Uncategorized

Älä sinä vaatteilla koreile.

Luulen, että äiti opetti sen minulle vahingossa. Tai se oli osa tarkkaan harkittua kasvatusprosessia. Tai ehkä se tuli suoraan äidinmaidossa. Tai sitten ihan vain sen vuoksi, että edustan kauniimpaa sukupuolta. Todennäköisintä on, että se nyt vain on osa Elinaa. Oli syy mikä tahansa, minä kuitenkin rakastan vaatteita. Kledjuja. Asuja. Kuteita. Pukuja. Rättejä. Kostyymeitä.
Pipot ovat jees. Villaneuleet vielä enemmän kuin jees varsinkin kylmällä ilmalla. Kaikenlaiset huivit ja muut härpäkkeet ovat hillityssä määrin hienoja. Sama pätee koruihin ja asusteisiin. Vältän rihkamaa, pyrin panostamaan pure silver, harvoin gold. Hameet ja mekot ovat pukeutumiseni kulmakiviä, vaikken ikinä muistakaan, kumpi sana tarkoittaa vyötäröltä alkavaa ja kumpi kokopitkää. Elina ei perusta epämukavuudesta, joten valitsen aina xl-kokoiset sukkahousut välttääkseni valumiset. Nimittäin aina ei legginseihin ole luottaminen, vaikka niin usein kalsareita käytänkin. Olen lähes aina mustasukkainen, tosin kotona usein ilman varpaita (eli paljain jaloin) tai Marimekoissa. Tummat villatakit ovat luottoystäviäni, jotka mätsäävät lähes kaiken kanssa ongelmitta. Viimeisen vuoden sisällä olen tutustunut myös rentoihin jakkuihin ja farkkutakkeihin, villatakeista astetta asiallisempiin, vai aikuisempiin,  päälleheitettäviin. Mustasta bleiseristä oli hyvä lähteä opettelemaan. Pikkuruiset topit tuppaavat kuulumaan ainoastaan salipukeutumiseeni, mutta kesän (ja hikisten tanssilattioiden) kuumuudessa koen ne tarpeellisiksi puolihameiden kanssa. Puolihameet kelpuutan tosin vain joustavan vyötärön kera. Lapaset lämmittävät vain koiranulkoilutuslenkeillä, muuten nahkahanskat istuvat nätimmin kokonaisuuteen. Laukkuja löytyy punaista, ruskeaa, lilaa ja farkkukuosista. Ainakin. Useimmiten nakkaan olalle kuitenkin sen mustan ja nahkaisen, niiteillä tai ilman.
Melkein kaiken saan istumaan pukeutumiseeni. Yhdistelemällä ja hiukan tuunaamalla. Totuttelemalla ja peilaamalla. Olen kokeilunhaluinen, innostun uudesta. Rohkeammaksi vaatetuksenikin suhteen olen tullut iän myötä. 

Melkein on kuitenkin vain melkein. Tarkoittaa lähes täysin, muttei kuitenkaan.
Housut. Puristavat vyötäröt. Kaikkein pelottavimpana farkut.
En kertakaikkiaan pysty käyttämään puristavia ja tiukkoja housuja. Sietämään niiden aiheuttamaa painetta iholla. Monet kerrat olen yrittänyt, halunnut ja ostanut. Muttei koko touhusta ole loppujen lopuksi tullut mitään.
Syy ei ole tyylillisissä seikoissa. Ehei. Saapikkaat, farkut ja siisti neule yhdistettynä hivelevät silmiäni. Ja toisinaan olen katkera mahalle ja mielelleni, jotka eivät salli housuja kuin vaatekaapin turhaksi täytteeksi. Toisaalta olen siitä iloinenkin. Harmittavan moni tarrautuu pukeutumisessaan päivästä toiseen tuttuihin ja tiukkoihin pillifarkkuihin ja tiedostamattaan tekee kokonaisuudesta turhankin tylsähkön. Mielestäni. Vaikken tietenkään sitä kiistä, etteikö niille kaksilahkeisille olisi aikansa ja paikkansa.
En ole ikinä miettinyt oikeastaan omaa tyyliäni sen tarkemmin, luokitellut sitä mitenkään tai muokannut sitä muotilehtien mukaan. Itse asiassa ei minua niinkään kiinnosta, ovatko päälleni vetämät vaatteet casual, smart casual vai jotakin aivan muuta. Minulle tärkeää on se, että peilikuva miellyttää omaa silmääni, viihdyn vaatteissani, tunnen oloni ehkä jopa hitusen itsevarmemmaksi kuin kotirytkyissä, mutta kuitenkin yhtä rennoksi kuin niissä kotirääsyissä. 

