Uncategorized

Kesäkurpitsaveneet.

Ei siitä tullut mikään gourmet-annos. Ei yltänyt ihan tomibjörcktasolle – ulkonäkönsä, muttei luultavasti makunsakaan puolesta. Ei se itse touhu oikeastaan ollut kovin ihmeellistä nautintoa. Vaikka syöminen olikin. Ennemminkin se lasta kädessä hyppiminen ja uunin edessä kyhjöttäminen ottivat hermojen päälle. Niin ja peukalon päähän. Onneksi oli laastaria.

Oli se kuitenkin ihan kivaa. Voisin tehdä toistekin. Kuulemma. Heh.

Koska olen niin ylpeä itsestäni ruvettuani oman elämäni huippukokiksi, haluan jakaa eiliset touhuni myös teidän kanssanne. Ja koska lopputulos oli oikeasti maukas. Sitä paitsi ohje on aika kätevä ja sitä on helppo muunnella vielä maukkaammaksi tai kasvissyöjälle sopivaksi, esimerkiksi. 

Kesäkurpitsaveneet à la Ellu

Lähtöaineiksi valitsin pienen pohdiskelun jälkeen broilerinjauhelihan (tavallinen käy, soijarouhe käy, se quornkin varmaan käy), paseerattua tomaattia ja niitä kesäkurpitsoja. Tajusin vasta myöhemmin, että inhoamani isot kurpitsathan ovat juuri passeleita tähän tarjoitukseen: ällöttävän löllö sisus kaivetaan pois ja täytettä mahtuu reilusti. Lisäksi veneestä ei tule niin säälittävän näköistä sen kutistuessa uunissa, jos lähtötilanne tuoreena on reilun kokoinen. Uuteen kertaan viisaampana!

Kunnon matkustaja-alus vai pikkuruinen soutuvene? Sinä päätät!
Sen ällölöllön kaivaminen, eli kesäkurpitsan sisuksen kovertaminen. Poistetun osankin varmaan voisi hyötykäyttää ja heittää vaikka täytteen sekaan. Ehkä. Jos haluaa. Minä en halunnut. Koska ällölöllö.

Keksin siinä sitten matkan varrella, että lihaisan täytteen sekaan voisi sotkea hiukan myös vihanneksia. Näin nämä omat reseptini yleensä menevät. Uusia aineksia lentelee sieltä sun täältä. Heh.

Sulatin pakastevihannekset mikrossa. Lisäksi mikrotin myös pilkottuja kesäkurpitsoja. Luulen, että jos uunissa olisin lähtenyt niitä kokonaan kypsentämään, olisi täytteestä tullut rutikuivaa. Sen vuoksi esikypsensin mikrossa ja vain kuorrutin uunissa.

 Samalla paistoin jauhelihan pannulla. Lopuksi lisäsin sopivan määrän tomaattikastiketta. Sopiva määrä on vähän kuin mielipidejuttu. Omasta mielestäni sen kuuluu värjäytyä ja mehevöityä, muttei lillua.

Sitten vähän maustoin. Tosin vain suolalla ja pippurilla. Koska curryyn olen totaalisen kyllästynyt ja koska maustevarastomme on aika rajoittunut. 😀

 Lisäsin joukkoon kypsät vihannekset. Herneet voi nyppiä pois (tai valita toisen pakastepussin), jollei niistä satu tykkäämään. ;D

Sitten vain täytetään veneet. Täpötäyteen. Tilaa säästelemättä.  Omani olivat harmittavan pieniä ja veneistä tuli aika köykäisiä. Kahdesta jäi nälkä. Kasa Kesoakaan ei auttanut.

Tässä vaiheessa vatsa kurni jo mukavasti. Olin huokaista helpotuksesta. Päässä soi Älä tyri nyt. Ne viimeiset riimit.

No tyrinhän minä. Ja vielä pahemman kerran. Nimittäin jääkaapissa ei ollut KETSUPPIA. Mikään, siis mikään ruoka ei maistu hyvältä ilman ketsuppia, edes kelvolliselta. Paitsi äidin kaalipata ja maksalaatikko ilman rusinoita. Odotin kiltisti veneiden tuloa uunista ja kaasutin sitten lähikauppaan. Alahyllyltähän se Felix löytyi. ❤

Hiukan säälittävän näköinen ehkä. Mutta aika liikuttava. Ennen kaikkea herkullinen. Minä tein sen! Kokkasin itselleni (omasta päästäni tosin) uuden ruokalajin lounaaksi. Olen vähän ylpeä. Ehkä tämä tästä lähtee. Master chef Järvenpää.

Luottoystäväni. Ilman teitä mikään ei onnistuisi. Kiitos. 

No, oliko tässä mitään järjen häivää? 😀

9 thoughts on “Kesäkurpitsaveneet.

  1. haha ite en ehkä lähtisi sitä ketsuppia kesken kokkauksen enää hakemaan, hatunnosto sulle elina 😀 näyttää kyllä hyvältä, kiitos vinkistä ❤ voisi tosiaan kokeilla sillä quornilla vaikka, kun rouheenakin saa:)

    Tykkää

  2. haha ihana ! 🙂 kyllä mäkin oon joskus lähtenyt hhakemaan kesken kokkailun sweet chiliä kaupasta, se taitaa olla mulle toi sun ketsuppi! 😀 tungen sitä ihan joka ruokaan 😛 Ja toinen himo on tuo ah niin hyvänmäkuinen pepsi max, mitä onneksi olen pystynyt vähentämään tässä vuosien aikana 3 litrasta puoleen litraan päivässä, tai ei ollenkaan jopa. 😀 – Noora

    Tykkää

  3. Pepsi max mun ikuinen pahe <3 ei toi ketsuppikaa jää kyl kovin kauas kakkoseks :D

    Ps. Toi ketsuppi hymynaama piristi mun päivää ! Ihana ❤

    Tykkää

  4. Noniin, sitten ymmärrät mun addiktion:D
    Itsekin olen vähentänyt Pepsi Maxin juontia, koska se tekee usein järkyttävät vatsakivut tai vähintään huonon olon vatsaan – niin hyvää kuin onkin. Mut hei, 3 litraa on jo aika hyvin, hehe 😀

    Tykkää

  5. Jep, todellakin pepe make on pahe!:D Toisaalta elämä olisi ihan tyhmää, jos kaikesta hyvästä kieltäytyisi.

    Hihii! Ihanaa, kun se onnistui piristämään päivääsi. :')

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s