Eilen oli onnellinen päivä. Tuntuu, etten ole ollut vuosikausiin yhtä vapaa kuin eilen. Vapaus on minulle onnellisuutta. Ja eilen tajusin, että voin todellakin jälleen nostaa katseen kohti taivasta, sulkea silmäni ja nauraa sydämeni pohjasta. Voin tuntea olevani läsnä juuri siinä hetkessä ilman rauhattomasti sinkoilevia ajatuksia. Voin jälleen tuntea, kuinka elämä virtaa kohisten läpi ruumiini vetäessäni syysilmaa syvälle keuhkoihini, hymyillessäni Elinan hymyä silmät säihkyen. Mieleni tekisi vain hyppiä tasajalkaa, kiljua ja nauraa, pyöriä lehtikasassa, spurtata keskelle autotietä ja huutaa: minä elän! On yksinkertaisesti mahdoton saada tätä tunnetta vangittua sanoilla riveille. Eikä siihen ole tarvettakaan.
Miten olen joskus voinut kadottaa jotain näin uskomattoman ihanaa?
Oi luoja. Minä. Haluan. Vain. Tätä. Lisää.
Palaillaan viikonlopputunnelmiin tuonnempana, sillä nyt tällä tylleröllä on kädet täynnä työtä. Mutta kivaa sellaista. Ensimmäiseksi uuni päälle ja jauhot kehiin, kohta täällä leijailee (toivottavasti) syntymäpäivämokkapalojen taivaallinen tuoksu – jos palovaroitin ei ala ulvomaan ennen sitä…
Niin siis, ihan kuin ei olisi tarpeeksi työtä jo siinä, että yritän pitää itseni pois sieltä autotieltä. Autoilijat nimittäin varmasti rakastavat elämää (myös minun) sen verran, etteivät halua liiskata pöhköltä vaikuttavaa tyttöä, hehe. Ehkä tyydyn huutelemaan vain rappukäytävässä naapureille kuinka minä todella elän täydellä sydämellä, jokaisella hengenvedolla, juuri tällä hetkellä!
Kehotan; möyrikää märässä maassa, juoskaa sateeseen, naurakaa kuin mikäkin mielipuoli tänä sunnuntaina! Tuntekaa elämä sisällänne!
Elina Heidi Rinkeli 
Ihana postaus ❤ Hyviä vinkkejä 😀 Olisin tosiaan varmaan päässyt helpommalla kun olisin itse käynyt möyrimässä tuolla märässä maassa kuin että päästin ton meidän valkosen karvapallon sateiselle soratielle piehtaroimaan! 😀 No, ei sille voinut kyllä kuin nauraa sen jälkeen, mutta sisälle tultaessa mieli muuttui kun piti alkaa siivoushommiin! Löytäisin varmasti näihin kysymyksiin vastaukset täältä blogista, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle lukemisessa, että olis tullut vastaan. Niin, että kiinnostais tietää, minne aijot hakea opiskelemaan ja montako kertaa viikossa urheilet ja miten (sali,juoksu/kävelylenkki..)? Niin ja että kauanko oot kerrallaan salilla tai lenkillä? 😀 Ja muistaakseni luin, että kirjotit matikasta L:n niin ihan uteliaisuudesta, että oliko se pitkä vai lyhyt? En malttais millään nyt taas lopettaa tätä blogin tutkimista, mutta pakko välillä irrottaa nenä ruudusta ja palata omaan tylsään elämään 😀
TykkääTykkää
Voisitko tehdä videopostauksen ja sellasen päivä kuvina? 🙂
TykkääTykkää
Hehe, meidänkin karvapallo on toisinaan aika mahdoton:D
Laitoin muutama päivä sitten haun menemään AMK:hon, toimintaterapiaa. Harkitsen myös hakevani keväällä yliopistoon lukemaan suomenkieltä. Hinku koulunpenkille kuitenkin on jo!
Liikuntamäärä vähän vaihtelee töiden ja oman väsymyksen mukaan. Nyt olen pyrkinyt käymään salilla 3 krt viikossa ja lenkille (juosten/hölkäten) pari-kolme. Lenkit kestävät noin suunnilleen 45 minuuttia ja salilla viihdyn kerrallaan reilu tunnin, riippuu tietysti, kuinka paljon siellä on muita ihmisiä. Lisäksi mun työ on aika fyysistä, saa juosta hiki hatussa, joten aikamoista liikuntaa sekin on:D
Kirjoitin keväällä tosiaan ällän lyhyeestä matikasta, en mä sentään mikään matikkanero ole, heh.
Noin, tulikohan kaikkiin kysymyksiin riittävät vastaukset? Mullakin on välillä paha tapa juuttua koneelle liian pitkäksi aikaa (ainakin Santun mielestä), kun löydän jonkun uuden blogin;D
TykkääTykkää
Voi apua, tuosta videopostauksesta en ole ihan varma (hui, rupesi ujostuttamaan), mutta päivä kuvina -postaus olisi hei kiva idea!:)
TykkääTykkää
Video ois kyllä tosi ihana! 🙂 Ja mulla tuli mieleen, että joku postaus susta ja santusta ois kans mielenkiintonen!
TykkääTykkää
Hee, lupaan laittaa mietintämyssyyn videopostauksen. Postaus Santusta ja musta taas on loistava idis!:)
TykkääTykkää
Olipas ihana ja positiivinen postaus! Sai hymyn huulille 🙂
TykkääTykkää
:))
TykkääTykkää