Rakkauteni pukeutumiseen näkyy tietenkin kaupasta muovikasseissa kannetuissa vaatevuorissa aina rahatilanteen salliessa, mutta myös siinä, kuinka kohtelen vaatteitani ja kuinka jo pelkkä vaatekaupoissa kiertely saa minut selvästi paremmalle päälle. On ihanaa laittautua ja suunnitella asukokonaisuuksia, tuntea itsensä hitusen mukiinmenevämmäksi. Toisaalta kuitenkin saan tästäkin kehitettyä itselleni ongelmia. Koen esimerkiksi hyvin hankalaksi istua autossa niin sanotusti paremmissa vaatteissani: mietin vain koko ajan takapuoleni alla prässissä olevaa kangasta ja mahdollisia ryppyjä, venymiä ja tahroja. Usein haaveilen taidosta teleportata juhlapaikalle, jotta asukokonaisuuteni pysyisi mahdollisimman siistinä ja sellaisena, kuin olen sen tarkoittanut. Hyvin, hyvin hassua. Outo ajatuksenjuoksuni lienee kuitenkin tullut tutuksi jo osalle, heh.
Nyt jos mietin omaa tyyliäni, kuvailisin sitä ehkäpä sanoin tyttömäinen, mutta naisellisempi kuin jokin aika sitten, siisti, järkevä klassinenkin ehkä jollain tapaa. Joskus se voi olla värikäs, toisena päivänä tummanpuhuva. Lähiaikoina tosin on menty aikalailla vaatteet noppaa niskaan -meiningillä juurikin töiden vuoksi. Samasta syystä johtuen shoppailukierrokset ovat jääneet (toistaiseksi) hieman vähemmälle, itse asiassa niin vähille, että luulin jo hukanneeni shoppailusilmäni palatessani Tallinnan-matkalta(kin) tyhjin kassein kotiin (treenivaatteeostokset ovat asia erikseen;D). Lahjakortteja olisi käytettäväksi, muttei silmää miellyttäviä kuteita kauppoissa. Johan on ennenkuulumatonta! En nimittäin osta ikinä mitään väkisin. Tiedän tarkalleen, jos jokin vaate kiehtoo minua. Aiemmin viikolla Stockalla käydessäni soitin hädissäni ihan oikeasti äidilleni, kun en vieläkään löytänyt mitään mukavaa, haha. Onneksi äiti lohdutti, etteivät kevätvaatteet ole kokonaisuudessaan saapuneet vielä myyntiin. Ja löysinhän sitten lopulta keväisen hameen kaappiini.
Millainen tyyli tai ylipäätään suhtautuminen vaatteisiin sinulla on?   

 

4 thoughts on “Älä sinä vaatteilla koreile.

  1. Musta sulla on ihana tyyli! Persoonallinen ja omalaatuinen. 🙂 Rakastuin jokaiseen mekkoon mikä sulla noissa kuvissa on päällä. 😀 Rakastan mekkoja, vaikka itsellä tuleekin tosi harvoin niitä pidettyä.

    Tykkää

  2. mulla on nykyään tosi itseni näköinen tyyli. oon yhä kokeilunhaluinen enkä voi sanoa, että mulla ois joku tietty tyyli, mutta tiiän selkeästi, mitä esim. vaatekaupassa haluan ja tulen myös sitten varmasti käyttämään jos sen ostan. joskus nuorempana olin tosi kokeilunhaluinen ja etin sitä omaa juttua, usein puin vaatteita esim. vaan koska ne on muodissa ja olo oli epämukava.

    oon vuosien varrella todennut, että vaikka hameet ja kukkaset ovat mielettömän söpöjä ja joskus tekisi mieli itekin ostaa, niin ei ole vaan mun juttu. en viihdy. en myöskään sukkahousuissa. farkkua ja tiukkaa se pitää olla, ihme kyllä ei edes ahdista 😀 väreissä en osaa käyttää esim. pastellia. pitää olla joku räikeä väri yhdistettynä mustaan tms.

    mutta se on ihanaa, että oma juttu on löytynyt ja aina tietää, että viihtyy niissä vaatteissa mitä päälleen pistää. ja on ylpeä omasta jutustaan eikä tarvitse yrittää olla muuta. muodikkaampi tai erikoisempi, erottuvampi tai muuta.

    sun vaatteet pukee just sua ja oot asuissasi kaunis<3

    Tykkää

  3. Heh, kiitos. Ihanasti sanottu:-) Tätänykyä alan olemaan jo hiukan varmempi pukeutumisestani, vaikka välillä vielä tuntuukin, että pukeudun varmasti muiden mielestä todella typerästi ja rumasti. Vaikka todellisuudessa eivät ne vaatteeni massasta niinkään erotu, Veromodalla ja kumppaneilla mennään:D

    Tykkää

  4. Hyvin sanottu! En itsekään osaa kuvailla tyyliäni täydellisesti, mutta tiedän tasan tarkkaan, jos jokin vaate miellyttää silmääni ja haluan sen.

    Juuri se, että ihmisillä on eri vaatetyylejä, hiusmalleja yms. tekee maailmasta paljon rikkaamman. Olisi se aika tylsää, jos kaikki kulkisivat tismalleen samoissa kuteissa:D

    Kiitos Senja kommentistasi<3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s