Ulkona on harmaata ja sateista. Jalkoja kolottaa lenkin ja ylimääräisen työvuoron jälkeen. Myös silmät yrittävät vähän väliä lurpsahdella kiinni. Vilukin on hieman. Ja piilarit kuivuvat ihan justiinsa silmiin. Miljoona tekemätöntä juttua odottaisi. Telkkarista tulee Antiikkia antiikkia. Njääh. 

Silti tässä sohvan nurkassa kotona on ihan parasta. Vili repii tyytyväisenä likaisia työsukkiani. Minä olen keräytynyt viltin alle. Yöpuku päällä puoli seitsemältä. Ihailen  äidin yllärilahjaksi antamaa leopardihuivia, jota olin pitkään toivonut. Ansaittu sunnuntain tuplapalkka kutkuttelee vielä mielessä. Samoin kuin jo takana oleva hyvä treeniviikko. Olen ylpeä itsestäni. Vieno kuorsaus kuuluu kulmasohvan toisesta päästä. Painan itsekin silmäni hetkeksi kiinni ja kuuntelen teeveen tasaista muminaa antiikkilelujen hinta-arvioista. Rauha. Levollisuus. Onnellisuus. Viikon viimeinen ilta. Kuinka ihana sunnuntai-ilta. Tässä on hyvä olla. Oman pikkuperheen kanssa. Levätä ja keräillä voimia alkavalle viikolle. Jotta jaksaa taas innostua, haaveilla, kohdata haasteita ja suoriutua niistä, nauraa, hymyillä, puhua ja pälättää, juosta, hypähdellä, loikkia ja pomppia. Ja tietenkin rutistaa hampaat irvessä rautatankoa;-)

Toivottavasti teilläkin on rauhallinen loppuilta. Minä lähden pian valmistamaan iltapalaa ja sen jälkeen möngin sänkyyn hömppäpokkarin kera. Edessä on jännä, muutoksia täynnä oleva viikko, joten pitkät yöunet tulevat tarpeeseen!