Elina Heidi Rinkeli

* Jaan vaatteeni ns. parempiin vaatteisiin, joita käytän ihmistenilmoilla ja niihin kuuluisiin kotirytkyihin, jotka heitän niskaan heti kotiovesta sisään päästyäni. Ensinki mainituista olen todella tarkka ja kohtelen niitä hellällä kädellä. Esimerkiksi lempparimekko päälläni olen aina tosi varovainen, etten istahda likaiselle penkille tai ettei helma mene ryttyyn. Olen myös huomannut, että tuo parempien vaatteiden varovainen käyttö saa minut itsenikin käyttäytymään jotenkin jäykemmin kuin kotirytkyt päällä kotona löysäillessäni:D

* Mielestäni jääkaapin pitää olla kunnolla kylmä, inhoan esimerkiksi puolilämpimiä juustoja, jugurtteja ja margariinia. Tulen hyvin kiukkuiseksi aamulla, jos en saa juodakseni kylmää mehukeittoa. Ja siis ihan oikeasti kylmää, niin että se tuntuu melkein liian kylmältä kurkussa, haha.

* Pelkään vieläkin olla yksin kotona yötä siinä määrin, että jätän kaikki olohuoneen valot aina päälle käydessäni nukkumaan.

* En ole mitenkään epäsiisti ihminen, mutta pienenä oli aina kamala taistelu hiustenpesulle menemisestä – tänäpäivänä taas en millään haluaisi tulla pois kuuman veden alta (vilukissa kun olen). Senpä takia väännän lopuksi aina hanat niin tulikuumalle, etten kestä enää ja minun on pakko lähteä kuivattelemaan. Joskus täytyy käyttää itseensä pakkokeinoja:D

* Suihkuteemaan liittyen: inhoan märkien hiusten selvittämistä, kammalla takkujen raastamista. Pitkiin hiuksiini niitä syntyy helposti ja paljon. Käytän todella paljon hoitoainetta – sekä pois pestävää että hiuksiin jätettävää!

* Olen varmaan miljoona kertaa kuullut pienestä asti, että hoitoaine pitäisi levittää pyyhekuiviin hiuksiin. En ole kuitenkaan ikinä ajatellyt sitä sen tarkemmin, vaan tiedättekö, antanut vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vähän aikaa sitten (kampaajakäynnin jälkeen) aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin ja tajusin, että hiuksia pitäisi vissiinkin hiukan kuivata ihan oikeasti pyyhkeellä ennen hoitoaineen laittamista (?). Olen koko pienen ikäni vain iskenyt sen päähän huuhdeltuani shampoon. No, hyvin ovat hiukset päässä pysyneet…haha.

* Jos jotain olen äidiltäni oppinut, niin sen, että ryttysissä vaatteissa ei lähdetä ulos. Sydäntäni raastaa, kun näen ihmisiä kaupungilla hienot ja kalliit vaatteet päällä, mutta kledjuja ei ole kuitenkaan viitsitty käydä silitysraudalla läpi. Sehän on melkein vaatteiden raiskausta!!

* Omistan jonkinlaisen sisäisen herätyskellon ja se on oikeasti aika kätevää, mutta joskus myös häiritsevää. Jos illalla ennen nukkumaan menoa mietin, että aamulla on herättävä klo 06.30, jotta ehdin lenkille, alan pikkuhiljaa heräilemään siinä varttia yli kuusi. En nimenomaan havahdu hereille tasan puoli seitsemän, vaan uni kevenee aste asteelta ja puoli seitsemän olen valmis nousemaan ylös – vähän kuin joku kirkasvalolamppu, haha. No, ei tämä ihan aina toimi, mutta melkein aina kuitenkin: silloin, kun en ole luonnottoman väsynyt univelkojen vuoksi. 

