Ensi viikolla tämä tyttö lähtee maailmalle, nimittäin suklaan luvattuun maahan Belgiaan!
Ja kaikesta tästä saan kiittää kampaajaani, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Juttelin eilen luottokampaajani Heidin kanssa niitä näitä ja mainitsin ohimennen äidin työmatkasta Brysseliin (uskotaan siis äidin kanssa molemmat hiuksemme Heidin käsiin). Heidi sitten heitti, että kai minä lähden matkalaukussa mukaan. No tottakai, pitää vain hankkia reilumpi vetolaukku, naureskelin. Hetken siinä hymähdeltyäni koin suoranaisen valaistuksen: vaan miksipä ei? Äitihän innostui asiasta valtavasti ja lupasi, että matka voi olla aikainen synttärilahjani. Varattiin onneksi minulle ihan oma istumapaikka lennolle, ettei tarvitse sinne laukkuun ängetä 🙂 Täytyy sanoa, että miniloma tulee kyllä juuri oikeaan saumaan koeviikon loppuun! Lähtö on ensi torstaina ja palataan takaisin onneksi niin, että ehdin juhlistamaan lauantaina ystävien ja serkun ylppäreitä.

 Itse ajattelin keskittyä lähinnä shoppailuun ja muuhun tärkeään –  sillä aikaa kun äiti on kokouksissa. Ainoa asia mikä tässä mättää on se, että pelkään ihan järjettömästi lentämistä. Viime lomalla lentoemäntä tuli erikseen luokseni ennen koneen lähtöä ja kysyi onko kaikki hyvin, kun kuulema näytin niin kalpealta. Siinä vaiheessa olin niin paniikissa, että olin valmis syöksymään ulos koneesta (onneksi olin jo hyvissä ajoin vetäissyt turvavyön niin tiukalle, että aikomukseksi se jäi). Pointtina siis se, että olen oikein leppoisaa ja mukavaa matkaseuraa 😀

luottoystävät

Olen kyllä ihmeellinen: että osaankin ottaa stressiä sellaisesta asiasta kuin lomamatka! Taitolaji tosin sekin. Eilen ryntäsin lenkille heti äidinkielen kokeen jälkeen päästelemään ylimääräisiä höyryjä pois. Kun vetäisee luottoystävät jalkaan ja laittaa napit korville, ei turhille höpö-ajatuksille jää tilaa. Lenkkipolku on oma tapani selkeyttää ajatuksia. Ehkä se auttaa tähän matkastressiinikin…

Oli pakko napsaista kuva meidän ahmatista (taas) pahanteossa. Viimeksi lähti suklaat käsilaukusta kävelemään (vetoketju oli takuulla kiinni!) ja tällä kertaa eväsleipä muovirasiasta. Ei voi sanoa kuin että viisas koira. Nyt jos ydinvoimala posahtaa ja tulee elintarvikepula, ainakin meidän hauvalla on muonaa varastossa takapihalla (haudattuna kukkapuskiin)… Äskeisen oli siis tarkoitus olla vitsi – ettet vain ota sitä ihan tosissasi 😉

 Tervetuloa pakkaset ja lumi. Uusi ihanan pehmoinen pipo tupsulla check, lämpöinen villapaita check ja fleecellä vuoratut legginsit check.

Kaksi ja puolituntisen kampaajakäynnin lopputulos. Hiukset vaalenivat ja ilme on taas paljon kirkkaampi. En antanut tehdä muuta kuin leikata kuivat latvat pois ja ihan vähän keventää. Mielestäni hiukseni näyttävät nyt taas niin terveiltä, ettei niiden kanssa kannata alkaa säätämään mitään ihmeellistä. Olen kyllä arponut leikkauttaako vai ei otsatukka, mutta vielä ainakaan en uskaltanut sitä tehdä. Lisäksi uusi asia pakko saada -listalle: ihana, toffeen tuoksuinen selvitysaine hiuksille (merkkiä en muista tähän hätään), jota testasin kampaajakäynnillä. Oijoi, olen koko eilisen illan ja tämän päivän nuuhkinut hiuksiani 🙂

Ps. Päivän naurut sain eilen seuraavasta lyhyeestä, mutta koomisesta keskustelusta facebookissa: