Tai jos tarkkoja ollaan, niin klo 14 kieppeillä olen vissiinkin putkahtanut maailmaan – tasan 19 vuotta sitten. Aika hurjaa. Äiti sanoi aamupalapöydässä, että voisin ihan hyvin olla 12-vuotias – siis että näytän ihan pikkutytöltä. En sitten tiedä pitäisikö ottaa loukkauksena vai kehuna.
Eräs ystäväni kertoi jokin aika sitten potevansa jo ikäkriisiä, sillä oli löytänyt kasvoiltaan selviä ryppyjä. Siinä sitten kummastelin asiaa, enkä osannut sanoa oikein mitään, sillä itse tunnen olevani ennemminkin teinityttö kuin järkevä aikuinen…

Aamulla äiti yllätti ja toi lahjat sänkyyn. Alunperin sovittiin, että lentolippu Brysseliin on syntymäpäivälahjani, mutta olihan se ostanut sitten vielä lisäksi ihastelemani toffeen tuoksuisen selvityssuihkeen (Tigi) ja joulunpunaisen oloasun vilukissalle. Joskus tuntuu, että minulla on ihan liian kiltti äiti… 🙂

Perjantaina juhlat menivät loistavasti: tunnelma oli rento ja välitön – ainakin minä nautin täysin rinnoin! Oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa oikein kunnolla, sosiaalinen elämä on todellakin jäänyt vähäiselle koulukiireiden vuoksi. Tapasinpa uusia tuttavuuksiakin, kun ystäväni toi uuden (no ei se nyt uusi enää ole, viime tapaamisesta on vain kulunut niin hävyttömän pitkä aika) poikaystävänsä näytille – pääsi läpi! Ohessa julkaisukelpoista materiaalia illasta.

 Taiteiltiin Ässän kanssa aika minun näköinen täytekakku: vaaleanpunainen, timanttiströsseleillä ja vaaleanpunaisilla possun päillä koristeltu tiramisu-vadelma-kakku. Onnistunut niin ulkonäöltään kuin maultaankin!

Osa ehti karata ennen perinteistä yhteiskuvaa. Huomaa, että ollaan kaikki siirrytty (tai ainakin siirtymässä) aikuisuuten, sillä todella moni joutui lähtemään aikaisemmin tai ei päässyt ollenkaan paikalle työkiireiden vuoksi. Hyvästi huoleton lapsuus!

Ihanaisten välissä on helppo hymyillä! Lähes kaikkiin nykyisiin ystäviini olen tutustunut lukiossa -vain pari on yläasteajoilta.

Meidän ydinryhmän kolme hassua – loput kolme höpsöä puuttuivat juhlista. Mainitsin kutsussa, että lämmin halaus riittää lahjaksi. Mielestäni ollaan jo niin isoja ihmisiä, ettei lahjavuori ole tarpeen. Paras lahja on saapua itse paikalle. Olihan hassut silti ostaneet lahjan minulle – ja todella tietävät mikä ilahduttaa: lahjakortti VeroModaan tulee tarpeeseen! ❤