Uncategorized

Ylioppinut

Ei eilistä tarvitse kuvailla muulla adjektiivilla kuin unohtumaton. Minun päiväni. Palkinto neljän vuoden uurastuksesta. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka onnellinen olin ja olen edelleen. Oli ihanaa, että lähes kaikki vieraat pääsivät tulemaan ja tunnelma oli ainakin omasta mielestäni lämmin hieman koleasta ilmasta huolimatta. Muutoinkin juhlat menivät ihan nappiin: ruokatarjoilu pelasi ja ennen kaikkea maistui, koristeilla juhlatilasta saatiin kotoisa ja omannäköiseni, vieraat vaikuttivat viihtyvän – oli helppo hymyillä koko suu korvissa koko päivän:) Tosin myöhemmin illasta suupielet alkoivat (kilpaa pohkeiden kanssa) hieman kramppaamaan, heh.

Lukiolla juhlatilaisuus kesti parisen tuntia ja voin kyllä sanoa, että jännitti todella paljon. Jalat löivät loukkua ja pelkäsin kompuroivani korkkareilla:D Kunnialla todistuksen hausta kuitenkin selvisin, vaikka en jännitykseltäni siitä paljon mitään muistakaan.

 
Hiukan jännittää ennen lukion yo-juhlaa. Kuten aiemmin jo kerroinkin, yo-mekkoni oli hankittu tuttavamme Mecco-putiikista, eli samaisesta paikasta kuin vanhojentanssimekkonikin. Parin viikon takaisesta pienestä mekkokriisistä huolimatta olin tosi tyytyväinen koko kokonaisuuteen ja mieltä lämmitti, kun moni tuli kehumaan valintaani:)

Rippilahjaksi saatu Kalevalan Vanamo-nilkkakoru. Juhlavarustus päästä varpaisiin.

Päivän juhlakalut. Nyt on meidänkin urakka ohi.

Tiivis ja tiheä tunnelma. Lukiossa sisällä ei ainakaan tullut kylmä. Sadekin loppui (tai ainakin taukosi) juhlan aikana.

Pulssi veteli varmaan aikalailla samoja lukemia kuin ylämäkispurteissa lenkillä…

Tässä kuvassa näköjään otan todistuksen vastaan ihan oikealla (eli siis vasemmalla) kädellä. Jotenkin itselläni on sellainen mielikuva (tosin hatara sellainen), että onnistuin sähläämään käsieni kanssa ennen todistuksen saamista käteen:D Huolimatta siis siitä, että olin toistellut itselleni koko aamupäivän mantraa ”ota vasemmalla, kättele oikealla”.

Isoveikka (ja Dolce&Gabbanan puku) ❤

Malja ylioppineelle, minulle!

Alkumaljat tietysti juhlien väriteeman mukaan.

Perhekokous. On harvinaista herkkua saada kaikki perheenjäsenet yhtä aikaa saman katon alle – ja vieläpä sovussa.

Pikkuväkeä. Hassua, miten vuodet vierivät niin nopeasti, että välillä tuntuu, ettei oikein edes ennätä niihin kunnolla mukaan. Enää en ole suvun nuorin, vaan malli pienemmille, serkkujen lapsille. Naapurin pikkuinen tyttö oli valinnut ylleen lähes samanlaisen mekon kuin minä. Olimme sitten yhdessä prinsessoja.

Paras ystäväni kirjoitti jo vuosi sitten ylioppilaaksi ja totesikin, että hänestä tuntuu nyt minun juhlissani ihan isosiskolta. Ihanaa, nyt minulla on kahden isoveljen lisäksi myös isosisko, haha<3

 Illalla virallisten juhlien jälkeen lähdettiin ystäväporukalla Helsinkiin Tivolin Lakkiaisbileisiin. Vaihdoin jatkoille toisen mekon, sillä valkoinen ja leveä prinsessamekko on hiukan riskialtis päättärijuhliin:D Kuvassa jalassa on vielä korkkarit, jotka kyllä vaihtuivat aika nopeasti balleriinoihin. Jatkomekon löysin Veromodasta ja rakastuin erityisesti helmistä kirjailtuun kaula-aukkoon.

Lakki päähän ja menoksi!

Jotenkin tyhjä olo nyt, kun juhlahumu on laantunut. Eilistä odotti niin kovasti, pitkään ja hartaasti, järjestelyt täyttivät päivät ja nyt yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Tänään aamulla olin kuitenkin vielä juhlatunnelmissa ja söin aamupalaa lakki päässä:D Onneksi muistot säilyvät.

2 thoughts on “Ylioppinut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s