Uncategorized

Syttyihän se kokko lopulta

Juhannuksen juhlinnan jälkeen tavallinen arki kutsuu taas, vaikka mikä estää, etteikö arkikin voisi olla yhtä juhlaa, heh. Minun arkipäiväni (oikeastaan mukaan lukien viikonloputkin) täyttyvät tästä eteenpäin työnteolla ainakin pitkälle elokuuhun. Olen kuitenkin enemmän kuin innoissani siitä – saa nähdä, ovatko tunnelmat samat vielä tämän viikon päätteksi! Ensimmäinen työpäivä ainakin oli jätte mukava, vaikka sainkin valmistaa koko vuoron aikana vain yhden hodarin. Työkaverit sen sijaan olivat huippuja! Toivon mukaan sää paranee lähipäivinä, jotta pääsen pyörittelemään hattaroitakin.

Meillä etelässä asuvilla kävi mäihä juhannussään suhteen. Aattohan oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen! Terassilla juhannussaunan jälkeen vilvoitellessani en löytänyt pilven pilveä taivaalta ja hiuksetkin kuivuivat pikavauhtia auringossa juhannusateriaa odotellessa. Joka muuten saatiin valmistettua sitten loppujen lopuksi kunnialla. Tarinahan menee näin.

 Max-tarjoilija:D

Käsky kävi, että saunan jälkeen sain vain rentoutua terassilla, siemailla ehkä hieman Pepsa maxia, ottaa aurinkoa ja selailla uutta Fittiäni. En saanut siis uhrata ajatustakaan ruoanlaitolle, vaan valmiin ruokapöydän piti odottaa minua. Noo, pikkuisen epäilin jo alussa, että saan odottaa ruoka-annostani tovin (=seuraavan päivään), mutten viitsinyt häiritä kokkia ja annoin hänen touhuta rauhassa keittiössä. Kunnes kuului oho, hups, noo ei haittaa. Siinä vaiheessa oli pakko käydä tekemässä tilannekatsaus: Kokki Kolmonen ja kokonaisilla pippureilla kyllästetty pastakastike. Oli tainut vähän hölähtää. Olin kahden vaiheilla: toisaalta teki mieli itkeä kurnivaa vatsaa ja syömäkelvotonta kastiketta, toisaalta taas revetä nauruun. Onhan se vähän koomista, kun toinen tosissaan yrittää ja yrittää, haluaa yllättää ja kaikki meneekin mönkään:D 

Herq! Paistettua banaania vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

Saimme me murkinaa sitten lopulta pöytään, kun hieman avustin kauhan varteen tarttumisessa, heh. Ja jälkiruokahan valmistui aivan suunnitelmien mukaisesti, siihen ei tarvittu naisen kädenjälkeä.

Ystävämme M&M tulivat viettämään hieman myöhemmin kanssamme juhannusiltaa. Emme olleet suunnitelleet sen erikoisempaa ohjelmaa. Tuntui, että kaikki olivat sen verran väsähtäneitä, että istuskelu, jutskailu ja kokko riittivät mainiosti. Täytyy myöntää, että oli siinä vähän taistelemista, että sai silmät pysymään auki kokon sytytykseen asti, haha. Tosin syytän väsymystä vieraasta sängystä ja toisten kodista, kotona nukun useimmiten kuin pieni porsas:)

 Ai, miten niin väsähtänyttä porukkaa? Taitaa ikä alkaa jo painamaan:D Eikös kakskymppistä ole perinteisesti pidetty sinä käännekohtana, kun aikuisuus alkaa ja nuoruus loppuu.
 

Mietittiin siinä kokon sytyttämistä odotellessa, miten hassua onkaan, että ihmiset kerääntyvät töllistelemään jotain palavaa lautakasaa ja juuri tänä tiettynä päivänä. Ja se kokkohan on aivan pakko nähdä joka juhannus, vaikka suoraan sanottuna aika moni näytti kovin vastentahtoiselta hyttysiä mäiskiessään kokon juurella. Ihmiset ovat hassuja. Me olemme hassuja. Mutta ehkä se on se perinne, jonka vuoksi keskikesän juhla ei ole kokonainen ilman sitä palavaa lautakyhäelmää.

Hetki maltettiin katsella palavaa kokkoa ennen kuin paineltiin kukin pehkuihimme. Rauhallisen mukava juhannus takana ja se passasi ainakin minulle. Millaisissa merkeissä muiden juhannus sujui? Riehakkaissa vai rauhallisissa? Toivottavasti ainakin mukavissa:-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s