Hyvä Elina,
sinä, joka jaksat ihmetellä.

Älä koskaan anna itsesi kyllästyä vikkeliin jalkoihin, äläkä hämärän tuomaan kutkuttavaan kohinaan kehossa. Älä koskaan lopeta hyppelemästä valotolppien varjojen yli – lentävissä ajatuksissasi ainakaan. Ethän koskaan aio opetella olla jänskäämättä pilkkopimeää pätkää peltojen keskellä. Älä koskaan luovu hymystä ylämäelle, äläkä suurista silmistä taivaanrannalle. Älä koskaan lakkaa kuulemasta veden liplatusta tai tantereen töminää askeleesi alla. Älä milloinkaan luisu katsomaan tuttua reittiä suurpiirteisesti.

Älä koskaan kyllästy pieniin, pienelle ihmiselle suuriin asioihin.
Annathan arvon eläväiselle mielelle ja sen säilymiselle.