Ei, en aio hehkuttaa siitä festarista, vaan…

…ihan uskomattomasta fiiliksestä!

Sängystä ylös klo 06.27. Ihan itsestäni heräsin, ei tarvinnut herätä sen paremmin puhelimen herätykseen kuin koiran pomppimiseen vatsan päällä. Unta taisi siis olla kaalissa tarpeeksi – tai sitten ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa vain jännittää (no jännittää kyllä hirmusti!!!). Oli miten oli, aamupala maistui hyvältä yhdessä äidin kanssa ja Huomenta Suomikin oli palannut kesälomalta.

En kaasutellutkaan meidän pikkupösöllä salille, vaan vetäisin lenkkitossut jalkaan, salikengät käteen, kolikot sekä avaimet juoksuhousujen piilotaskuun ja 15 minuutissa olin kuntosalin ovella. Oujee! Tuli liiskattua monta kärpästä yhdellä iskulla: ajankäytön maksimointi (pakollista työssäkäyvälle aikuiselle;), loppukesän viimeisten auringonsäteiden imeminen syksyn ja talven varalle (turha toivo kai enää kuitenkaan haikailla ruskeasta nassukasta), ekologisuus (kompensoi ehkä eilistä minishoppausta…) ja tietenkin kaikkein tärkeimpänä alkulämmittelyn suorittaminen (ennen salille menoa). Eipä tarvnnut jonotella crossareihin:-) Ja mikä fiilis! Treeni lähti huisisti paremmin käyntiin, kun kroppa oli jo naksautettu urheiluvaihteelle taas yön jälkeen.

Näytin varmaan iditootilta huhkiessani ja puhkuessani penkkipunnerrusten kanssa, kun väkisin vain hymyilytti. Tuntui niin hyvältä!!! Radiosta raikasi ihan paras kappale, isoja bodariköriläitä ei näkynyt koko tilassa  ja ennätyspainot nousivat ylös (meinasin aluksi kirjoittaa kepeästi, mutten nyt ala ihan kamalasti liioittelemaan, haha. Sai siinä töitä tehdä:D). Olin kunnon flow-tilassa!

Vielä jaksoin juosta takaisin kotiin tärisevillä jaloilla. Jokunen ohikulkija ehkä ihmetteli, kun hölkkäilin yhdet kengät jalassa ja toiset käsissä pitkin jalkakäytäviä, heh. Jonkilainen juoksureppu voisi olla kiva, mutta toisaalta hyvin se meni näinkin.