalamitenalentavaa. Siis se räppäri! Sovinistisika. Vissiin kuulin jonkun sanoneen. Olisin ehkä jaaritellut aiheesta monta riviä. Ilman hymynaamahymiöitä. 😡
Luulen, että ajatuksissani oli myös kertoa yläkerran ukosta, joka kehtasi tipauttaa postiluukusta uhkaavasti kirjoitetun syyterivistön. Koskien meidän hoidossa käyvää hauvaa. Olisin aivan varmasti paasannut monen rivin edestä koko lippusen perättömyydestä, järjettömyydestä, naurettavuudesta ja totaalisesta hermojenmenetyksestä. En olisi luultavastikaan muistanut vetäistä henkeä ennen kuin olisin jatkanut kuvailemalla vastinettani tuolla yläkerrassa kökkivälle ukolle. Olisin kertonut sietäväni yleisesti aika paljon, mutten ikinä aiheetonta syyttelyä. Niin kuin en silloin hiljaisena pikkutyttönäkään ala-asteella, kun toinen laittoi penaaliini saksensa ja yritti lavastaa pienen Rinkelin varkaaksi.
#häirikkö
Jep. Olisin voinut. Olin ehkä jo aikeissa. Meinasin jopa. Mutta sitten kuitenkin.
En jaksa olla nipo. Senkin ajan voisin hymyillä. Tai tuntea edes jotain järkevää sisälläni. Ihan sama, vaikka puhelimessa on joku hassu sovellus. Antaa olla, se on oikeastaan aika hupaisa. Joskus on kiva näyttää alieniltakin. Niin ja minä pidän erilaisista ihmisistä – ihan kaikenlaisista töröhuulistakin. Jos toisen missio on kerätä mahdollisimman paljon katseita, se on ihan ok. Se ei ole minulta pois. Sen vuoksi yritän olla käyttämättä lauseenaloitusta mua ärsyttää. Koska ei oikeasti ärsytä. Minä vain vierastan sellaista käyttäytymistä. Enkä oikeastaan jaksa ottaa omaan nokkaani jostain riimittelystä. Ymmärrän huumorin, vaikken itse sentyyppisestä ehkä niin huvitukaan. Ja onhan koko Salikissa aika hyvä veto – huomiota artisti saa ainakin. Entäs se yläkerran höppänä. Antaa olla. En tipauttanut älä höpötä -vastinettani postiluukusta. Kirjoitin kyllä. Jos elämän sisältö on turhasta valitus ja vihaisen mielen levitys, niin okei. Ihan vain yksinkertaisesti okei.
Ajattelin, että käytän tiukkaa pipoa ainoastaan lenkillä. Koska se on pinkki ja aika hyvä pimeillä kaduilla. Toisinaan tekisi mieli napata vähän liian kireiltä ihmisiltä heidän omansa pois. Tai vaihtoehtoisesti löysätä kaulassa kiristävää krakaa. Kyllä se elämä kulkee ilman ainaisia huolenryppyjäkin. Niin, sitä tässä yritän vain selittää. Itsellenikin.
Siltikin.
