oma elämä

Päätöksentekoa, please.

Jahkailija. Britatortun äärellä jutellessamme äiti sanoi, että olin sellainen jo pienenä tyttönä: punnitsin vaihtoehtoja ja noh, jahkailin. Toisin sanoen olin – ja olen edelleen – äärimmäisen huono päätöksentekijä. Ainakin seuraavanlaisissa tilanteissa: ostanko vai en ja uskallanko vai en. Myönnän, että minulla on toisinaan vaikeuksia valita kahden vaihtoehdon väliltä – joskus yksikin tuottaa tupon harmaita hiuksia. 

Äh, kun mä näen niin hyviä kuin huonojakin puolia lähes kaikessa. Mun puntarilla on taipumus asettua hyvin usein tasapainoon.
On tietysti olemassa se yksi asia, jota ei ole tarvinnut miettiä koskaan hetkeä kauempaa: toffee. Nimenomaan jätskimauista puhuttaessa.
Tällä hetkellä minulla on menossa harkinta-aika. Johtuen juurikin tästä pienoisesta ongelmastani päätöksenteon suhteen. Asetin itselleni jopa takarajan heinäkuun lopulle, enkä anna itseni luistaa siitä. Hah. Odotan oikeastaan jännittynein mielin päätöstäni, sillä tällä hetkellä en todellakaan tiedä, kumman vaihtoehdon puoleen kallistun. 
Toisaalta haluaisin ihan hirmuisesti heilautella puolelta toiselle olkapäille ulottuvia hiuksia, pitää arkena muutakin kampausta kuin tylsää lettiä ja olla jatkuvasti takertumatta päästäni erinäisiin paikkoihin. Mutta sitten toisaalta taas. Niin, pelkään katuvani hiusten napsaisua. Ja ovathan pitkät hiukset ihan komeat kaikessa pituudessaan. Eniten kuitenkin epäilyttää kai se, että olen jo tottunut olemaan se-pitkähiuksinen-Elina.  

Aa juu! Olenhan minä toki jahkaillut tässä viime viikkoina paljon muutakin. Päällimmäisenä mielessäni on ollut pähkäily housujen kanssa. Että alanko olemaan housuihminen vai en. Etenin jo hameista mustiin farkuntapaisiin ja itse asiassa jo niinkin pitkälle, että hankin kaappiini farkut. Ihan oikeat ja siniset. Huh. Ongelma on vain siinä, etten ole vielä päättänyt, vedänkö ne jalkaani muuallakin kuin vain kotona vai en. 
Lisäksi olen kesän aikana ehtinyt venkslata mielessäni myös sivuaine- ja suuntautumisvalintoja (on muuten loputon suo), Barcelonan matkaa (ehkä vastauksena ei ihan riitä lentolippuja maksettaessa) sekä valkaisevan hammastahnan ostoa (hei haloo, että haluanko valkoisemmat hampaat!?).
Samaan aikaan kaiken pyörittelyn ja huokailun keskellä olen kuitenkin aina ollut myös äkkipikainen ja malttamaton. Selkeästi keskitasoa isommin. Ja kyllä kai aika usein ajankin päätöksentekoani (ja -tekemättömyyttäni)  eteenpäin minulle ominaisella nyt heti -asenteella: että yritä nyt edes edetä sen valinnan kanssa. Muuten jahkailisin varmasti vieläkin. Aika monia asioita elämässä.
Olen jonkinmoinen äkkipikainen jahkailija. Jähkäilijä varmaan sitten.

Mutta leikkaisinko mä nuo hiukset?

17 thoughts on “Päätöksentekoa, please.

  1. Älä leikkaa ovat todella kauniit. Itselläkin joskus nuorena oli pitkät hiukset ja nyt lyhyillä hiuksilla saa koko ajan kampaajalla kulkea..

