Apua-apua-apua! Olen ihan häsessä ja jänskää, tai paremminkin pelottaa, todella paljon. Tähän hetkeen asti olen sulkenut koko tatuointijutun pois mielestä, kuten minulla on usein tapana tehdä pelottavien tai hankalien asioiden kanssa: siirrän niiden käsittelyä  tuonnemmas, kunnes on pakko alkaa funtsailemaan, että mitäs tässä nyt tapahtuukaan.

Tulin juuri salilta ja tajusin tässä olevan vain muutama hassu tunti tatuointiaikaan, enkä ole vieläkään tehnyt päätöstä siitä, millaisella fontilla haluan leiman jalkaani. Oi, onneksi rakas ystäväni ehdotti hermokahvittelua ennen tatuointiliikkeeseen menoa ja lupasi tulla puristamaan kädestä klo 14.30. Tällä hetkellä tuntuu, että Rosa saa tulla ennemminkin repimään minut sinne, haha.

 Jotain yksinkertaista sen olla pitää…

… mutta ei kuitenkaan tavallista Arialia…

..eikä Comic Sansia, sillä Santtu kielsi:D 

Vaikka eiväthän miehet minua ennenkään ole määräilleet. Minun jalastanihan tässä on kyse haha.

…saahan kaiken aina laaserhoidolla pois;D