Työjutskuja

Nyt on taas elämässä menossa sellainen samaa rataa kulkeva seesteinen vaihe, että postauksetkin alkavat muistuttamaan aikalailla toisiaan. Päivät kuluvat suurilta osin töitä tehden. Tälläkin viikolla minulla on vain yksi vapaapäivä, joka muuten oli ja meni jo keskiviikkona sateisissa merkeissä, murr. Elämä on niiin aikataulutettua, kun vielä yritän tunkea johonkin väliin edes hiukan sosiaalista elämää ja liikuuntaa (joka kyllä hoituu melkeinpä jo töissä ja työmatkoilla:D). No, mutta en valita. Yksi vaihe tämäkin on elämässä ja otan tämän kokemuksena.

Sitä paitsi, ihan hyvin olen onnistunut järkkäämään timetableani, sillä odotettavissa on muutamia extramukavia juttuja, kuten Summer Sound, kesäteatterireissu Turkuun ja yksi kokonainen vapaapäivä, jolle en ole vielä sopinut mitään! Ehdotuksia otetaan vastaan, haha!

Menin oikeesti ihan jäihin eilen töissä, kun eräs asiakas rupesi puhumaan minulle (vaikeaselkoista) riikinruotsia. Öhöm, meinasi sormi mennä suuhun. En ollut yhtään valmistautunut (henkisestikään)! Kirjoitinhan minä keväällä ruotsista eximian, mutta ei kieltä ole tullut sen jälkeen oikein käytettyä – ja eihän siellä ylioppilaskirjoituksissa mitään kommunikointitaitoja testattu. Kyllä minä nyt osaisin niihin reagoida, kun saan rauhassa miettiä (seliseli).

Ja sittenhän niitä ruotsinkielisiä rupesi virtaamaan. Seuraavaa aloin palvelemaan vikkelästi englannilla, ennen kuin hän ehti aloittaa tilauksen ruotsiksi, haha:D Pitäisi varmaan ruksata se Ruotsin lippu pois henkilökortista tai sitten opiskella huvipuistosanastoa. Ei minulla ole hajuakaan, mikä joku hattara tai hilejuoma on ruotsiksi! Tuossa riikinruotsitapauksessa sain selvää vain sanat sockerjotain ja två – päättelin sitten, että asiakas halusi kaksi hattaraa ja osui oikeaan. No joo, sittenhän hän halusi vielä växla pengar, hehe. Meni vähän vielä monimutkaisemmaksi.

Toinen kriisi töihin liittyen on vaatetus. Siis työmatkavaatetus. En kehtaa ihan minkä näköisenä tahansa (=niissä kotirytkyissä) reissata junalla, mutta toisaalta en halua laittaa päälleni parempia asujani, sillä kumminkin joka kerta töistä lähtiessäni haisen ihan ranskiksilta ja voin kertoa, että se tarttuu mukavasti vaatteisiin:D Yhtenä iltana juna oli taas kuin sardiinipurkki ja säälin todella kanssamatkustajia, jotka joutuivat tuoksuttelemaan minusta lähtevää rasvan ja esanssin sekoituksen lemua, yöks.

No juu, nämä nyt näin vähän vitsillä kerrottuna. Ei ole niin vakavaa – ja eihän tätä loppujen lopuksi kovin kauaa enää kestä:)

Autossa matkalla asemalle. Äiti ajaa niin kovaa, että ikkunoistakaan ei erota maisemia, vain vauhtiraidat!;)

Jos vielä yhden jutun jaksatte lukea työasioista, niin lupaan sitten (hetken) pitää suuni kiinni tällaisista asioista. Sain nimittäin työhaastattelupyynnön erääseen aivan mahtavaan kahvilaan. Ilmeisesti he hakevat nyt syksyksi työntekijöitä. Minullahan oli suunnitelmissa hakea lisätöitä nyt syksymmällä, sillä Linnanmäellä toiminta luonnollisesti hiljenee kesän kääntyessä syksyksi ja työtunnit eivät millään riitä minulle. Katsotaan, kuinka asiat lutviutuvat!

Pasilassa tallustelemassa radan vartta töihin. Kuuluu muuten aika pitkälle kiljunta.

Piti napata tositosi nopeasti pukuhuoneessa kuva peilin kautta, ennen kuin kukaan näki tai kuuli. Olisihan se nyt ollut noloa, jos joku olisi yllättänyt minut kuvailemassa omaa pärstääni – vieläpä työkledjuissa, haha:D Meidän pitää pitää päässä tuollaista tyhmää huivia (minulla ei siis kasva päässä sarvet, kuten äiti ensin luuli kuvaa katsoessaan).

Kivaa perjantaita!!!