* Olen pienestä asti ollut sellainen koko ajan menossa -tyyppi ja tylsistyn todella nopsasti. Koko ajan pitäisi olla jokin projekti meneillään (ja niin lähestulkoon aina onkin:D). Tämän lisäksi ajatuksenikin ovat hyvin vilkkaita – välillä tuntuu, että ihan liian. Lenkillä, kun pitää se hieman vajaa tunti vain juosta, ajattelulle ja ajatuksille on aikaa rutkasti – tässäkin tapauksessa ihan liikaakin. Välillä tuntuu, että haluaisin vain pysähtyä, repiä hiuksiani ja huutaa eiei, en kestä enää tätä ajatuksenjuoksua, kun ajatukseni vain sinkoilevat ja tuntuu, että pää räjähtää, haha. Tarvitsen sellaisen Harry Potterin ajatuseulan:D

* Söi sitten mitä tahansa, viimeisen suupalallisen pitää olla se kaikkein paras: viimeiseen leipähaukkaukseen voi lisätä nokareen margariinia, viimeinen puurolusikalliseen pitää säästää kaikista eniten hilloa, samoin kuin viimeiseen keittolusikalliseen raejuustoa, ketsuppia tursotetaan viimeiseen makaronilaattikohaarukalliseen Mount Everestin kokoinen keko. Ja leivistä ja näkkäreistähän jyrsitään tietenkin ensin reunat, sehän nyt on ihan selvä juttu.

* Teen aina omia ruokayhdistelmiä ja sekoituksia. Parhaimpia komboja ovat: Skyr-vaniljarahka+Keso-raejuusto (nousi muuten eilen suosikikseni), ruisleipä ja ketsuppi, raejuusto+rakettispagetti+ketsuppi, kaikki keitot raejuustolla höystettynä (myös kirkasliemiset), kaalipataan (kuten lähes kaikkeen) sopii myös ketsuppi ja tietenkin tämä perinteinen kaurapuuro+Keso+margariini (voi). Tästä voisi vetää johtopäätöksen ruokafilosofiastani: kaikesta saa hyvää Keso-raejuustolla ja ketsupilla (voin hyvin kuvitella, että joku ruokaexpertti repii nyt siellä hiuksiaan haha).

* Oma pikkuhaarukkani on ehdoton kotona syödessä. Tavalliset haarukat tuntuvat isoilta kohlakkeilta:D

* Meidän hauva on niin inhimillistynyt (siis pidämme sitä äidin kanssa jo melkein ihmisenä:D), että minusta tuntuu kuin se puhuisi meille, esimerkiksi halutessaan ulos takapihan ovella kärkkyen – ja me tietenkin juttelemme sille kuin kenelle tahansa muulle henkilölle. Jostain syystä aina, kun olemme Vilin kanssa kahdestaan kotona, tuntuu, että se ei ole niin puheliaalla päällä (oikeasti se siis on rauhallisempi, kun äiti ei ole kotona).

* Rakastan tunnetta, kun sisällä kuplii nauru, mutta sitä ei jostain syystä ole soveliasta päästä ilmoille ja se on pidettävä sisällä. Naurun kupliminen sisällä on nimenomaan se juttu, ei siis se, että naurattaa väärässä tilanteessa.

* Myös se on ihana tunne, kun huomaan itselläni olevan jokin typerä ennakkoluulo, esimerkiksi jostakin ihmisestä, pystyn tiedostamaan sen ja huomaamaan kuinka väärässä olinkaan.

* Olen aina ollut sellainen puhdas pulmunen tai siis ajatukseni ovat aina olleet jotenkin pehmoisia. Tajusin esimerkiksi vasta joskus yläasteella, että minun ikäiseni (siis siihen aikaan) nuorethan ihan oikeasti vetävät kännejä viikonloppuisiin niin, että yrjöävät vessanpöntön äärellä. Siihen asti olin luullut puheiden olevan vain puheita. No, nyt vanhemmiten maailma on (onneksi) vähän avartunut.