Maisemanvaihdos. Aika usein kuulee jonkun märehtivän nykyistä tilannettaan ja vinkuvan maisemanvaihdosta. Lyhyttä pyrähdystä ulkomailla, edes oman kotikaupungin ulkopuolella yön yli, tai pysyvämpää muutosta ja muuttoa aivan uusille hoodeille.
Minullakin tulee säännöllisin väliajoin tarve päästä niin sanotusti tuulettumaan toisaalle. Tosin en itse sitä useinkaan tajua etukäteen, vaan ymmärrän tuhnuisuuteni ja jämähtäneisyyteni vasta kotiin palattuani. Kulkisin varmaan vuodesta toiseen samaa rataa, päivästä toiseen rutiinien sanelemana, jollei joku toinen ehdottaisi minimatkoja tai yön yli yöpymisiä esimerkiksi hotellissa. Tai ihan vaan vaikka kaverin luona. Annan niin helposti vain tutun ja turvallisen viedä, heittäydyn arjen rutiinien kuljetettavaksi. Toisaalta se on muukavaakin, pidän tavallisesta arjesta ja elämästä. Mutta kyllä jokainen kaipaa juhla(vampia)hetkiä. Minäkin.
Pienikin maisemanvaihdos tekee hyvää. Auttaa pääsemään irti kaavamaisesta toiminnasta, luo rentoutta (ainakin onnistuneella visiitillä toisaalle) ja virkistää jollain tapaa mieltä. Tärkeimpänä se auttaa näkemään asioita uusin silmin: jokin ongelma voi tuntua aivan selvältä kotiinpaluun jälkeen. Tosin tästä on erotettava pakeneminen, vaikeiden tilanteiden välttely. Pieni tauko painavista ongelmista voi olla joskus kohdillaan, mutta niiden jatkuva poissysääminen on vain tyhmää ja turhaa. Joskus ne kuitenkin on kohdattava.
Näinä vuosina, kun olen astellut tervehtymisen tietä, tällaiset pienet matkat, kuten risteilyt, ovat olleet hirmu tärkeitä virstanpylväitä. Olen kokenut niillä ratkaisevia oivalluksia ja saanut lisää rohkeutta. Matkat ovat avartaneet silmiäni. Yleensäkin erilaisten ihmisten pelkkä näkeminen on aina auttanut minua paljon. Muistan, kuinka alkuaikoina tajusin ja hämmennyin siitä aivan hirveästi, ettei kukaan oikeasti pohdi paljonko painan, eikä kukaan ole oikeasti kiinnostunut, näyttikö vaakani kahtasataa grammaa tai edes kiloa enempää aamulla kuin edellispäivänä. Nykyisinkin nautin suunnattomasti ihmisvilinään tuijottelusta ja kiinnostavan näköisten ihmisten bongailusta – siis ihan positiivisessa mielessä, en nyt mikään stalkkeri ole, heh. Erilaisten ihmisten näkeminen tuntuu edelleen terapeuttiselta.
Maisemanvaihdos toteutui tällä viikolla työrintamalla ja olen siitä enemmän kuin iloinen. Kävimme myös pari viikkoa sitten äidin kanssa Tallinnassa rikkomassa arkirutiineja ja viettämässä laadukasta äiti-tytär-aikaa. Odotin reissua ja sen puhdistavaa vaikutusta. Koin kuitenkin kolauksen matkamme alkumetreillä, kun jokin laukaisi yllättäen vanhan tutun, jonka luulin jo karkoittaneeni lopullisesti. Oli pienoinen järkytys kokea sama ahdistuksen tunne niin pitkän ajan jälkeen. Onnelliseksi tulin kuitenkin siitä, että pystyin pienimuotoisen kamppailun jälkeen totaalisesti jättämään sen omaan arvoonsa. Näin jälkeenpäin ajateltuna pieni flunssa ja kova väsymys loivat todella otollisen pohjan tunteen puhkeamiselle. Matkamme oli kuitenkin onnistunut alun kangertelusta huolimatta. Lisäksi opin jälleen asian itsestäni.
Meidän laiva lähti jo aikaisin yhdeksältä Helsingistä ja olimme varanneet aamiaisen, jonka nautimme ennen laivan lähtöä. Kuvittelin, ettei kovin moni ole eksynyt sunnuntaina ennen yhdeksää aamiaiselle ja matkalle Tallinnaan. Laiva oli kuitenkin tupaten täynnä, tosin keski-ikä huiteli aika korkealla. Taisimme äidin kanssa olla nuorimmasta päästä, haha. Ei se kuitenkaan meitä haitannut, sillä tunnelma oli hyvin rauhallinen. Kiljuvia lapsia ja heidän vielä kovempaa huutavia vanhempiaan ei näkynyt yhtäkään.
Nimipäivälahja äidiltä. Kävimme shoppailemassa meille molemmille Snö of Swedenin käsikorut.
Nuhanenäinen vielä.
