Uncategorized

Ruoasta.

Ensiksikin muistutan aivan aluksi jälleen, etten ole kuin vanhojen Salkkareiden Ulla Taalasmaa. Nokkansa joka asiaan tunkeva kyylä. Niin enää – kiitos Irc-gallerian syrjäyttäneen Facebookin, joka teki kyyläilyn lähes mahdottomaksi, haha. Olen muuten vain kiinnostunut ihmisistä ja siitä, kuinka he linkittyvät toisiinsa ja eri asioihin. Ja muuten vain tiedän sitä sun tätä naapurin Laamasista, pitkähiuksisesta tytöstä salilla sekä aina vastaankävelevästä pojasta. Heh. Maailma on niin hirmuisen pieni, toisinaan tuntuu, että liiankin.
Puolustelen tätä tietouttani ihmisistä myös hirvittävän hyvällä kasvomuistillani. Kun olen kerran (tahtomattakin) sisäistänyt tietyt kasvot ja sen piirteet, en niitä hevillä unohda – varsinkin, jos kasvoihin liittyy havaitsemiani ja tarkkailun tuloksena saatuja tietoja, kuten nimi, ystäväpiiri tai kävelytyyli. Tiedän aina vastaankävelevän pojan nimen, kenen kanssa hän seurusteli yläasteella, sen että tämä tyttöystävä on nykyisin ompelija ja työskenteli jokin aika sitten samaisessa yrityksessä, josta ostin vanhojen tanssi mekkoni sekä ylioppilasasuni. Erään tuntemattoman tytön tunnistan jo kaukaa hänen kävelytyylistään. En tosin tiedä nimeä, ikää tai muitakaan tarkentavia tietoja, mutta tuo tutuksi tullut tyyli kävellä saa jo aikaan sen, että tuntuu kuin oikeasti tuntisin tytön. Välillä joutuessani tällaisten ”tuttujen” kanssa tahattomasti puhetilanteeseen, esimerkiksi kaupan kassalla, minulla on suuria suhtautumisongelmia: tiedän, ettemme oikeasti tunne toisiamme, vaikka henkilö tuntuukin minusta vanhalta tutulta. Ristiriitaista!
Nykyisin tiedän aika paljon ihmisten ruokavalioista ja syömistottumuksista. Tai siis hei, enhän minä voi silmiä ummistaa kaupan kassalla piippaillessani ostoksia. Ja kun silmät näkevät, tietysti ajatuskin alkaa rullaamaan samaa tahtia kuin kassahihna. Olen kuitenkin ottanut linjakseni, etten oikeastaan koskaan kommentoi asiakkaiden ostoksia, mitä nyt joskus heitän vanhemmalle rouvalle jokusen sanan kauniista kukkakimpusta. Minusta ruokaostosten tekeminenkin on jollain tapaa yksityisasia ja saattaa olla vähän arka asiakin – minä jos joku sen tiedän. Ja kyllähän sen pienoisen häpeän joskus aistii, kun selvästi tuhdimmassa kunnossa oleva ja yksinäisen oloinen henkilö tulee herkkuvuoren kanssa kassalle tai kylmästä tärisevä ja viiteen toppatakkiin kääriytynyt naishenkilö kurkun kanssa.

Ehkä olenkin kyylän sijaan ihan puhtaasti utelias. Hyvällä tavalla. Minusta on hurjan kiva seurailla ihmisten ostoksia ja erilaisia ihmisiä ylipäätään. Pienen pienistä yksityiskohdista ja vivahteista saa muodostettua lyhyen kassatapahtuman aikana aika hyvän vaikutelman ihmisestä. Jo pelkästään ostokset kertovat ainakin tietyltä osin paljon. Olen observoinut, tehnyt tutkimusta – tosin ihan vain omassa päässäni. Heh. Monelle perjantai tuntuu olevan edelleen pizzaperjantai. Suurperheen äidit latovat hihnalle postiluukusta kolahtaneen mainoksen koko sisällön. Reilu viisikymppiset ja selvästi kohtuullisen hyvin toimeentulevat villakangastakkimiehet ruokahifistelevät serranolla, erikoisjuustoilla ja luomupatongilla. Nuoret poikamiehet tuntuvat taas elävän kaljalla ja roiskeläpillä, ellei kyseessä ole salikundi, jonka kuitti täyttyy Ehrameista. Ja on myös todettava, ettei kukaan ruisleivällä, kananmunilla, raejuustolla, pakastevihanneksilla ja kanasuikaleilla lihoa. Kyllä hiukan tukevampien ihmisten ostokset näyttävät lähes poikkeuksetta toisenlaisilta. Tämän kaiken totean tietenkin karkeasti yleistäen, en leimaa ketään tai paheksu. Ihan mielenkiinnosta olen vain pannut asioita merkille. 🙂