    Tykkää

  2. Ääks, olin jo melkein kallistunut napsaisun puolelle. 😀 Ehkä jahkailen vielä lisää. Harkitsin jossain vaiheessa otsatukkaakin, mutta just tuon kampaajalla ramppaamisen vuoksi hylkäsin sen ajatuksen.

    Tykkää

  3. Hehe, no hitsi, täytyy vielä sitten miettiä lisää. 😀 <3 Mä tosiaan pelkään, että katuisin, vaikka aika kovasti haluisinkin.

    Hmm ehkä voisinkin!

    Tykkää

  4. Kannattaa leikata!! Näytät kauniilta nyt, mutta osaan kuvitella, kuinka hymysi korostuisi ja loistaisi, kun tukka ei olisi ”tiellä”. Ja kuinka hyvin lyhyempi tukka sinulle sopisikaan!! Hiukset kasvaa AIIINA, mun mielestä niitä ei kannata potea 🙂

    Tykkää

  5. Otanko sakset käteen ja tulen sinne heti?! 😀 Tottakai voi leikata! Se on VAIN tukkaa! Se ei ole maailmanlopun aiheuttava asia, eikä siis ihan _oikeasti_ muutenkaan maailman tärkeimpiä asioita. Vain tukkaa. Ja se kasvaa aina takaisin.

    Älä jahkaile enää. Tee niin kuin SINÄ tahdot tehdä, äläkä niin kuin tuntemattomat tai puolitutut tahtovat sinun tekevän. Jos olit jo kallistunut pätkäisyn puolelle, go for it. Se on sun tukka, sun pää, sun elämä. Ei kenenkään muun.

    Ootan jo innolla näkeväni kuvia susta lyhyemmällä tukalla ja etenkin lukevani fiiliksistä. Uskon, että se on vapauttava kokemus ja uskon, että susta tulee entistä enemmän sinä.

    Ole vaan rohkea <3

    p.s. Näytät hyvälle farkuissa!

    Tykkää

  6. Leikkaa ihmeessä! Olisi kiva nähdä se lyhythiuksinen Elina. Sopisi varmasti 🙂 Ja oikein hyvältä näytät farkuissa! Terveisin Mia

    Tykkää

  7. Heh omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että anna mennä! Mulla oli tossa reilu vuosi sitten melkeen yhtä pitkä tukka kun sulla, ja muistan myös ton jahkailun kun tavallaan siitä ei raaskinut luopua (ja kun samanlainen jahkailija myös olen)

    No, sitten tuli isoja elämänmuutoksia ja teki mieli tehä jotain ”radikaalia” siinä yhteydessä, niin puolet lähti veks. Ja se fiilis! A. Kun tekee jtn ns rohkeaa b. Kun oikeesti tukka tuntuu ja näyttää paremmalta, ryhdikkäämmältä, jotenkin aikuisemmalta! Siitä lähtien oon mennyt tällä puolipitkällä, tai no kai jonkun mittapuun mukaan yhä pitkällä (yli olkapäät yhä) mallilla, enkä enää kyllä luovu:)

    Ja muuten, pitkästä tukasta luopuminen taitaa olla jonkunlainen virstanpylväs nuoren naisen elämässä, tätä ilmiötä alkoi nimittäin olla omassakin kaveriporukassa kun porukka alkoi ylittää kahtakymppiä;p

    Sanoisin että anna mennä vaan! Ja jos kaduttaa, kyllä se takas kasvaa:)

    Tykkää

  8. Nuo nykyiset pitkät hiukset ovat aivan älyttömän uoeat – sopivat sulle niin hyvin! 🙂 mutta jos päädyt leikkaamaan niin ainahan ne takaisin kasvavat jos paluu vanhaan tyyliin houkuttelee 🙂 mutta lyhyemmätkin sopis sulle varmasti tosi hyvin!