Yövyimme Viru-hotellissa, sillä meillä oli Sokos-ketjun lahjakortti viimekesäisen järkyttävän hotelliepisodin jäljiltä. Saimme huoneen aivan ylimmästä kerroksesta ja näköalat olivat hienot. Tai olisivat olleet, jos ilma ei koko aikaa olisi ollut tuhnuinen ja räntää satanut taivaan täydeltä, heh. Lisäksi saimme business class -huoneiston, mikä oli myös kiva pikkuekstra (tai ne suklaat pääasiassa:D).
Tähän voisi jopa tottua!
Mistä tuntee hyvän hotellin? Tervetuliaisnamista tietenkin!
Välipalaa välissä.
Tarkoitus oli käydä molempina päivinä Viru-kauppakeskuksen yläkerrassa sijaitsevassa My Fitness -kuntoilukeskuksessa punttailemassa (kyllä, äitikin). Olimme kuitenkin niin väsyneitä ja minä myös hiukan puolikuntoinen vielä, että päätimme rentoutua toisella tapaa. Siispä varasimme jalkahoidot. Aika ihanaa, kun joku nyplää ja hieroo varpaita ja jalkapohjia 60 minuuttia. Sekä laittaa ne vähemmän hävettävään kuntoon:D Varpaani ovat kovin rumat, häpeän niitä, mutta purkkapinkillä kynsilakalla saa ihmeitä aikaan!
Kuntoilemassa kävimme seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen. Oli tosi kiva nähdä, millaista salikulttuuria Tallinnassa oli – kokemus Teneriffalta oli pelkästään positiivinen. En tiedä johtuiko se sitten salista, kellonajasta, viikonpäivästä vai mistä, mutta aika monen (miehen!!) touhu salilla vaikutti ihme nyhväilyltä. Tai ainakaan kovin suurilla painoilla siellä ei näemmä ollut tapana tehdä. Käsipainotkin olivat aika leluja omaan silmään. Omalla salilla olen tottunut lähinnä rautaan:D Kiva kokemus se kuitenkin oli, eikä kertamaksukaan kyllä päätä huimannut. Kahdelta henkilöltä yhteensä vain vaivaiset kuusi euroa.
Illalla kävimme minun toivomuksestani Vapianossa.
Kävimme tietysti myös hiukan kaupoilla. Löysin uudet treenipöksyt puoleen hintaan sekä pinkin juomapullon.
Paluumatkalla meillä oli vielä varattu pöytä buffetissa, joka oli yllättävän hyvä. Oikeastaan tosi hyvä. Vaikka noita Classic Wok -vihanneksia meillä on kotona pakastimessakin. Hehe.
Tällainen toivottava tuulahdus arkeen oli reissumme. Seuraavaa odotellessa! 😉
Elina Heidi Rinkeli 
Siun reisilihakset!!!! Ihan mielettömät!! 😀 you go girl!
TykkääTykkää
olipa ihana postaus=) tosi kiva kuulla että ootte saaneet viettää äiti-tytär-aikaa! sitä ei liian usein tule nykyisin kyllä vietettyä! ja tallinna on kiva!
TykkääTykkää
Nii!! Mäkin katson niitä täällä suu auki! Missä sä oot noita piilotellut?! 🙂
TykkääTykkää
Ihania kuvia, oli varmasti mukava reissu! Mistä muuten oot löytänyt noita uusia Recovery & protein patukoita? Oulusta en oo mistään bongannut…
TykkääTykkää
Apua, ehkä ne kyykky- ja mave-enkat näkyy sitten reisissäkin:D Varmaan vielä päässä toisinaan muhiva alavartalokompleksi on niitä piilotellut, hehe.
Ja, noh, eipäs nyt liioitella tytöt:D Ei ne nyt mielettömät ole, mutta jotain kehitystä kuitenkin:—)
TykkääTykkää
Kiva, kun pidit:)<3 Taas mietin pitkään, että julkaisenko omasta mielestäni "liibalaaba-postausta".
Ja tosiaan, äidin kanssa ei nykyisin tule kyllä vietettyä liikaa aikaa. Ennen muuttoani olimme kuitenkin kuin paita ja peppu:(
TykkääTykkää
Juu, oli mukava reissu kyllä! 🙂
Olen itse ostanut noita oikeastaan tosi monesta paikasta: Prismasta, Cittarista ja jopa läheisestä, pienemmästä K-supermarketista. Toi mansikkapatukka itse asiassa oli aika pahaa, mutta se toffee ja joku toffee+pähkinä ovat tosi hyviä. Maistuvat ihan Snickersiltä ja Marsilta:D
Onnea etsintään;) Eiköhän oululaisetkin pian saa patukat kauppoihin!
TykkääTykkää
vaikuttaapa ihanalta matkalta! itsellänikin on vähän ollut haaveissa tallinnan matka, niin katsotaan toteutuisiko jossain vaiheessa :–) hienoa, että voitat itseäsi joka kerta uudelllee, olet ihana!
TykkääTykkää
Sitä se olikin! Reissaamaan vaan:–)
TykkääTykkää