Oma ruokavalioni on oikeasti aika tylsä. Ei tylsä syödä, vaan nimenomaan tänne blogiin jatkuvasti kirjoitettavaksi. Kauppalistamme on lähestulkoon aina samanlainen. Itse asiassa en itse edes tarvitse minkäänmoista listaa, käyn vain kaupassa läpi päässäni jokaiseen ruokailuun tarvittavat ainekset, kuten esimerkiksi iltapala: Total/rahka done, raejuusto done, mehukeitto done, omena/päärynä done, riisikakku/ruisleipä done, maksapasteija done. Pidän hirmuisesti kaikesta, mitä syön – maun vuoksi, mutta myös terveellisyyden takia. Suhteellisen puhdas (äidin tekemä) ruoka rankan treenin jälkeen nautittuna on parasta, mitä tiedän!

Olen usein ajatellut, kuinka hirvittävän hankalaa, tai ainakin monimutkaisempaa, olisi, jos Santtu ei söisi myös säännöllisesti viittä kertaa päivässä ja pääpiirteittäin samoja ruoka-aineita. Jos toinen söisi vain kerran päivässä pussillisen pakasteranskalaisia ja paketin nakkeja, väitän, että aivan terveen syömiskäyttäytymisen omaavan henkilönkin olisi vähintäänkin haastavampaa itse pysyä järkevässä syömisrytmissä ja ruokavaliossa. Tosin omat ruokailutottumukseni ovat sen verran syvällä selkäytimessä, ettei niitä helpolla horjuteta. Ehkä se iltapalan syöminen tai salin jälkeinen lounas ei sitten vaan olisi niin kiva juttu yksin.

En itse ole minkään sortin kasvissyöjä, en maitotuotteiden kaihtaja tai totaali (ainoastaan Totalisti) viljoista kieltäytyjäkään. Joskus olin olevinani kasvisruokailija, mutta aika pian tajusin, ettei se ollut minkään muun tahto kuin sairauden. Kyllä minä pidän kanasta, jauhelihasta ja kalkkunasta. Harvoin syön täyspihvejä tai punaista lihaa. Mutten kuitenkaan voi sanoa vihaavani niitä. Periaatteessa tykkään kalasta – jos siinä ei maistu ”kalanmaku”. Hehe. Muistan yhä, kuinka pienenä toin äidille tuliaiseksi mökillä saamani hauen ja haukukeittoahan siitä väännettiin. Kieltäydyin syömästä sitä, koska maku oli ja on edelleen mielestäni aivan hirveä, juurikin kalanmakuinen. Äitihän siitä suuttui ja käski olemaan sitten ilman ruokaa. 😀 Tonnikala, seiti ja kirjolohi ovat herkkuja. Koska ne maistuvat tonnikalalta, seiltä ja kirjolohelta, eivät mereltä ja kalalta.

Mielestäni monipuolisuus ruokavaliossa on tärkeää. Ymmärrän, että jokaisen keho on yksilöllinen: toisille sopii jokin ja toiset eivät siedä sitä yhtään. Kuitenkin ihmiskeho toimii pääpiirteittäin samalla tavoin, yksilöllisistä eroista huolimatta se on rakennettu samanlaisista palikoista. Minusta on hienoa, että ihminen tunnistaa kehonsa viestit ja osaa kuunnella kroppaansa. Helposti tämä trendissä oleva itsensä kuuntelu saattaa kuitenkin mennä yli. Terveellisen ruokavalion ja elämän sekä ylettömän sporttailun alle on myös helppo piilottaa pakonomainen suhtautuminen ruokaan (miksei liikuntaankin), jopa syömishäiriö. Ei ole tavatonta, että kunnon fitnessmimmin (lainausmerkit tarpeen ehkä joissain tapauksissa) ruokavalio lähentelee enemmänkin syömishäiriötä kuin rehtiä ja terveellistä urheilijan murkinointia.

Millaisia ajatuksia teillä nousi mieleen? Millainen teidän ruokavalionne on?

17 thoughts on “Ruoasta.

  1. Ymmärrän, mitä tarkoitat.

    Blogi ja se, mitä kuvista näet on kuitenkin vain hyvin pieni osa totuutta. Itse asiassa en esimerkiksi syö ikinä mainitsemaasi leipää. Sen vuoksi, että juuri ne leivät tuntuvat niin pieniltä. Pussi on Santun.