Pidän ehkä vähän enemmän siitä puhelimen hymysiepparista. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
🙂
Karkki;)
TykkääTykkää
:–)
TykkääTykkää
Voi miten ihana teksti tää taas olikaan! Sulla on ihan loistava asenne elämään ja täytyis itsekin muistaa välillä pysähtyä ja ajatella juuri noin: etten ehkä jaksakaan olla tällä kertaa niin nipo. Onko sillä nyt niin väliä, jos joku tekee mun mielestäni hieman kyseenalaisen kappaleen tai ulkona on kylmempi kuin eilen? Vaikuttaako se loppupeleissä omaan elämään niin paljon, että sen miettimiseen kannattaisi tuhlata energiaa? Luultavasti ei. Joskus tällaisten päivänselvien juttujenkin tajuamiseen vain tarvitaan joku, joka on pohtinut näitä juttuja ensin ja saa toisetkin huomaamaan saman – tässä tapauksessa sut. Kiitos! Oot kyllä ihan mun idoli näiden sun silmiä avaavien ja täyttä elämää tihkuvien postaustesi kanssa! 🙂
TykkääTykkää
Tuo MUA ÄRSYTTÄÄ on tosi yleinen keskustelun aloitus nykyisin! Melkein alkaa ärsyttää kun toisia ärsyttää ihan kaikki 😀
Tosi hyvä pointti kyllä koko tekstissä. Kaikilla olisi paljon mukavampaa jos ei takerruttaisi pikkuseikkoihin 🙂 pipon löysäämistä kannatetaan siis vahvasti! Ihana asenne sinulla 🙂
TykkääTykkää
Maailmassa on niin paljon ärsyttäviä asioita, että jos kaikista ärsyyntyisi, ei muuta ehtisi tehdäkään. Minä en yleensä pidä rinkeleistä, koska ne ovat ärsyttävän mauttomia. 😀 Mutta teen poikkeuksen erään EH-rinkelin kohdalla. Se on nimittäin asenne-rinkeli! 🙂
– imyym
TykkääTykkää
Miten hienoon tilanteeseen tämä teksti tulikaan, oikeasti juuri nyt, tässä näin täällä sängyllä istuessani, tiukka pipo kiristää niin että kullallakin alkoi kraka kiristää…. Täytyy siis ottaa neuvosta vaari ja antaa olla ja hymyillä tietty 🙂
TykkääTykkää
Niin minäkin aina teen: pysähdyn ja mietin, etten jaksakaan olla nipo tai mutristaa suuta. Ei tosiaan aina tule automaattisesti, sellainen asenne on aika kovan harjoittelun tulos – ehkä toisilta tulee täysin luonnostaankin, kuitenkin harvemmin luulisin. 🙂 Hei, ihan mahtavaa, että teksti sai ajatukset liikkeelle. Ja kiiitos ihan hirveästi, ihania sanoja. :')
TykkääTykkää
Jep, niin on! Ja täytyy tunnustaa, että itsekin olen ennen käyttänyt sitä liian usein. Vaikka en ole edes tarkoittanut. 😀
Niinpä, löysä myssykkä on paras. 😉
TykkääTykkää
Hhihi, voi ei, ihana myyminen. :') Olen iloinen, että tämä rinkeli maistuu – joltakin!
Toisaalta, on kyllä myös kivaa, että elämässä ja maailmassa on olemassa myös OIKEASTI ärsyttäviä juttuja. Liian pehmoinen ja pyöreäkulmainen maailma tuskin pystyisi antamaan ihan hirveästi sitten kuitenkaan… 🙂
TykkääTykkää
Hymy nousi huulille täällä sängyllä väsyneenä pötkötellessäni. Ihan loistavaa, ihanaa, mahtavaa! :)) Erityisesti pidän lauseesta: tiukka pipo kiristää niin että kullallakin alkoi kraka kiristää. Sisällöllisesti tietenkin, mutta kovin kivasti myös muotoiltu, hehe. 😀
TykkääTykkää
Hei!
Eksyin blogiisi My cup of coffee -blogin kautta, ja pakko sanoa, että sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia, etkä pelkää tuoda niitä julki! Tällainen ote elämään minua kiinnostaa, joten jään seurailemaan, mitä mieltä olet seuraavaksi 😉 Nyt en valitettavasti ehtinyt vielä perehtyä tarpeekseni aikaisempiin kirjoituksiisi, mutta kunhan aikaa jostain yllättävästi tupsahtaisi, niin ehdottomasti pitäisi lukea tarkemmin!
TykkääTykkää
Heips! Hirmuisen kiva kuulla, lämpimästi tervetuloa! :)) On aina ihanaa, kun blogiin kerääntyy samanhenkisiä ihmisiä. Ja hei, itse asiassa, olen vilkuillut jo aiemmin oivallista blogiasi, varmasti vielä tarkemmin meneillään olevan leipomishuumani vuoksi, heh.
TykkääTykkää