Uncategorized

Jag vill äta!!!

Äiti, minä en pelkää enää ruokaa.
Puhelimessa kerrotut sanat saivat eilen äidin itkemään yksin autossa. Samasta syystä kuin minä hymyilin Subwayn patonki suussa. Onnesta. Vihdoin, monen vuoden jälkeen ruoasta on tullut jälleen ystävä. Tai ainakin kaveri. 

Aamupala
Aamiaiseni on lähes joka aamu samanlainen, minä kaavoihin kangistuja, haha. Juustoruispoikaa, kylmää mehukeittoa ja purkki jugurttia. Luonnonjugurtti omenasoseella on ihanaa! Ja vatsa tykkää – enemmän kuin aspartaamijugurteista. Syön todella aikaisin aamupalan, sillä aamuvirkkuna ja illan torkkuna maha kurnii jo heti herättyäni. Yleensä katselen telkkara aamupalaa mutustaessani. Varsinkin nyt kesällä puoli seitsemän aikaan ohjelmatarjonta koostuu lähinnä ostosteeveestä ja chateistä. Onneksi on kuitenkin olemassa TV5, jonka ohjelmistoon olen jäänyt koukkuun: typerääkin typerämpi, ruotsalainen Böda Camping on kaikessa ärsyttävyydessään nii(iiiiii)n koukuttava – samoin kuin (ihan oikeasti hyvä) Lentokenttä. Heh.

Lounas
Koska vedän aamiaiseni nassuun jo varhain, syön myös lounaan usein samoihin aikoihin kuin monet vasta suunnittelevat päivän ensimmäisiä suupalojaan. Tuolloin minä olen kuitenkin ehtinyt käydä useimmiten urheilemassa – lenkillä tai salilla – ja touhunnut muutakin, joten vatsa  kurnii jo yhdentoista hujakoilla. Mitään kovin raskasta ei vielä puolilta päivin yleensä tee mieli, vaikka periaatteessa nälkä onkin. Olenkin ottanut tavaksi syödä lounaaksi jotakin keittoa tai puuroa (juusto)leivän kera. Raejuusto kuuluu oleellisena osana sekä keitto- että puurolounaisiin;)

Välipala

Välipalaksi nappaan useimmiten hedelmän tai pari, nyt kesällä olen nauttinut superfoodina marjojakin. Tavakseni on huomaamatta tullut, että päivällä rouskutan omenan ja illalla päärynän. Tiedä sitten, mistä tuokin johtuu. Joskus ihan tahallani laitan elämän risaiseksi ja syönkin päivällä päärynän omenan sijaan – tai jos aivan villiksi rupean niin nektariinin. Noei, mutta itseäni äryttää tyhmä tapani hiihtää päivästä toiseen samoja latuja, joten välillä on poikettava eri reitille, haha.

Päivällinen
Nyt kesällä olen syönyt toiseksi kunnon ruoaksi usein ruokasalaatteja: (Abban tomaatti)tonnikalasalaatti on lempparini, mutta pidän myös nakkisalaatista. Jep, luit aivan oikein, nakki ja vielä nimenomaan kalkkunanakki. Salaattien ohje on itse keksitty ja se kuuluu näin: kaikkia mahdollisia kasviksia + maissia, raejuustoa ja jotakin lihaa (kana, kala, nakki jne). So simple. Päälle vielä töräys salaatinkastiketta. Päivälliseksi saatan syödä myös esimerkiksi (mamun) kaalipataa, laatikkoruokia, vokkeja, ihan vain leipää tai perunaa+jotakin lisäkettä. Riisi ja pasta eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon, mutta en kuitenkaan ole sulkenut niitä pois syömisistäni ja voin ihan hyvin syödä niitä silloin tällöin. Aina ruoka-annokseeni kuuluu lisäksi lisäkesalaattia ja ruisleipäsiivu päällisineen.




Iltapala
…on illan ihanin hetki ja melkein koko päivän! Rakastan istahtaa hieman väsähtäneenä sohvalle iltapala edessä ja lukea samalla päivän lehtiä (=mainoksia) läpi. Etenkin työpäivän jälkeen on taivaallista rauhoittua niiden päärynöiden, Totalin (tai viilin) ja parin kurkulla päällystetyn sulatejuustonäkkärin kanssa ennen nukkumaanmenoa. Kuten aamupala, myös iltapala on päivittäin lähes samanlainen – kurkkusiivuja myöten, haha. Ehkä tänä iltana repäisen ja laitan neljä siivua kurkkua tai vaihdan ne kokonaan tomaateiksi. Tai sitten otan vain tavallisen iltapalasatsin tilalta pullaa. 😉

Jos ihan yksinkertaisesti ajattelee, ruoka on vain polttoainetta, jotta jaksaa elää, pursuta intoa ja kuplivaa naurua silmät säihkyen. Vielä jokin vuosi sitten en halunnut elää syödäkseni, mutten kyllä halunnut sen paremmin syödä elääkseni. Tällä hetkellä syön elääkseni, mutta toisinaan osaan jo elää syödäkseni. Olen oppinut pakollisen energiatankkauksen lisäksi nauttimaan.

Tein sen. Voitin.

5 thoughts on “Jag vill äta!!!

  1. Ihana lukea tällaista. 🙂 Mutta muistathan ettei sun ihan noin kevyesti silti aina tarvitsisi syödä. Oot vieläkin nimittäin erittäin hoikka ja selvästi syöminen aiheuttaa sulle normaalia enemmän miettimistä, vaikka paremmin sulla menisikin. Toivottavasti et nyt loukkaantunut tästä. (:
    Ja sun blogia on muuten mukava lukee! Paljon tsemppiä elämään ja tulevaan!

    Tykkää

  2. No en tietenkään:) Kyllähän se ruoka vieläkin mietityttää – joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta kuitenkin ihan terveellä tavalla. Olen päässyt kynnyksen yli terveyden puolelle, tiedän sen, mutta eihän mikään juttu, joka on ollut elämässä vuosia, voi tuosta noin vaan kadota jättämättä (ainakin joitakin) jälkiä.

    Vaikka en haluakaan enää luokitella mitään eiei-ruokia, haluan kuitenkin syödä terveellisesti. Terveellisyys on mielestäni riittävää, järkevää ja tasaista syömistä ilman sen suurempaa kelailua – tietysti herkuttelukin kuuluu asiaan.

    Ja tiedän, että olen tällä hetkellä (omasta mielestänikin siis) hieman liian laiha. Olen ajatellut, että painokin normalisoituu elämän tasoittuessa, sillä BMI on kuitenkin normaalipainon rajoissa. Mun mielestä nainen ei ole kauneimmillaan, kun on pelkkä riuku 🙂

    Ihana kuulla, että tykkäät lueskella blogia ja kiitos paljon ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s