    Ruokavalioni on mielestäni aivan tavallinen. Tällaista ruokaa me Santun kanssa syödään: rahkaa mehukeittolla (minä syön kyllä usein hillokin), kanaa ja jauhelihaa, koska ne ovat edullisia yms. Aika moni salilla kävijän ruokavalio koostuu samanmoisista ruoka-aineista, itse asiassa paljon ”köyhemmistäkin”.

    Herkuttelemme, napsin lisää ruokaa, jos mahaan jää tilaa, syön itsetekemiä, Santun tekemiä ja äidin tekemiä ruokia. Mitä eineksiin tulee, mielestäni on ihan järkevää tutkia, mitä ne sisältävät. Kyllä minä voisin valita sen rasvaisimman lasagnen, jos haluaisin, mutta jatkuvasti syötynä se ei millään tavoin olisi järkevää. Joskus sen Saarioisen lasagnen voi valita ja silloin se maistuukin hyvältä.

    Jos haluan, pystyn syödä nykyisin mitä vain. Se, mikä on taas järkevää syömistä, on asia erikseen.

    En todellakaan ole sokea omille syömisilleni. Ja itse asiassa hiukan loukkaakin, että tuntematon epäilee esimerkiksi kirjoituksiani itseni löytämisestä ja tervehtymisestä. Vaikka ymmärränkin, että täällä blogimaailmassa on niin helppo kirjoittaa mitä vain, loukata ja saada aikaan pahamieli. En tarkoita, että se välttämättä olisi juuri sinun tarkoituksesi ollut. Ymmärrän kritiikin ja ei-kivat-kommentitkin tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin juuri tällaisten viestien vuoksi olen monen monta kertaa ajatellut lopettavani bloggailun. Myönnän, että saatan olla liian herkkä tähän maailmaan. Ja oikeasti, onko sittenkään niin kovin järkevää kirjoitella niin kovin henkilökohtaisia asioita kaikkien silmille? Joku kuitenkin ymmärtää aina väärin tai haluaa käsittää toisin, vääntää asioista omia visioitaan.

    Kirjoittamisen palo on kuitenkin vienyt tähän asti mukanaan.

    Minulle kuitenkin riittää, että tiedän kuinka asiat ovat. Ja ne ovat tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. En koe olevani millään tavoin velvollinen todistelemaan sitä muille.

    Toivottavasti vastasin viestiisi. 🙂

    Tykkää

  2. Sä vaikutat hallitsevan hyvän perusruokavalion erinomaisesti 🙂 Itsekin toivon pääseväni siihen tasapainoon joku päivä, mutta vielä sinne on matkaa. Haluaisin vain kysyä, että miten suhtaudut herkutteluun? Pystytkö spontaanisti nauttimaan herkuista jos niitä on tarjolla, tai ostatko niitä koskaan itse?

    Tykkää

  3. Toki herkuttelen! Emme tietysti osta päivittäin, silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuna, leffaan mennessä yms. Tosin aamuisin kahvin kanssa otan usein palan suklaata tai piparia jäljellä olevista jouluvarastoista;P

    En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat, etteivät ymmärrä maken päälle:D (Okei, kyllä oikeasti heitäkin ymmärrän, jokaisella on syynsä).

    Tykkää

  4. Tällaista vastausta oikeeastaan toivoinkin. Kiva kuulla että olin väärässä 🙂 On ihanaa, että sulla ihan todellakin menee hyvin!

    Tykkää

  5. Sulla on ihania ajatuksia Elina ja tiedän, mäkin tykkään tarkkailla ihmisiä! 😀 Ihanaa, että kirjoitat ruuasta ja ekan anon kommenttiin viitaten, sun ei todellanaan tarvitse alkaa todistamaan täällä kenellekään mitään, kunhan ite olet kärryillä elämästäsi ja selkeästi olet:)! Hihi meen nyt syömään kraavilohiruisleipiä salin jälkeen ja oikein ihanaa päivää Elina<3

    Tykkää

  6. Ääää! Huudan taas, että samiksia! 🙂 Mäkin aina näen kaiken. Teen huomioita ja havaintoja ja pohdin ja analysoin ja tarkkailen. Suurimmaksi osaksi ihan tiedostamatta. Tiedän ihmisistä automaattisesti paljon, koska mulla nyt on silmät päässä. 😀 Ja ehkä takaraivolla myös.. 😉