    Ihanaa kesän jatkoa,
    Terveisin blogisi pitkäaikainen lukija (joka ekaa kertaa uskalsi kommentoida) :–)

    Tykkää

  9. Totta kyllä, kasvaahan ne hiukset takaisin. 🙂 Mä luulen myös, että lyhyetkin sopisi ihan hyvin mulle. Hihi, mun täytyy vähän vielä miettiä. Kiitos kommentista. ❤

    Tykkää

  10. Haha apua, kohta varmaan ilmestyt Cittarin kassajonoon sakset kädessä. :'D

    Niinpä, hiuksiahan ne vaan on, ei sen ihmeempää. Mä vain olen tällainen jahkailija, hihi. Ja toki teen siten, miten itse haluan: äiti aina sanoo, että miksi kysyn neuvoa jahkaillessani, kun en kuitenkaan valitse sitä vaihtoehtoa, jota mulle joku toinen ehdottaa. 😀 Tykkään vain kuulla muiden ajatuksia asiasta. 🙂

    Kiitos tsempeistä Heidinen. ❤ Varaan kampaajan joka taupauksessa, joko pätkäisen tai vain tasoitan, heh.

    Tykkää

  11. Heeei, olipa kiva kuulla sun kokemuksesta, Senja! 🙂

    Mä niin pystyn kuvittelemaan tuon tunteen! Vaikka mulla ei mitään suurta elämämuutosta olekaan menossa, niin kaipaan silti kai jotain pientä radikaalia juttua elämään, heh. Jotain uutta ja jännää! Voihan se tietysti olla jotain muutakin kuin uudet hiukset. 😀 Saa nähdä!

    Niin muuten, olet varmaan ihan oikeassa! Hassua, en ole edes tullut ajatelleeksi tuota, että hiusten lyhentäminen liittyisi jotenkin aikuistumiseen. 😀 Mutta nyt kun ajattelen, mun mielestä ”vähän vanhemmilla” ihmisillä ei-niin-pitkät hiukset on selkeästi tyylikkäämmät.

    Sulle sopii niin hyvin puolipitkät, ne on kauniit. ❤

    Tykkää

  12. Voi kiitos, ihanasti sanottu. 🙂 On nämä nykyisetkin tietysti kivat, vähän tylsiltä tuntuvat vain joskus, heh. Voisin tietysti opetella tekemään joitakin kampauksia, olen niin huono laittamaan hiuksia.

    Sitä samaa sulle, Venla! Ja ihanaa, kun kommentoit! 🙂

    Tykkää

  13. Farkut ♡ ehdottomasti muuallakin kuin kotona päälle! 😉

    Ja hiukset. Varmasti pähkäiltävää riittää 😀 kuinka paljon olit ajatellu leikkaa? 🙂 Mä joskus pätkäsin mun pitkän tukan iha lyhyeksi (niinku naisten tukaksi oikeesti lyhyeksi) ja kaduin sitä kyllä.. Mut sen jälkeen kun oon pätkiny välillä pitkiä hiuksia vain lyhyemmiksi niin on saanu kivaa uutta tyyliä mut ei oo harmittanut et olis liian lyhyt tukka.

    On nää vaikeita 😀

    Tykkää

  14. Hehe, sä niin ymmärrät tämän farkkuasian. ;D <3

    Jep, riittää tosiaan. Mä ajattelin johonkin tuohon olkapäille asti, mutta siis ainakin latvoista ”vähän enemmän kuin tasoitusta”. Hei mä en edes tiennyt (muistanut?), että sulla on ollut niin lyhyet hiukset! Mutta joo, on nää kyllä niin vaikeita asioita – tai sitten me vaan tehdään näistä niin vaikeita. 😀

    Tykkää

  15. En oo koskaan halunnu julkaista kuvia niistä hiuksista ku kadutti tosiaan aika pian leikkauksen jälkeen 😀 se oli siis vuonna 2009 / 2010 about.

    Mut lyhyemmäksi leikkaaminen on Varmasti kivaa vaihtelua! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s