(Aamu)päiväni Judena

Viikonloppuja!
Penkkarit oli ja meni, mutta hauskaa oli! Eikä nuhainen nenä tai kipeä kurkku laimentanut ainakaan minun tunnelmaani. Edellisessä postauksessa kuvasinkin jo hiukan perjantaiaamun tunnelmia: en malttanut yöllä nukkua ja pomppasin ylös jo viiden aikoihin:D Se on jopa minun kaltaiselleni aamuvirkulle aika hieno suoritus!

Huristelin sitten Rosalle seitsemäksi. Rosan sijaan oven tuli avaamaan Sherlock, ja täytyy kyllä sanoa, että olin ihan äimänkäkenä: niin vaikuttava oli yhdennäköisyys Robert Downeyn esittämän Holmesin kanssa. Ystäväni oli siis todella herännyt aikaisin maskeeraamaan itseään:D Hiukan epäilytti, miten minusta saadaan yhtä komea kuin Jude Law. Olen kuitenkin tällainen aika naisellinen tapaus heh. Sänkisienet ja kulmakynät otettiin käyttöön ja kyllä jotain yhdennäköisyyttä oli havaittavissa, vai mitä olette mieltä?:)

Lopputulos siis tässä…

…no ei, vitsivitsi. Olisin ehkä hiukan pelästynyt, jos peilikuva olisi noin miehekkäältä näyttänyt:P

Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin näiden jälkimmäisten kuvien Watson näyttää hieman pienipäiseltä rusinapäältä:D

Äiti muuten pelästyi, kun tulin päivällä lukiolta kotiin. Ei meinannut päästää sisälle haha. Kuulemma Rosan äitikin oli ihmetellyt, kuka karski karvakäsi nyt tulee iskemään häntä, kun Rosa oli törmännyt äitiinsä kotipihallaan:D

Omasta mielestäni oli kiva pukeutua mieheksi. Tai siis älkää käsittäkö väärin:D Tarkoitin ensimmäisellä lauseella sitä, että taas tänäkin vuonna nähdyt minimittaisissa hameissa keikistelleet punahilkat ja poliisit (ketään siis haukkumatta tai erikseen leimaamatta, ihan yleisesto tarkoitan) antavat (omasta mielestäni) helposti sellaisen halvan, mauttoman vaikutelman. Mutta kukin tavallaan, makuja on monia:)

”Ai mitä, onks tämä pommacia??”

Penkkaripäivä alkoi perinteisesti rehtorin kyyditsemisellä lukiolle. Viime vuosina rehtori on kuskattu esimerkiksi traktorin kauhassa ja moottoripyörällä, viime vuonna hulppeasti helikopterilla. Tänä vuonna uusi reksi tuotiin koululle juhlallisesti mopoautolla (kuulemma, itse istuin sisällä, sillä pelkäsin vilustuvani lisää:D).

Sitten aamu jatkui abien aamupalalla ja vatsalihaksia koettelevalla abishowlla. Mielestäni show oli hauska ja sai ainakin minut nauramaan. Vaikkakin täytyy myöntää, että viime vuonna ysikakkosten abishow oli ehkä vielä parempi. Päätettiin jo aiemmin, ettei Rospan kanssa lähdetä tänä vuonna rekan lavoille palelemaan. Jotenkin se ja abiristeily ovat sellaisia kerran elämässä -juttuja.

Abishown juontajat

Nelivuotiset

Haastavinta Watsonina oli pitää pokka vakavana. Välillä rooli vähän rakoili..

Kristakin tuli käväisemään lukiolla (=nauramaan meille), vaikka sai valkolakin päähän jo syksyllä.

Vanhanaikainen Sherlock? Ei, vaan Pink Pantterin tarkastaja.

Ja loppuun vielä kuva illan penkkarijatkojen meikistä ja asusta. No eiii, vitsivitsi (anteeksi J-P on vaan niin loistava!). En valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, kun tälläydyin iltaa varten ja nyt turvottaa – eiku siis harmittaa. 😦

Kuitenkin, jatkot paikallisessa ravintolassa Cantina viva Zapatassa oli just loistavat. Käytännössä tanssin koulustressin pois! Yöllä myös tuntui, että flunssakin vihdoin antaa periksi ja meninkin sitten kotiin raahauduttuani facebookissa julistamaan, että flunssa paranee bailaamalla;D Vaan eikä mitään, täällä makaan nyt kuumeen rajamailla, hups. Samalla taisin tartuttaa Rosallekin tämän kurkkukivun…

Mukavaa viikonloppua kaikille!:)

xx ET

Ps. Abit, joko olette saaneet alustavia pisteitä tekstitaidosta ja kuunteluista?