    Mun ruokavaliota tuskin täytyy käydä läpi, taidat jo tietää. 😀

    Tykkää

  7. Hyvä teksti. Mullakin on tosi ristiriitaisia fiiliksiä tosta fitnessmaailman ruokakuvioista..ja siitä kuuluisasta itsensä kuuntelusta.. En ota aiheeseen koskaan kantaa,kuten en muutenkaan muiden syömisiin puutu koska en halua että omaanikaan puututaan.. mietiskelen vain ja uskon että melko samoja juttuja kuin sinäkin;-) ihana olet elina

    Tykkää

  8. Eikä! Kerta toisensa jälkeen hurjan jännä tajuta, että ollaan monissa asioissa niin samanlaisia! En siis ole ainoa ”kyylä” ;D

    Haha, on juu tuttu ja arvostan sitä, kuinka huolehdit kehostasi. 🙂

    Tykkää

  9. Jep. Ihan sama mikä asia, mutta jos se menee aivan yli, niin ei se ole hyvä juttu. En minäkään oikeastaan jaksa niin kiinnostua toisten ruokailuista tai ottaa kantaa, mikä nyt on väärin ja mikä oikein. Jokaisella on valinnanvapaus, mitä sisälleen ahtaa ja se on kiva juttu. Tosin, jos joku oikeasti on ihan pihalla järkevästä syömisestä, niin tekisi välillä mieli vähän ohjata oikeaan suuntaan.

    Itsepäs:-)

    Tykkää

  10. Tää mun kommentti ei liity tähän postaukseen varmaan millään tavalla, mutta mulla ois pari postaustoivetta niin kai ne voi tähän silti heittää 🙂
    Musta ois ihana jos tekisit sellasen postauksen, jossa kertoisit susta ja santusta kaikkee esim. miten päädyitte yhteen. Missä tapasitte, miten tutustuitte, kumpi teki alotteen yms 🙂
    Ja sitten ois ihan mahtavaa nähdä susta kuvia ihan pikkutyttönä, ala-asteikäisenä ja sit varsinkin teininä eli yläaste sekä lukio ikäisenä! 🙂
    Sit tahtosin vielä kysyä, että mitä santtu harrastaa?
    Niin ja noi sun päivä kuvina -tyyppiset postaukset on ihan parhaita!

    Tykkää

  11. haha, mua alkoi naurattaa, kun itsekkin olen tosiaan ollut kaupan kassalla töissä, ja siinä alkoi aina pistämään merkille kaikkia pieniä asioita, ja mietti esimerkiksi mitä ruokaa ihmiset niistä tekevät! 😀 Myös vakkariasiakkaat olivat luku sinänsä, ja usein ostivatkin aika samoja juttuja, ja tuntui että alkaa tuntemaan jo ihmisiä ja niiden ruoka tottumuksia , hassua! 😛 Hienosti kirjotettu teksti, ja todella hyvä blogi! ( edelleen! )aina jaksan vaan ihailla kirjoitustyyliäsi. 🙂 T. Noora 😉

    Tykkää

  12. Tottakai saa heittää postaustoiveita! Virkistää hirmusti, kun tietää, että joku oikeasti lukee juttujani ja toivoo, että kirjoittaisin jotakin. 🙂

    Olen muuten tehnyt yhden postauksen minusta ja Santusta. Tosin nyt, kun ehdotit, niin kutkuttaa kirjoittaa jokinlainen uusi teksti meistä. Ymmärrät varmasti, etten halua kovin yksityiskohtaisesti sepustella, mutta jonkinlainen teksti olisi tosi mukava kirjoittaa. Kiitos siis ideasta! Ja mitä noihin vanhoihin kuviin tulee, niin minulla ei niitä ole oikeastaan saatavilla, eikä kuvia esimerkiksi yläasteajoilta ole juurikaan. Katsellaan 🙂

    Santtu harrastaa tietty salilla treenailua. Sen lisäksi käy pelaamassa fudista ja säbää kaverijengiensä kanssa. Niin ja Santtu käski sanoa, että lyhytelokuvien kuvaamista – vaikka itse olen sitä mieltä, että tämä harrastus ei ole kyllä vielä saanut tuulta siipiensä alle, haha 😀

    Päivä kuvina -postauksia siis tekemään lisää! 😉

    Tykkää

  13. Haha, jep! Ihan parasta käydä omassa päässä monologia: ”Jahas, tänään jauhelikastiketta ja perunoita, huomenna mennään selvästi tortillalinjalla, ylihuominen Saarioisen roiskeläpillä”. 😀

    Ja hei, kiitos hirmusti luottolukija;)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s